Uusi taiteellinen suunnittelija esittäytyy
Artikkeli 10.2.2022
FiBOn uusi taiteellinen suunnittelija on viulisti Anthony Marini! Millaisia ajatuksia ja suunnitelmia hänellä on uuteen työhön liittyen? Anthony on aiemmin esittäytynyt myös muusikkohaastattelussa. (FiBOn johtokolmikossa ovat taiteellisen suunnittelijan lisäksi taiteellinen johtaja Petteri Pitko ja toiminnanjohtaja Laura Kajander. Pauliina Fred toimi taiteellisena suunnittelijana 2018–2021.)
Onnittelut valinnastasi! Aika moni FiBOn ystävä jo tuntee sinut, – olet toiminut FiBOssa jo nuotistonhoitajana ja toimit yhä viulujen ja alttoviulujen stemmavastaavana –, mutta esittele kuitenkin itsesi haluamallasi tavalla.
Kiitos! Olen erittäin innoissani tästä uudesta mahdollisuudesta ja odotan innolla työskentelyä Petterin ja Lauran kanssa minulle uudessa roolissa. Hieman minusta: Synnyin ja kasvoin USAssa ja muutin Suomeen 2010. Olen ollut onnekas voidessani työskennellä ja opiskella Suomen ohella muuallakin Euroopassa. Vahvimmat siteeni ovat olleet Ranskaan (jossa olin Erasmus-vaihto-opiskelijana ja sittemmin myös työskentelin useiden orkestereiden ja kamariyhtyeiden kanssa), mutta kalenterissani on nyt myös jännittäviä projekteja Pohjoismaissa ja Baltiassa. Viulun lisäksi tykkään soittaa muitakin soittimia, kuten alttoviulua, viola da gambaa ja viola d'amorea, mutta myös monenlaista kansanmusiikkia. Asun Suomessa Sinfonia Lahdessa soittavan Liis-vaimoni ja tyttäremme Rahelin kanssa.
Mitä tulee FiBOon, olen toiminut orkesterissa melkein kaikissa kuviteltavissa rooleissa sekä muusikkona että ei-muusikkona. Muusikkona olen soittanut tuttisoittajana, äänenjohtajana, konserttimestarina ja solistina. Ei-musiikilliset tehtäväni ovat käsittäneet lavan rakentamista ja roudausta, logistiikkaa, viulujen ja alttoviulujen buukkaamista ja orkesterin nuotistonhoitajana toimimista (sisältäen uusien editioiden luomista). Olen myös ollut mukana muusikoiden toimikunnassa, jossa olen ollut toimikunnan puheenjohtajana ja välittänyt muusikoiden näkökulmaa yhdistyksen hallitukselle.
Miksi päätit hakea taiteelliseksi suunnittelijaksi? Mitä toivot kaudeltasi?
Toimimiseni muusikoiden toimikunnan puheenjohtajana mahdollisti orkesterin näkemisen toisesta kulmasta, ja aloin miettiä, kuinka voisin lähemmin vaikuttaa FiBOn tulevaisuuteen. Pidän uudenlaisten ohjelmamahdollisuuksien tutkimisesta erityisesti, jos mukana on yhteistyötä muiden kanssa Suomessa tai ulkomailla. Tavoitteeni on auttaa orkesteria palaamaan siihen vahvuuteen ja turvallisuuteen, jossa olimme ennen pandemiaa. Lisäksi haluan auttaa vahvistamaan ja kehittämään uusia kumppanuuksia, jotka tuovat uusia mahdollisuuksia muusikoillemme kuin myös yleisöillemme Suomessa.
Mikä yksittäinen teos tai konsertti on sykähdyttänyt eniten elämäsi aikana?
Eräs ikimuistoisimmista konserteistani oli Dancing Queen -ohjelman esittäminen Herrenchiemseen linnassa. Paikka (ja akustiikka) oli tyrmistyttävän upea, konsertti oli erittäin mukava, ja sain soittaa monien erittäin läheisten ystävieni kanssa. Kyseinen ohjelma yhdisti kamariorkesterin ja kamarikuoron, mitä pidän yhtenä suosikkiyhdistelmistäni!
Onko sinulla joitakin erityisvastuita, vai jaatteko taiteellisen suunnittelun puoliksi Petterin kanssa?
Petterin kanssa työskenteleminen on suuri kunnia, ja hänen esimerkkinsä motivoi minua hakemaan tähän tehtävään. Vastuut "tyypillisten" orkesterikonserttien suunnittelussa jaetaan melko tasan, mutta itse vastaan myös FiBOn uudesta Tapulikaupungin ja Suutarilan alueille vuosina 2022–2024 sijoittuvasta Helsingin mallin aluehankkeesta. Siitä tulee pian lisätietoja!
Aloitat työsi melkein kaksi vuotta kestäneiden erinäisten rajoitusten jälkeen. Millä mielellä tartut työhön?
Epävarmuus, jolla maailmassa (ja etenkin Suomessa) on reagoitu pandemiaan, on ollut valtava stressin lähde freelancereille. Olen varovaisen optimistinen, – vaikka emme palaa samaan kuin ennen pandemiaa –, että löydämme tavan, jolla voimme elvyttää esiintyviä taiteita ja rakentaa jonkinlaista vakautta sekä muusikoille että yleisölle.
Hiihdätkö? Tai aioitko joskus kokeilla? :)
Olen kokeillut (murtomaa)hiihtoa ainoastaan kerran elämässäni, kun olin töiden takia Mikkelissä. Sieltä kotoisin olevalla kollegallani oli nuori naapuri, joka vei meidät hiihtämään ja toimi "opettajanani". Sanotaanko vaikka niin, että onnistuin vain menemään eteenpäin, minkäänlainen suunnanvaihto ei onnistunut... Se oli myös ensimmäinen kertani järven jäällä!