Etänä, lähellä – Muusikoiden ajatuksia III/V
Muusikkohaastattelu 7.5.2020
VANHAA MUSIIKKIA JA SOITINVALINTOJA
Suomalaisen barokkiorkesterin työn ydintä ovat elävät esitykset ja lämminhenkiset kohtaamiset. Koronakevät muotoutuu toisenlaiseksi yhteisten elämysten siirryttyä tuonnemmaksi. Viisiosaisessa blogisarjassa muusikot kertovat ajatuksistaan ja taustoistaan. Suureksi osaksi freelancer-muusikoista koostuvan orkesterin jäsenten haastatteluja lukiessa henkilöt tulevat lähelle. Piirtyy kuva lahjakkaista ja laaja-alaisista ihmisistä sekä maailman parantamisesta kiinnostuneesta muusikkojoukosta. Blogisarjan kolmannessa osassa muusikot avaavat mietteitään vanhan musiikin soittamisesta ja kertovat, kuinka päätyivät soittimeensa. Muusikoiden mietteitä tähän sarjaan on koottu kolmen vuoden aikana kuukausittain julkaistuista muusikkohaastatteluista.
Jos haluat tukea orkesterin toimintaa, nyt on hyvä hetki liittyä kannatusyhdistyksen jäseneksi. LIITY TÄSTÄ.
Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Pidän uteliaisuudesta ja löytämisen hengestä, jotka ovat läsnä vanhaa musiikkia soitettaessa. Olen myös sitä mieltä, että “historiallinen” lähestymistapa antaa paljon taiteellista vapautta, kuten myös antavat monet musiikilliset “työkalut”, joita ei enää käytetä.
- Anthony Marini
Tällainen yksinkertainen ihminen liikuttuu yksinkertaisista asioista. Bachin koraalin yllättävästä yksittäisestä purkaussoinnusta tai Schubertin laulun huomaamattomasta modulaatiosta. Aivan samat keinot haltioitumisen aiheuttamiseen ovat tosin käytössä 2020-luvunkin käyttömusiikissa. Ihan kohta saavutamme taas 300 vuoden takaisen mestaruuden?
- Jussi Seppänen
Vanhassa musiikissa jo pelkkä keskisävelviritys tuo rauhan tunteen, jota ei saa mistään muualta.
- Eero Palviainen
Musiikin uutuus tai vanhuus ei ole minulle kriteeri. Upouudessa musiikissa ei ole mitään kiinnostavaa pelkästään sen vuoksi, että se on uutta. Ihan samoin, jos vanhassa sävellyksessä ei ole substanssia, niin sitten sitä vaan ei ole. En ole avantgardisti siinä mielessä, että uutta pitäisi luoda vanhan tilalle pelkän periaatteen vuoksi. (Avantgardistien toiminta ja mielipiteet kyllä kiinnostavat kovasti.) Esittämiskäytäntöjä tulee sen sijaan tutkia ja kyseenalaistaa, se on ihan eri asia – ja aivan välttämätön. Tällainen jatkuva päivittäminen koskee sekä 1970-luvun Sallista, Mahleria että mainittua Corellia. Enkä ole ihan varma, että riittääkö historiallisen musiikin esittämisen päivittämiseksi YouTuben kuuntelu.
- Markus Sarantola
Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Perhelegendan mukaan olin pienenä vaatimalla vaatinut päästä musiikkikouluun ja kertonut vanhemmilleni, että soittimekseni tulee joko piano tai huilu. Pääsykokeissa kuitenkin yllättäen ilmoitin lautakunnalle haluavani soittaa viulua. Tämä päätös tuli siis aivan puun takaa. Kävimme kuitenkin isäni kanssa viuluverstaalla juuri ennen pääsykokeita; todennäköisesti ihastuin silloin soittimeen salaa vanhemmiltani. Vieläkin viulu on mielestäni kaunis ja ihana myös esineenä, ja tykkään todella paljon vierailla viulunrakentajien luona.
- Irma Niskanen
Olin lapsena suuri Agatha Christie -fani, ja lukenut hänen koko tuotantonsa yhdeksään ikävuoteen mennessä. Nämä murhatarinat olivat mielestäni myös television ohjelmatarjonnan parasta antia – ja kävi niin, että ihastuin oboen ääneen välittömästi kuultuani sitä sen ajan Jane Marple -filmatisointien tunnusmelodiassa. Muistan kysyneeni äidiltäni, että mikä tuo soitin on – onneksi hän tiesi. Turun musiikkiluokkien soitinopetusvalikoimassa ei tosin silloin ollut oboeta, ja ennen tämän haaveen toteutumista jouduin ensin soittamaan 7 vuotta viulua.
- Piia Maunula
Minusta tuli trumpetisti, kun isäni nuori kollega ilmoitti minulle paluumatkalla isän työpaikan virkistysretkeltä, että minusta tulisi hyvä trumpetisti. Hän taisi olla jo aika virkistynyt ennustusta tehdessään. Heti seuraavalla viikolla hän kuitenkin lunasti lupauksensa ja piti minulle trumpettitunnin sekä lainasi minulle soitinta. Olin vaikuttunut ja hakeuduinkin aika pian ammattilaisen oppiin. Olin aloittaessani yhdeksänvuotias. Soitin vielä useita vuosia pianoa trumpetin ohessa, mutta varsinkin ensimmäisten orkesterisoittokokemusten myötä trumpetti vei voiton.
- Miikka Saarinen
Kokonaiset muusikkoesittelyt pääsee lukemaan täältä: fibo.fi/info/blogi/