Barokkitestaajien arvioita, osa 1
19.3.2025
Barokkitestaajien raportit Ystävänpäiväbarokki-konsertista 14.2.2025
1)
Peter Spisskyn ja Anthony Marinin intro oli mainio ja oikeansuuntainen: kuulemme ”säkenöiviä tansseja” ystävänpäivän kunniaksi. Siis tansseja mikä onkin hyvin lähellä vanhan musiikin ydintä: renessanssi- ja barokkimusa on puuttuva rengas kansanmusiikin ja herrojen musiikin välissä, arvelisin minä. Olikohan tieto esikeskustelusta tavoittanut kaikki, sillä väkeä ei ollut paljoa.
Spissky liidasi vahvasti ja vaihtuvat tempot olisivat tuskin muuten onnistuneetkaan. FiBO soitti tiukemmin ja dynaamisimmin kuin ehkä koskaan, ainakaan minun kuulteni. Olikin pakko, sillä pakka olisi hyvin helposti hajonnut jatkuvissa muutoksissa. Nyt vain ehkä Purcellin ja Rebelin keskivaiheilla pientä haparointia oli. Jatkuva tanssillisuus ja rytminen muuntelu kävi väliin hiukan puuduttavaksikin: olisi kaivattu hiukka lisää suvantoja, mutta tietysti tanssillisuuden korostaminen tekee homman hankalaksi: ei tanssissa löysäillä, mutta väliin muutama ”hidas” olisi tehnyt terää, ihan niin kuin kunnon tansseissa. Koko konsertissa oli siis pelimannimusiikin sävyjä, hyvässä mutta myös hiukka pahassa? Todella kaukana oli barokkimusiikki koristeellisena mutta tylsähkönä tapettina.
Spisskyn välispiikkien hauskuus mutta samalla informatiivisuus oli ennen näkemätöntä. Ja yleisö tykkäsi selvästi tykityksestä ja rytminvaihdoksilla briljeerauksesta, mikä olikin välttämätöntä. Muuten yli kolmen tunnin konsertti (en katsonut väliajan pituutta) olisi ollut ihan varmasti ylipitkä! Minä olisin jättänyt ehkä pois Romanin tylsähkön ruokailumusiikin ja joitain Rebelin osia. Myös Telemannin kansallisuuksien vertailu ennen-jälkeen aikoina tanskalaisia lukuun ottamatta oli myös tylsähkö. On se kummaa, että hygge on ollut hygge jo noina aikoina…
Esiteteksti on monesti todella komeata ja hyödyllistä kuulijalle ja tanssillisuuden huomioiminen oli tässä erityinen ansio. Händelin esittely oli unohtunut (?), vaikka osasto oli konsertin hienoimpia. Händel jaksaa amatööriä aina hämmästyttää, sillä jostain olen juuttunut häneen mahtipontisten urkurina? Ehkä peruukki vaikutti mielikuvaan?
2)
Raportti videomuodossa FiBOn YouTube-kanavalla
3)
”Tänään kuulen livenä harvinaista musiikkia!” huomasin pohtivani, kun musiikki virtasi korviini. En sellaista, jota kuulen ehkä taas ensi vuonna. Tuli jopa suru, koska moni pätkä oli niin metkan kuuloista harmoniaa ja seuraavassa sekunnissa se oli vain muisto, minun, kuulijan jo unohtama. Harmoniakulut oli välillä uskaliaita ja vapaita ajan säännöistä.
Rytmit taas noudattivat tanssien määräämää tyyliä. Mikä määrä erilaisia hovitansseja! Kansantanssivaikutteita rahvaalta ei tainnut päästä hoveihin ja saleihin - luulen, että ne kelpasivat vasta joitakin satoja vuosia myöhemmin taidemusiikin raaka-aineeksi. Paitsi Hornpipet, uskaliasta kokeiluako? Välillä kuulin Purcellin musiikissa skottilaisuutta, muutamat sitkeät paikalleen jämähtävät urkupisteet olivat upeita tehokeinoja.
Rytmit olivat joskus tosi vauhdikkaita, villejä. Mietin, että pystyivätkö soittajat 1600/1700-luvuilla noin taiturillisiin kuvioihin. FiBOssa pystytään! Purcell oli kyllä rohkea säveltäjä, jopa yksi hittibiisikin kuultiin nyt konsertissa. Jopa mieheni sanoi tunnistavansa Purcellin Rondeaun.
Musiikkia oli paljon oopperoista ja instrumentaalimusiikkia. Ajattelin, että barokin aikana kirkkomusiikilla oli iso rooli; tämä FiBOn kattaus toi esiin maallisen ilakoinnin. Aloin ajattelemaan sen ajan kapakoita, saleja, joissa ihmiset varmaankin alkoivat tanssimaan esityksen vaikutuksesta, kun nopeat Giguet tempasivat mukaansa. Jopa välihuutelut olivat varmasti ajan henkeen; itse en tykännyt kyllä siitä yhdestä pidäkkeettömästä huutelijasta, joka Ritarihuoneessa laittoi orkesterin pokkaamaan ja pitämään taukoja osien välissä omien yllykkeidensä tahtiin. Välitaputtelijat hiljenivät alun jälkeen - musiikin virtaa ikäänkuin yritettiin alkuun padota mutta sitten annettiin bändin määrätä tahti…
Musiikki ylsi nopeissa kappaleissa sellaiseen grooviin, että kropassa tuntui. Ihan tempaavinta olikin numerot, joiden nimissä oli ”tambourin”. Kuulinko tamburiinin? Kyllä, mutta en nähnyt. Aivoni raksuttivat, että tämä rytmimusiikki ei rytmisoittimia kaipaa - se tamburiinimainen rytminen rahina tulikin ehkä cembalosta ja luutusta? Tehot olivat kuin barokin discoa, jeah!
4)
Kun vaakunakin tahtoi tanssia
Ystävänpäiväbarokki aloitti Ritarihuoneen 3-osaisen residenssisarjan keveän kohottavasti; konserttisalin vaakunatkin melkein hyppäsivät mukaan hovitanssien iloitteluun, mutta hiukan surumielisempiä lentement-sävyjäkään ei unohdettu illan ohjelmistossa.
Ennen konserttia Ritarihuoneen kirjastossa oli Anthony Marinin ja Peter Spisskyn konserttiesittely rennon humoristisella otteella, kuulimme muun muassa anekdootit opiskeluajan “barokkipoliisista,” joka oli kieltänyt jyrkästi tietyt asiat viulunsoitossa.
Minut yllätti illan monipuolisuus ja musiikin lennokkuus. En odottanut aivan näin monipuolista ja vauhdikastakin ohjelmistoa.
Suosittelen barokkikonsertteja monenlaisille uteliaille musiikin ystäville, jotka haluavat laajentaa kokemuspiiriään. Ritarihuone on myös konserttipaikkana ainutlaatuinen, kaunis rakennus vaakunoineen, joista voi etsiä nykyäänkin vaikuttavia sukuja.
Konsertin aloitti Henry Purcellin Osia oopperasta Abdelazer, joka oli kevyttä ja ilmavaa. Illan teemahan oli tanssimusiikki ja tanssillisuus.
Seuraavaksi esitettiin Händelin Osia concerto grossosta, jonka Air lentement oli sopivasti erilainen Purcelliin verrattuna; hidas ja surumielinenkin.
Georg Philipp Telemannin kansallisuuksia käsittelevästä sarjasta Les nations anciennes et modernes mieleeni jäivät vauhdikas Les Allemands ja hilpeän riehakas Les Danois anciens et modernes.
Väliajan jälkeen oltiin tunnistettavan tutussa Purcellin äänimaisemassa, kuten konsertin alussakin. Purcellin toinen illan osittainen ooppera oli Fairy Queen, joka saattaa olla monelle ennalta tuttu, taustatarina on Kesäyön unelma keijukaisineen ja yllätyksineen.
Kokonaisuudessaan ilta oli monipuolinen katsaus barokin tanssillisuuteen ja oopperoihin. Spisskyn liidaus toimi erinomaisesti, kuten myös välijuonnot.
*
Seuraavat arviot tulevat Versailles'n tuoksuja -konsertista 21.3.
Barokkitestaajaksi saattoi hakea loppuvuodesta 2024.