Barokkitestaajien arvioita, osa 2
23.6.2025
Barokkitestaajien raportit Versailles'n tuoksuja -konsertista 21.3.2025
1)
Ei kynttilämerellä klassiseen konserttiin kosiskelua
Seuralaiseni luuli, että nyt olisimme menossa ”candlelight”-konserttiin, kun kuuli minun puhuvan kynttilöistä. Kotonakin koko talvi meni led- ja tuoksukynttilöitä poltellessa pimeyttä vastaan. Tuoksukynttilöillä olen hakenut aistielämystä: mäntymetsää, takkatulta, joulun mausteita ja siis tullut samalla siedättäneeksi itseäni hajuille – ja myös huomattua, että aika pian se kynttilä on puhallettava sammuksiin tai että en siedä kaikkia tuoksuja. Joskus konsertissa lähellä istuu parfyymipommi, jolloin kuuntelu on tukalaa: viimeisin helmikuussa Hampurin Elbphilharmoniessa, jossa kolmen ihmisen päässä istunut mies(!) paljastui kokoillan piinaksi.
Ritarihuoneen salissa leijuu vieno tuoksu. Pohdin, että pystynkö. Tuoksu miellytti, tosin konsertin edetessä aistimus jotenkin vielä vähän vahvistui. Onnekseni kehoni hyväksyi tuoksun: ei yskittänyt, ei tullut päänsärkyä. Olisipa ollut ihana istua lepattavien kynttiläkruunujen alla, joista säteilisi hämärän tunnelmallinen valo. Silmät siis kaipasivat tuoksun oheen Versailles’n salonkitunnelmaa.
Tunnelma oli intiimi, 3–4 soittimesta irronnut forte oli pientä. Huomasin, että muutamat tosi hiljaiset kohdat saivat minut ihailemaan nyansseja. Samaten Marais’n musiikissa materiaalin minimalismi, hypnoottinen toistuvuus harmonioissa oli hienoa. Työpäivän päälle ei 31 muunnelman kuunteleminen vaivuttanut minua uneen vaan piti otteessaan.
Huomioni vei taas barokin Muzetit ihanine itsepäisine urkupisteineen, Tambourineissa pääsin irlantilais/skottifiiliksiin, joissa Anthony Marinin viulu soi niin vivahteikkaasti ja samalla kansanomaisesti – kuin olisin ollut samalla niin salongissa kuin kapakassa.
Minulle tänä iltana viola da gambat enimmäkseen kommentoivat, alleviivasivat, kuiskivat. Marinin viulun kanssa konsertissa liidasi cembalo! Ihanaa ryöppyä, ihanaa koristelua, äänimassa helisi ja soi lämpimästi. Miten herkästi Marianna Henriksson vaihteli tempoja, venytteli ja yht’äkkiä taas mentiin tiukassa poljennossa. Tylsää ei ollut cembaloa kuunnellessa. Virittelytkin olivat kuin pieniä kappaleita, joita kuunteli kuin prologia.
2)
Moniaistillinen elämykseni alkoi jo saliin astuessa, kun tunnelmaan orientoivat salissa palavat Trudonin tuoksukynttilät. Mikä ihana idea!
Konsertin aloitti Marin Marais´n Sonnerie de Sainte-Geneviève du Mont de Paris. Barokkimusiikista nauttivana, mutta sen teoriaa, historiaa ja rakennetta huonosti tuntevana huomasin mielenkiintoni kiinnittyvän erityisesti teoksen rakenteeseen ja rytmiin. Tähän oli pitkälti syynä konserttisalissa hienosti erottuva cembalo, jonka koristeelliset sävelkuviot sekä kaunis rytmisyys ja poljento kuljettivat ja kannattelivat muita instrumentteja. Teoksen kuuntelu herätti halun uppoutua syvemmälle barokkimusiikkiin, oppia siitä lisää.
Élisabeth Jacquet de la Guerren viulusonaatti d-mollissa oli niin ikään nautinnollista kuultavaa. Siinä huomioni kiinnitti musiikin elokuvamaisuus ja sentimentaalinen sekä voimakas melodinen ilmaisu. Teoksen kuunteluun oli kevyttä asettua. Ajattelin, että tämä teos varmasti puhuttelee myös heitä, jotka eivät muutoin niin barokkimusiikista välitä tai nauttivat siitä pienemmällä intensiteetillä
François Couperinin Troisième concert kokoelmasta Concerts royaux sai pohtimaan säveltäjän monipuolisuutta. Useampi vuosi sitten kuulin eräässä konsertissa hänen musiikkiaan ainakin tietoisesti ensimmäistä kertaa, ja olen sittemmin kuunnellut aina jotakin erilaista Couperinilta.
Marais´n Les folies d'Espagne kokoelmasta Pièces de viole, Livre II, nro 20 sekä Teema ja 31 muunnelma sai ajoittain kokemaan lähes folk-henkistä tunnelmaa.
Jean-Philippe Rameaun Troisième pièce de clavecin en concert kokoelmasta Pièces de clavecin en concerts johdatteli melodisesta tunnelmoinnista takaisin saleihin ja ryhdisti sopivasti nauttimaan vielä illan viimeisistä soinneista.
Konsertti oli elvyttävä elämys arjen keskellä ja teoksiin oli miellyttävää palata vielä kotona useampaan otteeseen.
3)
Kirpeän tuulisessa maaliskuun illassa kävelen Senaatintorin poikki kohti Säätytaloa. Luvassa on FiBO Playersin konsertti Versailles'n tuoksuja. Tämä ei ole ensimmäinen barokkikonserttini, osa illan ohjelmistosta on tuttua, kuten soittajatkin, joten luulen tietäväni, mitä on tulossa.
Ensimmäinen yllätys tulee kuitenkin heti kun siirrymme juhlasaliin. Tuoksukynttilöiden mystinen tuoksu, himmeästi loistavat kattokruunut, esiintymislavan värivalot ja seiniä koristavat kymmenet vaakunat saavat mielikuvituksen liikkeelle. Konserttiyleisö siirtyy paikoilleen ja hiljenee muusikoiden astuessa esiin.
Konsertin alussa kuullaan Marin Marais'n Sonniere de Sainte-Geneviéve Du Mont De Paris. Se alkaa cembalon ja viola da gamban hypnoottisella teemalla, jonka päälle leijaileva viulu alkaa kutoa melodiaa. Kumiseva gamba ja taiturimainen viulu käyvät loputonta vuoropuhelua ja kaiken aikaa pohjalla on sama kolmen sävelen monotoninen kulku yy-kaa-koo, yy-kaa-koo. Minuutit kuluvat, soitto jatkuu ja kuulija on vajoamaisillaan transsiin. Enää ei olla vuodessa 2025 eikä Helsingin Ritarihuoneella, vaan 1700-luvulla Versailles'n hovissa, jonka lattiavahan pökerryttävä tuoksu sekoittaa aistit ja saa näkemään harhoja.
Seuraavana kuultavassa Elisabeth Jacquet de la Guerren d-molli-viulusonaatissa nro 1 tunnelma vaihtuu jonnekin surun ja epätoivon maisemiin. Vaikeroiva viulu, gamban murhemieli ja cembalon pisaroivat sointukulut saavat kuulijan varsinkin hitaissa osissa lähes kyynelten partaalle.
Kolmantena on vuorossa Francois Couperin Troisiéme concert kokoelmasta Concert royaux. Se on erityisesti kahden gamban juhlaa, joka kiihtyy loppua kohti sellaiseksi hurmokseksi, että kuulija on kuulevinaan säkkipillien soittoa ja urkujen pauhua keskellä pelimannien karnevaalikulkuetta.
Väliajan jälkeen meno villiintyy lopullisesti.
Tuttuakin tutumpi Marais'n Les follies d'Espagne sisältää tällä kertaa niin monta yllätystä, että mielellään kuulisi vielä toiset 31 muunnelmaa lisää. Tuskin kukaan tämän esityksen jälkeen enää ihmettelee teeman suosiota.
Viimeisenä kuultava Jean-Philippe Rameaun Troisiéme piéce de clavecin en consert (RCT9) vie viimeisetkin järjen rippeet. Musiikki kiihtyy sellaiseen vimmaan, että tuntuu kuin olisi karusellissa, kaikki kieppuu, pyörii ympäri, maa häviää jalkojen alta. Juuri silloin musiikki loppuu, hiljaisuus ja sitten suosionosoitusten myrsky.
Ylimääräisenä kuultu Sarabande pelastaa hulluudelta. Tunnelma rauhoittuu, mieli seestyy, maailma on taas paikoillaan.
Illan muusikot, jokainen instrumenttinsa todellinen mestari, soittivat kuin olisivat olleet yhdessä yksi instrumentti. Tarkasti, ilmeikkäästi, tunnelmasta toiseen siirtyen. Illan vieraana soittanut Luolajan-Mikkola soitti kuin vanha maestro, jota nuorempi soittajakaarti omalla soitollaan kunnioitti ja kiitti. Nuorten soitossa oli kepeyttä, leikillisyyttä ja iloa, joka näkyi ja kuului viimeiselle penkkiriville asti.
Kaikki tämä sai kuulijassa aikaan tunteiden ja ajatusten vyöryn. Sitä on musiikin taikavoima...
4)
Raportti videomuodossa FiBOn YouTube-kanavalla.
*
Seuraavat arviot tulevat Böömin sietämätön keveys -konsertista 11.4.
Barokkitestaajaksi saattoi hakea loppuvuodesta 2024.