Muusikkoesittely: Christopher Palameta

Muusikkohaastattelu 18-03-2019

Erittäin taitavana oboistina tunnettu Christopher Palameta on myös aikamoinen kielitaituri: vähintään neljä kieltä luontuu sujuvasti, ja lisäksi suomen sanavarastokin karttuu vähitellen!

Kuva: Pierre-Etienne Bergeron

Nimi
Christopher Palameta

Soitin
Oboe

Lyhyt esittely
Synnyinkaupunkini on Montreal, mutta asun tätä nykyä Pariisissa. Olin Torontossa vaikuttavan Tafelmusik Baroque Orchestran kantavia voimia viiden vuoden ajan ennen kuin siirryin Ranskaan. Työllistäjiäni ovat Euroopan parhaimmat periodiyhtyeet, kuten Pygmalion, Les Siècles ja La Grande Ecurie Ranskassa, Die Kölner Akademie Saksassa, Vox Luminis ja La Petite Bande Belgiassa, The Gabrieli Consort Isossa-Britanniassa, Il Pomo d’Oro Italiassa, Capella Cracoviensis Puolassa, Australian Brandenburg Orchestra, MusicAeterna Venäjällä, Helsingin Barokkiorkesteri ja Suomalainen barokkiorkesteri. Näiden orkesterien kanssa olen esiintynyt viidellä mantereella ja äänittänyt yli 40 levyä merkeille Sony BMG, Deutsche Harmonia Mundi, CPO, BIS, Alpha, Naxos, Atma ja Analekta.

Valmistuin barokkioboistiksi McGillin yliopistosta, jossa opiskelin Bruce Haynesin ja Washington McClainin johdolla. Valmistelen tohtorintutkintoa Lontoon kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan ja opetan barokkioboensoittoa Sibelius-Akatemiassa.

Kerro itsestäsi.
Kasvoin ja opiskelin Montrealissa Kanadassa. Edesmennyt isäni oli kroatialainen, jolla oli italiainen sukunimi, ja äitini on perulaissyntyinen espanjankielinen, jolla on espanjalaisia, italialaisia ja ranskalaisia sukujuuria. Puhuimme kotona outoa englannin, espanjan ja kroatian sekoitusta, ja kouluni kävin pääosin ranskaksi. Siten on ihme, että puhun mitään näistä kielistä kunnolla.

Lapsuuteni oli kohtalaisen musikaalinen. Kroatialainen isoäitini oli Puccinin suuri fani (Turandot ja Madama Butterfly olivat hänen suosikkioopperansa), isäni rakasti Beethovenia, ja äitini pitää kaikesta, jolla on jotakin tekemistä romanttisen pianomusiikin ja venäläisen baletin kanssa (Chopin ja Tšaikovski ovat hänen suosikkisäveltäjiään). Äitini myös soitti jonkin verran flamencokitaraa. Kotona Telefunken-levysoittimella soi aina klassinen musiikki.

Kumpikin vanhemmistani työskenteli McGill-yliopistossa, äitini henkilöstöhallinnossa ja isäni kirjanpidossa. Vaikka kotona arvostettiin musiikkia, vanhempani olivat melko yllättyneitä, kun päätin opiskella musiikkia yliopistossa (äitini oli salaisesti toivonut, että minusta tulisi arkkitehti). He eivät koskaan avoimesti vastustaneet päätöstäni, vaikka varmastikin vasta saavutettuani parin vuoden jälkeen kohtuullisen toimeentulon voitin isäni luottamuksen ja sain vakuutettua hänet siitä, että musiikki oli kuin olikin mahdollinen uravaihtoehto!

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Aloitin alun perin klarinetilla, mutta vaihdoin melko pian, 15-vuotiaana, oboeen. Äitini oli tuonut minulle Straussin oboekonserton sisältävän CD-levyn. Vaikka kyse oli mittavasta oboekonsertosta, oli klarinetilla siinä merkittävä rooli, mikä mahdollisti näiden puhallinsoitinten äänenvärin vertailemisen. Jäin välittömästi koukkuun oboen surumieliseen ja pistävämpään ääneen.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Inspiraationi musiikkiin tulee viideltä opiskeluajan opettajaltani. Olen onnekkaasti saanut opiskella suuresti ihailemieni muusikoiden johdolla. Opettajani modernissa oboessa olivat Diane Lacelle ja Theodore Baskin ja barokkioboessa edesmenneet Washington McClain ja Bruce Haynes. Ennen muuttoani Ranskaan 2008 otin Euroopassa yksityistunteja myös Marcel Ponseelelta, jonka soittoa ihailen.

Bruce Haynes, joka aloitti uraauurtavana "barokkisen" hautboyn (oboen varhainen muoto) soittajana ja päätyi nimekkääksi tutkijaksi, kirjailijaksi ja yliopistoluennoitsijaksi, on aina toiminut johtotähtenä urallani.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Kuten mainitsin aiemmin, äitini on henkeen ja vereen balettifani. Aina silloin tällöin hän otti minut mukaansa balettiin, joten arvelen siitä johtuvan, että olen erityisen kiintynyt klassiseen tanssiin.

Rakastan myös renenssanssin taidetta ja opiskelin yliopistossa taidehistoriaakin. Suosikkitaiteilijoitani ovat Velazquez ja Vermeer.

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Haluaisin hyvin pian päästä esiintymään Japaniin. Kumppanini kiusaa minua heltymättömästi siitä, että en ole oikea muusikko ennen kuin olen esiintynyt Japanissa.

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Vaikka olen kanadalainen, inhoan talvea sydämeni pohjasta ja kukoistan kuumuudessa. Herään kirjaimellisesti eloon 30 lämpöasteessa. Voin istua tunteja rannalla lukien, mieluusti syrjäisellä Välimeren saarella. Silloin todella lataan akkujani.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Ehdottomasti rannalla, ja mitä kuumemmassa, sitä parempi. Mielestäni merilintujen äänet ja aaltojen pauhu rannalla ovat hyvin rauhoittavia. Unelmoin juovani caipirinhoja ja Aperol spritzejä kreikkalaisella saarella, jossa joku syöttää minulle kuorimiaan mangoja...

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Kaltaiseni, joilla ei ole lapsia, jättävät tuleville sukupolville perinnöksi taiteen. Taide on ilmaisua, sitä, kuinka me määrittelemme ihmisyyden kokemuksen. Loppujen lopuksi taide on se, joka ylittää kuolevaisuuden, olipa kyse sitten kirjallisesta, visuaalisesta, ääni-, multimedia-, taiteidenvälisestä, digitaalisesta tai muusta taiteesta. Se on linkkimme menneisyyteen, kommenttimme nykyiseen ja perintömme tulevaisuuteen.

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa  musiikkia?
Eräs asia, jota rakastan barokkimusiikissa, on kontrastin vahvuus. Kuten renessanssin maalarit vastakeksityn chiaroscuro-tekniikkansa myötä, myös parhaimmat 1700-luvun säveltäjät loivat teoksiinsa taitavasti herkkiä valon ja varjon efektejä, jolloin kuulijat pääsevät sukeltamaan kontrastien ja monimuotoisuuden maailmaan.

Valitse suosikkisi FiBOn kevään 2019 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Totta kai valitsen Barokkia Pohjolan hoveista -konsertin, koska siellä esitetään Romanin oboekonsertto, jonka solistina soitan. Olen aina ollut viehtynyt vähemmän tunnettujen säveltäjien aliarvostettuihin teoksiin, ja tässä konsertissa esitellään kaksi tuntemattomampaa säveltäjää, Scheibe ja Roman. On mukavaa suoda kunnianosoitus näille vähän esitetyille säveltäjille.

Onko sinulla jokin ”salainen” erikoistaito?
Salainen taitoni on se, että osaan jo melkein 80 sanaa suomeksi! Arvelen, että kolmen vuoden ajoittaisen Helsingissä työskentelyn jälkeen se on jo melkoinen saavutus. Osaan sitä paitsi laskea suomeksi seitsemään!

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Leivon erinomaista porkkanakakkua (jos itseään saa kehua), joten leipominen 30 hengelle olisi lastenleikkiä. Kuusi kakkua luultavasti riittäisi; viisi minulle ja yksi vieraille.

Lähetä kommenttisi