Muusikkoesittely: Irma Niskanen

Muusikkohaastattelu 22-01-2019

Wienissä asuva viulisti Irma Niskanen unelmoi pysyvässä jousikvartetissa soittamisesta ja nauttii musiikin inspiroivasta vaikutuksesta.

Kuva: Mark Niskanen

Nimi
Irma Niskanen

Soitin
Viulu

Lyhyt esittely
Asun Wienissä ja työskentelen freelancerina Itävallassa ja muissa Euroopan maissa. FiBOn lisäksi Orchester Wiener Akademie ja Il pomo d'oro ovat tärkeimmät työnantajani. Soitan musiikkia laajasti varhaisbarokista romantiikkaan ja nykymusiikkiin mutta kuitenkin aina suolikielillä.

Kerro itsestäsi.
Olen syntynyt Pietarissa ja aloittanut viulunsoiton siellä. Vanhempani ovat aivan muilla aloilla, mutta kyllä musiikki on aina kuulunut perheeseemme. Meillä oli paljon klassisen musiikin vinyylilevyjä, ja kävimme usein konserteissa (ja tarjontaa oli!). Isäni myös soitti viulua Pietarin yliopiston orkesterissa, ja kävin pienenä kuuntelemassa heidän harjoituksiaan. Itse asiassa juuri siellä kuulin ensimmäisen kerran cembaloa ja muistan hyvin, miten erikoiselta sen ääni kuulosti silloin korvaani. Konserteissa kadehdin aina ihmisiä, jotka soittivat orkestereissa: se taisi olla hienointa ja glamörööseintä, mitä tiesin.

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Perhelegendan mukaan olin pienenä vaatimalla vaatinut päästä musiikkikouluun ja kertonut vanhemmilleni, että soittimekseni tulee joko piano tai huilu. Pääsykokeissa kuitenkin yllättäen ilmoitin lautakunnalle haluavani soittaa viulua. Tämä päätös tuli siis aivan puun takaa. Kävimme kuitenkin isäni kanssa viuluverstaalla juuri ennen pääsykokeita; todennäköisesti ihastuin silloin soittimeen salaa vanhemmiltani. Vieläkin viulu on mielestäni kaunis ja ihana myös esineenä, ja tykkään todella paljon vierailla viulunrakentajien luona.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Parasta on, kun musiikki itse inspiroi. Jos esimerkiksi pääsee käsiksi kappaleeseen, jota on jo pitkään halunnut soittaa, niin kyllä siinä ovat fiilikset korkealla. Myös musisoiminen muiden kanssa on inspiroivaa ja palkitsevaa. Siinä voi syntyä niin aito ja syvällinen musiikillinen dialogi, johon muusikko yksin, oli sitten vaikka kuinka kokenut ja taitava, ei pystyisi. Nämä hetket, joissa lopputulos on enemmän kuin tekijöidensä summa, ovat niin mielettömän kokonaisvaltaisia ja mieleenpainuvia.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Kirjallisuus! Eikö se ole yksi ihmiskunnan parhaista keksinnöistä? Opiskelin vähän aikaa venäläistä kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja muutaman vuoden ajan mietin vakavasti sitä alaa. Kirjallisuus on myös ehkä demokraattisin taiteenlaji. Se on kaikkien niiden saatavilla, jotka osaavat lukea. Olisikin mielestäni aivan mahtavaa, jos musiikki olisi samassa asemassa ja päästäisiin vihdoin irti erityisesti klassiseen musiikkiin liittyvästä elitismin leimasta.

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Olen aina unelmoinut pysyvässä jousikvartetissa soittamisesta. Wieniläisklassismi ja varhaisromantiikka ovat lempimusiikkiani, ja kvartettiohjelmisto on olennainen osa sen ajan estetiikkaa. Ihailen sitä, miten joustava, hienovarainen mutta samalla voimakas kokoonpano jousikvartetti on. Myös opettaminen kiinnostaa koko ajan enemmän. Viime vuonna opetin Wienin kansainvälisessä koulussa, ja se oli todella avartava kokemus. En ymmärtänytkään aikaisemmin, mikä valtava terapeuttinen voima musiikilla ja soittamisella on.

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Niitä on paljon! Rakastan Andalusiaa ja erityisesti Granadaa – sen kaupungin tunnelmaa on mahdotonta sanoilla kuvata. Se on täynnä mitä mielenkiintoisinta historiaa olematta kuitenkaan mitenkään eloton tai museomainen. Ja ruoka on hyvää! Pohjois-Ranskan rannikkoseutu on myös lumoava, eikä sielläkään ole valittamista ruoassa. Toisaalta myös Japanin todella erilainen maailma kiehtoo. Ja – you get the point – se ruoka!

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Luonto on tietenkin varma hyvän olon generaattori. Myös esimerkiksi Wienin sunnuntaitunnelma on parhaimmillaan todella rentouttava. Wien on hyvin vanhanaikainen kaupunki, ja sunnuntaisin kaikki kaupat ja suurin osa ravintoloista ovat kiinni. Ihmiset viettävät aikaa puistoissa, eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Se vapaan ajan yhteisöllinen kokemus on aika erityinen.

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Tapasin monta vuotta sitten minuun suuren vaikutuksen tehneen venäläisen säveltäjän Sofia Gubaidulinan. Hän sanoi silloin lauseen, joka omassa ehdottomuudessaan jäi muistiini: "Ilman taidetta olemme apinoita." Provokatiivista totta kai! Koen kuitenkin, että taide kuuluu jollain perustavanlaatuisella tavalla ihmisyyteen. En niinkään mieti omaa rooliani taidekentällä. Olen vain onnellinen, että elämme yhteiskunnassa, jossa taidekenttä on olemassa, että sillä on merkitystä ja että saan olla mukana siinä.

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Itse asiassa koen mielekkääksi soittaa kaikenikäistä musiikkia. Barokin aika on varsin laaja, ja sieltä löytyy tietenkin aivan valtavasti hienoja ja todella erilaisia tyylejä, muotoja, ajatuksia, estetiikkoja. Se on varsinainen aarrearkku – mutta sama pätee mielestäni esimerkiksi nykymusiikkiin! Vanhassa musiikissa pidän siitä, että siinä detaljit, eleet ja retoriikka ovat valtavan tärkeässä roolissa. Musiikki oli silloin vielä niin kiinni sanataiteessa, että sen oli tarkoitus olla täysin ymmärrettävää. Tämän ytimen etsiminen on minulle erityisen mielekästä barokissa.

Valitse suosikkisi FiBOn kevään 2019 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
FiBOlla on keväällä hieno ja monipuolinen tarjonta, joten tehtävä ei ole helppo. Valitsen kuitenkin konsertin, jota itse odotan erityisen innolla: 5.2.2019 soitamme Ritarihuoneella Contemporary Baroque -nimisen ohjelman osana Musica nova -festivaalia. Kappaleina on mm. Anna Thorvaldsdottirin hauras ja meditatiivinen Shades of Silence, Sarah Nemtsovin hieno, raju ja mielestäni jopa jotenkin puhdistava beyond its simple space ja Max Richterin viihdyttävä versio Vivaldin Vuodenajoista solistinaan briljantti Antti Tikkanen. Monipuolinen kokonaisuus, joka uppoaa varmastikin jopa paatuneimpaan nykymusiikin vastustajaan. Jos ette siis vielä ole uskaltautuneet vastaavan musiikin pariin, tässä on mahdollisuus uudelle "tutkimusretkelle".

Onko sinulla jokin salainen taito?
Hallitsen venäjänkielisen kymmensormijärjestelmän. Ei ollenkaan hyödyllistä, mutta silti mielestäni jotenkin hienoa.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Rakastan taikinan tekemistä ja bileitä! Ja juokseminen ei ole muutenkaan minun lajini.

Lähetä kommenttisi