Haastattelussa Virpi Räisänen

Muusikkohaastattelu 22.3.2021

Maailman synty -ohjelmassa esiintyvä mezzosopraano Virpi Räisänen oli aikoinaan päätymässä kovaa vauhtia viulistiksi, kunnes laulu vei voiton. Haastattelussa Virpi kertoo urastaan ja myös siitä, millaisia muutoksia korona on hänen elämäänsä tuonut.

Kuva: Aino Jalkanen

Nimi
Virpi Räisänen

Ääniala
Mezzosopraano

Kerro itsestäsi.
Olen kansainvälistä uraa tekevä ooppera- ja konserttisolisti, entinen ammattiviulisti. Olen asunut 30 vuotta ulkomailla Yhdysvalloissa ja Alankomaissa, mutta korona-aika teki minusta yllätyksellisesti paluumuuttajan. Palasin Amsterdamin vilinästä Sassenheimin tulppaanipeltojen kautta takaisin esi-isieni maille Oulun Yli-Iihin. Tosin jaan vieläkin elämääni vahvasti Suomen sekä Alankomaiden ja Keski-Euroopan välillä; opetan Hollannissa ja siellä on toinen kotini.

Olen syntynyt Oulussa ja kasvanut sen kupeessa maaseudulla Kiimingissä. Olen sielultani vahvasti keskieurooppalaisuudella kuorrutettu pohjoissuomalainen. Äitini oli ammatiltaan musiikinopettaja ja kuoronjohtaja, isäni urheiluhullu fyysikko. Muusikon ja tiedemiehen kolmesta lapsesta tuli kaikista musiikin ammattilaisia, kahdesta jopa barokkimuusikoita, minusta vain muusikko ja urheiluhullu.

Kuinka sinusta tuli laulaja?
Aloitin viulunsoiton 5-vuotiaana ja äitini kuorossa laulamisen 7-vuotiaana. Soittaminen ja laulaminen kulkivat käsi kädessä läpi koko lapsuuden ja nuoruuden, kunnes pääsin opiskelemaan jousikvartettini kanssa kamarimusiikkia Yhdysvaltoihin Pohjois-Illinoisin yliopistoon. Siinä vaiheessa laulu jäi kokonaan muutamaksi vuodeksi, sillä halusin keskittyä vain viuluuni. Ensimmäisen viuludiplomini jälkeen kaipasin harrastusta soittamisen rinnalle ja löysin itseni taas laulutunneilta. Olin erittäin omistautunut viululleni, joten kipuilin pitkään lauluopintojeni jälkeenikin siitä, kumpi minusta tulisi isona. Tein molempia pitkään yhtä aikaa (jopa kirjaimellisestikin!). Vasta kun tulin äidiksi, ymmärsin, että aikani on rajallinen ja jostakin minun on luovuttava. Valitsin laulamisen ja päätin antaa sille kaikkeni. Opin kuitenkin viulunsoiton kautta paljon sellaisia merkityksellisiä asioita musiikista ja muusikkona olemisesta, joita en yksinomaan laulajana olisi koskaan voinut oppia. Samoin minulla oli valmiiksi viulistina erittäin laaja kontaktiverkosto, josta on ollut hyötyä laulu-urallani.

Millaisen musiikin parissa olet eniten kotonasi?
Minut tunnetaan laajasti nimenomaan nykymusiikin tulkitsijana, ja se maailma on luultavimmin minulle luontevinta. Rakastan kuitenkin todella paljon laulaa renessanssi- ja barokkimusiikkia, sillä voin etsiä sitä kautta äänelleni mahdollisimman luonnollista vapautta. Koen, että kaikki muu musiikki näiden kahden välillä on niin paljon toistettua, että tulkinnan vapaus on liiaksi raamitettua. Vanhassa ja uudessa musiikissa saan päästää mielikuvitukseni valloilleen ja luoda vapaammin jotakin, mitä ei välttämättä ennen ole tehty.

Mitkä ovat olleet merkityksellisiä hetkiä urallasi?
Varmasti upeimpia elämyksiä ovat olleet mahdollisuudet laulaa Milanon La Scalassa Filarmonica della Scalan solistina ja Salzburgin musiikkijuhlien oopperaproduktioissa. Samoin ne hetket, kun olen saanut laulaa uusien teoksien maailman ensiesityksissä ja luoda oman alkuperäistulkintani teokseen, jota ei vielä koskaan aikaisemmin ole kuultu. Olen nauttinut valtavasti työstäni, sillä en olisi hurjimmissakaan kuvitelmissani viulistina voinut uskoa, mitä laulaminen vielä toisi eteeni. Jokainen uusi kutsu ja haaste on ollut valtavan innostava mahdollisuus urallani.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Olen maalaustaiteen innokas ihailija. Nautin, kun näen vahvoja värejä ja rohkeaa siveltimen käyttöä. Taidenäyttelyt ovat intohimoni. Toisaalta myös näytteleminen tuntuu itselleni luontevalta, samoin tanssi. Näitä elementtejä tuon paljon myös konsertteihini solistina. Olen tehnyt paljon yhteistyötä hollantilaisen oopperaohjaaja Monique Wagemakersin ja teatteripukusuunnittelija Joost van Wijmenin kanssa luoden koreografisoituja, puvustukseltaan näyttäviä kokonaisuuksia.

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Olen huomannut elämäni aikana varoneeni unelmien luomista, sillä urani on ollut moninaisuudessaan ja mahdollisuuksissaan unelma itsessään. Jokaisen uuden upean haasteen edessä olen hetken saanut haukkoa henkeäni, sillä ne ovat tuntuneet valtavan hienoilta lahjoilta. Olen antanut asioiden tulla sellaisenaan uskaltamatta ohjailla liikaa. Sen vuoksi olen varmaankin ollut avoin vastaanottamaan ja tekemään rohkeitakin päätöksiä. Ehkä akuutein toivomus kuitenkin tällä hetkellä olisi mahdollisuus päästä levyttämään/taltioimaan äänelleni kirjoitetut kamarimusiikkiteokset, sillä jokainen niistä on todellinen helmi.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Omassa kodissani Yli-Iissä esi-isieni mailla. Kauan kiersin maita ja mantuja omituinen rauhattomuus sisälläni, kunnes kuulin, että lapsuuteni unelmatalo oli yhtäkkiä myynnissä. Tartuin tilaisuuteen ja toteutin tämän unelmani. Sen myötä tuli rauha ja seesteisyys.

Kuinka korona on vaikuttanut työhösi? Luuletko, että kulttuurielämä palaa takaisin ”vanhaan”, kun virus väistyy?
Korona on vaikuttanut todella raskaasti työhöni. Koko parin vuoden suunniteltu konserttikalenterini vaihtui viime vuoden keväällä ja kesällä peruuntumiseen toisensa jälkeen. Jokainen pienikin mahdollisuus yleisön edessä on ollut todella tärkeä henkireikä ja toivon kipinä. Viime kuukausien sinfoniaorkestereiden striimikonsertit ovat olleet pelastukseni; olen saanut tehdä työtäni lähes normaalisti. Samoin opetustyöt etänä Alankomaihin ja laulun yliopettajan viransijaisuus Oulun ammattikorkeakoulussa ovat pitäneet minut kiireisenä. 

Toivon hartaasti, että pääsisimme pian takaisin ainakin lähelle sitä vanhaa kulttuurielämää, joka oli ennen koronaa. Mutta uskon, että ihmisten pelko suuriin tapahtumiin osallistumisesta kytee vielä pitkään. Tähän toivon yhteiskunnalta paneutumista ja tukea, jotta tapahtumien turvallisuus saadaan hoidettua niin hyvin kuin mahdollista ja ihmisten pelot sitä kautta hälvytettyä. Meidän pitää uudelleen opetella uskaltaakohdata muita ihmisiä.

Varhaisbarokilla ja suomalaisella kansanmusiikilla ei vaikuta ensiajattelulla olevan välttämättä paljoa yhteistä, mutta tämä ei taida olla lopullinen totuus. Mitä itse ajattelit, kun kuulit ensimmäistä kertaa Maailman synty -ohjelmasta?
Olin todella vaikuttunut tämän konserttiohjelman neroudesta! Mikä uskomattoman hieno ajatus yhdistää kreikan mytologian musiikillinen supersankari Orfeus ja meidän oma Väinämöisemme. Molempien musisointia tulivat kaikki kynnelle kykenevät eläväiset kuuntelemaan ja siitä lumoutumaan. Suomalaisten paimentorvien törähdykset Monteverdin L'Orfeon prologissa ovat myös valtavan jännittävä kokemus sekä kuultuna että visuaalisesti.

Onko sinulla jokin ”salainen” erikoistaito?
Rakastan järjestää juhlia ja kutsuja. Nautin, kun saan suunnitella tarjoiluja ja vieraslistoja ja touhuta emäntänä suurelle tai vaikka pienellekin vierasjoukolle. Korona on vienyt tämänkin elämän iloista. Sitten kun maailma on taas turvallisempi paikka, aion järjestää ystävilleni ja perheelleni suuret juhlat, jossa kaikki saavat halata toisiansa ja kohottaa kuplivan maljan elämälle! 

Lähetä kommenttisi

×
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttäjäkokemuksen saavuttamiseksi.

Välttämättömät  ja toiminnalliset evästeet vaaditaan sivuston toimimiseksi. Tilastollisia evästeitä käytetään anonyymin käyttötilaston keräämiseksi.  Markkinoinnillisilla evästeillä tehostetaan konserttien näkyvyyttä sivustoilla. Voit päättää itse mitä evästeitä sallit käytettäväksi.

Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttäjäkokemuksen saavuttamiseksi.

Välttämättömät  ja toiminnalliset evästeet vaaditaan sivuston toimimiseksi. Tilastollisia evästeitä käytetään anonyymin käyttötilaston keräämiseksi.  Markkinoinnillisilla evästeillä tehostetaan konserttien näkyvyyttä sivustoilla. Voit päättää itse mitä evästeitä sallit käytettäväksi.

Evästeasetuksesi on tallennettu.