Concerti a molti stromenti
Lahden 45. kansainvälisen urkuviikon päätöskonsertti
Vivaldi – Bach – van Wassenaer – Telemann
Petra Aminoff, traverso
Irma Niskanen, viulu
Petteri Pitko, cembalo
Suomalainen barokkiorkesteri
Italiassa Antonio Vivaldin ja hänen aikalaistensa käsissä syntynyt täysbarokin konsertto oli sävellysmuoto, joka vaikutti syvästi myös Alppien pohjoispuolisen Euroopan säveltäjiin. Sana konsertto juontuu latinan ja italian verbistä concertare, joka merkitsee sekä väittelyä että sopusointuista yhdessä tekemistä. Solistin ja orkesterin tai eri soitinryhmien välinen vuorotteleva kisailu onkin konserttomuodon syvin olemus.
Johann Sebastian Bachin käsittelyssä italialaistyylinen konserttomuoto sai lisää syvyyttä ja polyfonista rikkautta, ja hänen Brandenburgilaiset konserttonsa tunnetaan kekseliäästä ja värikkäästä soitinnuksestaan. Kolmannessa konsertossa jousisoitinten virtuoosiset kuvioinnit muodostavat kaleidoskooppimaisen runsaan kudoksen, ja viidennessä konsertossa solisteiksi nousevat huilu, viulu ja cembalo.
Myös Bachin aikalainen Georg Philipp Telemann sävelsi runsain mitoin konserttoja yhdelle tai useammalle solistille. Kaksoiskonsertossa huilulle ja viululle italialaiset vaikutteet kuuluvat erityisen vahvoina.
Unico Wilhelm van Wassenaer oli hollantilaissyntyinen diplomaatti ja kosmopoliitti, joka oli hänen säilyneiden teostensa perusteella myös ilmeisen lahjakas säveltäjä. Hän julkaisi kuuden orkesterikonserton kokoelmansa anonyymisti vuonna 1740, ja myöhempien sattumien vuoksi teosten säveltäjänä pidettiin Pergolesia tai Carlo Ricciottia niiden italialaisen sävellystyylin vuoksi. Kesti aina 1980-luvulle ennen kuin teosten alkuperäinen säveltäjä selvisi.
Kesto: 1 t 15 min (ei väliaikaa)