
Barokkia parhaimmillaan
Vuodenajoista Brandenburgilaisiin konserttoihin
Bach–Vivaldi
Antti Tikkanen, viulu ja liidaus
Pauliina Fred, traverso
Irma Niskanen, viulu
Petteri Pitko, cembalo
Suomalainen barokkiorkesteri
Johann Sebastian Bach ja Antonio Vivaldi ovat barokin jättiläisiä, joiden teokset edustavat 1700-luvun ikonisinta musiikkia. Populaarikulttuurin käsissä Bach ja Vivaldi ovat Mozartin ja Beethovenin tavoin hankautuneet kesyiksi museoesineiksi, mutta omana aikanaan peruukkiherrat olivat kaikkea muuta kuin kulahtaneita: Vivaldi oli räiskyvä innovoija, jonka kehittelemä virtuoosinen soolokonsertto oli barokkimusiikin menestystuote. Vivaldin tyyliä ihaili myös Bach, jonka musiikin älyllistä arkkitehtuuria aikalaiset kummeksuivat vanhanaikaisena. Usein oli kyse siitä, että Bachin musiikki ylitti soittavien muusikoiden kyvyt, ja sen loputon kekseliäisyys jäi kuulijoilta kokematta. Monet Bachin teokset jäivät tämän elinaikana vaille arvostusta. Brandenburgilaisia konserttojakaan ei säveltäjän eläessä todennäköisesti koskaan esitetty kokonaisuutena, vaan ne jäivät Brandenburgin varakreivin kirjastoon pölyttymään.
Nykyisin jonotusmusiikkina ja mainoksissa kulutetut Vivaldin Vuodenajat olivat aikanaan jotain aivan radikaalia: neljän viulukonserton kokoelmaan oli sujautettu runomuotoinen tarina, joka kuvasi vuodenaikojen vaihtelua kevään iloista kesäukkosiin, sadonkorjuutansseihin ja talvisäähän. Oli ennenkokematonta, että sanaton soitinmusiikki kuljetti kertomusta jäljitellen koiran haukuntaa tai tuulispäiden kieppumista.
Tunsivatko Bach ja Vivaldi toisensa? On epätodennäköistä, että he koskaan tapasivat. Vivaldin musiikki oli Bachin ajan Saksassa kuitenkin kaikkien säveltäjien huulilla, ja Bach tutkiskeli innoissaan Vivaldin konserttoja ja teki niistä myös omia sovituksiaan. Vivaldi puolestaan ihasteli Dresdenin vaaliruhtinaan taiteidentäyteistä hovia, jonka suosiossa Bachkin oli.
Kesto: 1 t 15 min (ei väliaikaa)