Barokin parhaita
Orkesterin suosikit samassa paketissa
Bach–Vivaldi–Tiensuu
Orkesterin omia solisteja
Antti Tikkanen, viulu ja liidaus
Suomalainen barokkiorkesteri
Tuskin mikään klassisen musiikin lajityyppi on nauttinut ja nauttii yhtä kestävää suosiota kuin konsertto. Konserton luova lumovoima on jatkunut hiipumattomana sen syntysijoilta italialaisesta barokista wieniläisklassismin kautta romantiikan sankarisolisteihin ja modernismista aina nykyhetkeen saakka. Tämä kiinnostaa myös Suomalaista barokkiorkesteria.
Vivaldin solistikonsertto oli barokin ajan huomattavimpia innovaatioita, joka löi leimansa Bachiinkin. Tämä puolestaan kehitteli konserton ideaa ennakkoluulottomalla värikkyydellä Brandenburgilaisissa konsertoissaan. Jukka Tiensuu jatkaa musiikillaan konserton vuosisataista perusideaa, vuorovaikutusta: sana konsertto juontuukin latinan ja italian verbistä concertare, joka merkitsee sekä väittelyä että sopusointuista yhdessätekemistä.
Konserton nykymerkityksestä solistin ja orkesterin yhteispeliin perustuvana sävellyksenä saadaan kiittää Vivaldia. Hän varioi perusmalliaan ehtymättömällä mielikuvituksella saattaen vuoropuheluun myös useita solisteja tai kerrostettuja soitinryhmiä. Vielä pitemmälle luovassa moninaisuudessa meni Bach kokeillessaan Brandenburgilaisissa konsertoissa mitä erilaisimpia soitinyhdistelmiä ja sointivärejä. Konserttoja ei oletettavasti koskaan esitetty Bachin elinaikana.
Nykykonserttojen säveltäjät ammentavat vaikutteita konserttohistorian eri vaiheista ja erilaisista musiikkitraditioista. Jukka Tiensuu on käyttänyt barokkimusiikkia ja -soittimia inspiraationlähteenään jo vuosia. Brandi kommentoi suoraan Bachin kolmatta Brandenburgilaista konserttoa, sillä Brandilla on tarkoitus korvata sen lyhyt keskimmäinen osa.