Valoa marraskuun pimeyteen
Musiikkia barokin mestareilta
Händel – Buxtehude – Telemann – J. S. Bach
Juho Punkeri, tenori
FiBO Players
Laulamisella ja musisoinnilla on ollut tärkeä sija kristillisessä perinteessä ja jumalanpalveluksessa alkukirkon ajoilta saakka. Adventin ja joulunajan ohella pääsiäinen sekä siihen päättyvä paastonaika ovat olleet erityisen suosittuja ja otollista aikaa niin säveltäjille kuin muusikoille. 1600- ja 1700-luvuilla oopperatalot pitivät paastonaikana ovensa suljettuina; olihan paasto vietettävä rukouksessa, katumuksessa, nöyrtymisessä – kaikenlaisia maallisia iloja välttäen. Niinpä säveltäjät, muusikot ja yleisö harrastivat soveliaampia teoksia, kuten oratorioita tai hengellisiä kantaatteja.
Ja passioita Hampurin kaupunginkin arvoisa väki mielellään kuunteli osana pääsiäisen ajan jumalanpalveluksia. Niiden parissa ahkeroi kaupungin musiikkielämän johtohenkilönä yli puolen vuosisadan ajan toiminut Georg Philipp Telemann. Myös sittemmin juuri oratorioilla suurimman menestyksensä Lontoossa hankkinut Georg Friedrich Händel sävelsi passioita, kuten vuonna 1719 hieman ennen Telemannin aikaa ensiesityksensä Hampurissa saaneen Brockes-Passion Barthold Heinrich Brockesin runolliseen versioon Jeesuksen kärsimystarinasta.
Ankaran polyfoninen, oppinut tyyli nosti kuulijansa sielussa hurskaita tuntemuksia – kuten varmasti oli ajatuksena Johann Sebastian Bachin Preussin kuningas Fredrik Suurelle omistamassa Musiikillisessa uhrilahjassa (Musikalisches Opfer). Soli Deo gloria, Yksin Jumalalle soi kunnia myös romantikkojen eniten rakastamassa Bachin teoksessa, Kromaattisessa fantasiassa, samoin kuin Bachin oppi-isän Dietrich Buxtehuden variaatioissa ja valituslaulussa, jotka 1600-luvun lopun kosketinsoitinmestari kirjoitti oman isänsä hautajaismusiikiksi, Fried- und Freudenreiche Hinfarth (Lähtö rauhassa ja ilolla).
Kesto: 1 t (ei väliaikaa)