Tunes and Mascarades
Musiikkia 1600-luvun Englannista
van Eyck – anon. – Virtaperko – D. Purcell – Bull – Matteis – H. Purcell
FiBO Players:
Hanna Haapamäki, nokkahuilu
Jussi Seppänen, sello
Marianna Henriksson, cembalo
1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä englantilaiset olivat jo tulleet tutuiksi kahden barokin ajan tärkeimmän musiikkityylin, italialaisen ja ranskalaisen, kanssa. Erityisesti saaren oman pojan, Henry Purcellin (1659–1695) eri tyylejä yhdistävällä tuotannolla oli tähän suuri vaikutus. Uudelle vuosisadalle tultaessa Englanti olikin jo hyvin vastaanottavainen manner-Euroopan vaikutteille.
Yläluokan nuorten miesten ”Grand Tour”, sivistämismatka Euroopan metropoleihin poiki teattereista, oopperoista ja konserttielämästä innostuneita kotiinpalaajia, jotka lämpimästi toivottivat tervetulleeksi ulkomaiset virtuoosit, laulajat ja säveltäjät rikastuttamaan myös kotikaupunkinsa kulttuurielämää. Lukematon määrä muusikoita ja säveltäjiä Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta kerääntyikin Lontooseen. Aivan erityisesti sumujen saaren mahdollisuudet houkuttelivat italialaisia virtuooseja. Ilo oli varmasti molemminpuolinen.
1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Englannissa ei ollut vielä koettu vuosisadan suurimman musiikillisen muoti-ilmiön maihinnousua: Italiasta lähtöisin olevalle oopperalle ei vielä ollut kysyntää johtuen omaperäisen masque-perinteen vahvasta asemasta teatterihullussa maassa. Masque on eräänlainen välipalakomedia, helppoa viihdettä: kepeitä ja yksinkertaisia purematta nieltäviä laulun- ja tanssinrenkutuksia, yleisölle tuttuja arkkityyppisiä hahmoja (kuten taruolentoja, humalikkoja ja paimenia).
Teatteriesityksissä oli siis useimmiten myös musiikkituokioita, mutta toisin kuin oopperaperinteessä päähenkilöt eivät laulaneet, vaan sen kunnian saivat viihdyttävät sivuhenkilöt, tai sitten tapahtumia tai tunnelmia kertojina kommentoivat irralliset henkilöt.
Barokin lisäksi ohjelmassa on kaksi Olli Virtaperkon teosta, ensimmäinen cembalolle, toinen sellolle ja cembalolle.