Matteus-passio
Pikkukanttoreiden uudistunut passioperinne
Bach
Tom Nyman, tenori (evankelista)
Jyrki Korhonen, basso (Jeesus)
Helena Juntunen, sopraano
Teppo Lampela, altto
Niall Chorell, tenori
Heikki Kilpeläinen, basso
CM-koulutusryhmien kuoro
Cantores Minores
Suomalainen barokkiorkesteri
Hannu Norjanen, johtaja
Leipzigissä oli tapana jo ainakin 1600-luvulta lähtien esittää laulamalla Kristuksen kärsimyskertomus Johanneksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan palmusunnuntaisin ja pitkäperjantaisin. Nämä esitykset, joissa tekstiä luettiin laulamalla, olivat osittain perintöä gregoriaanisen laulun ajalta, jolloin laulu oli yksiäänistä, mutta mukana saattoi olla kuitenkin myös orastavaa moniäänisyyttä, esimerkiksi pitkiä urkupisteitä melodian alapuolella. Tällainen vuorolauluun perustunut draamallinen passio oli levinnyt laajalti erityisesti luterilaisessa Saksassa. Vuodesta 1717 lähtien Leipzigissä alettiin esittää passiomusiikkia myös polyfonisesti, ja tällainen esitystapa oli siis vallalla J. S. Bachin aloittaessa Tuomas-kanttorina alkukesällä 1723.
Passio esitettiin yleensä vesperin aikana, joka alkoi noin kello 14. Passion ensimmäisen ja toisen osan välissä oli saarna, joten vesperin kokonaiskesto saattoi olla jopa 4–5 tuntia. Kun kuuliainen seurakuntalainen oli osallistunut jo aamulla neljän tunnin pituiseen jumalanpalvelukseen kello 7–11, kirkossa saattoi vierähtää pitkänaperjantaina hyvinkin jopa yhdeksän tuntia.
Nykyisen käsityksen mukaan Matteus-passio esitettiin ensimmäisen kerran kärsimysviikolla vuonna 1727. Se on Bachin säilyneistä passioista laajin. Esityskoneisto on poikkeuksellisen suuri, ja se jakaantuu kahdeksi orkesteriksi ja kuoroksi. Lisäksi mukana on useita solistiosia. Alkukuoroon Bach liittää vielä mukaan diskanttikuoron laulamaan Agnus Deitä (”O Lamm Gottes unschuldig”), Oi Jumalan karitsa -koraalia.
Matteus-passion teksti perustuu suurimmaksi osaksi Matteuksen evankeliumiin. Aarioiden tapahtumia pohdiskelevat tekstit on kirjoittanut Christian Friederich Henrici (1700–1746), taiteilijanimeltään Picander. Teoksen teksti ja rakenne pohjautuu kahden johdanto-osan ja viidentoista päätapahtuman eli kohtauksen ympärille, mikä oli yleinen tapa jaotella passiokertomus teologisesti. Tällöin erilaisia kohtauksia on yhteensä seitsemäntoista johdannot mukaan lukien.