Barokkia
Säveltäjämestareiden suosikkiteoksia
J. S. Bach – Vivaldi
Ismo Eskelinen, kitara
Antti Tikkanen, viulu
FiBO Players
Tämän konsertin keskiössä ovat Johann Sebastian Bachin ja Antonio Vivaldin konsertot. Konserton synty kytkeytyy orkesterin kehitykseen. 1670-luvun Roomassa ja Bolognassa alkoi esiintyä suurempia jousikokoonpanoja, ja niille sävelletty musiikki erosi aikaisemmista pienten soitinyhtyeiden teoksista. Varhaisbarokin sonaatin kontrapunktinen moniäänisyys alkoi korvautua uusien orkesterisävellysten konsertoivalla vuorovaikutuksella.
Siitä ei ollut pitkä matka concerto grossoon, orkesterin ja sooloryhmän vuorotteluun perustuvaan sävellysmuotoon, mutta vasta Vivaldi loi todellisen menestystuotteen, jonka pohjalle koko myöhempi länsimainen konserttosäveltäminen rakentui. Vivaldin konserttoreseptiin kuului kolmiosainen muoto, virtuoosinen solistisuus ja selkeä mutta joustava tonaalinen rakenne. Ajatus konsertosta orkesterisäesteisenä virtuoosi-areenana oli syntynyt. Vivaldin tunnusmerkiksi muodostuneesta Neljä vuodenaikaa -viulukonserttosarjasta kuullaan nyt osat Kevät ja Kesä.
Vivaldin ihailijoihin liittyi myös Bach. Hän ei kuitenkaan vain jäljitellyt vaan muokkasi Vivaldin teoksista löytämiään ideoita omanlaisikseen. Bachin orkestraalinen mielikuvitus on huipussaan niin sanotuissa Brandenburgilaisissa konsertoissa, joiden alkuperäinen otsikko oli Six concerts avec plusieurs instruments eli kuusi konserttoa useille soittimille. Sonkajärvellä ohjelmassa on viides konsertto, jossa sooloryhmänä ovat traversohuilu, viulu ja cembalo – kosketinsoitinkonsertto ylipäätään oli saksalainen ja ensisijaisesti Bachin ansiosta syntynyt keksintö.
Kesto: 2 t (sis. väliajan)