Helena Juntunen. Kuva: Heikki Saukkomaa.
La 14.9.2019 klo 15 Musiikkitalo, Helsinki
AUF-yhteistyö

Kaikkien aikojen musiikkia

Kolme orkesteria yhdessä

Donatoni – Vivaldi – Chin – Ellington – Van Heusen – Arlen – Adams

Helena Juntunen, sopraano
Avanti!
UMO Helsinki Jazz Orchestra
Suomalainen barokkiorkesteri
Kirmo Lintinen, johtaja
René Bosc, johtaja

×

Kolme eri alojen huippuorkesteria Avanti!, UMO Helsinki Jazz Orchestra sekä Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) kokoontuvat ainutlaatuiseen yhteiskonserttiin sopraano Helena Juntusen kanssa. Kukin orkesteri tarjoaa ydinohjelmistonsa parasta antia, ja konsertin päätteeksi muuntautumiskykyiset muusikot yhdistävät voimansa kapellimestari René Boscin johdolla John Adamsin groovaavasti sykkivässä teoksessa Fearful Symmetries. Sen vauhdikkuus on täydellinen makupari teokseen räätälöidylle Buster Keaton -videoteokselle. Adams on kuvannut, että teoksessa yhdistyvät big bandin hehku, teknopopin kimallus ja sinfoniaorkesterin tyylikkyys.

Muuntautumiskykyään osoittaa ennen kaikkea Helena Juntunen, joka heittäytyy Vivaldin kuuluisan Sposa son disprezzata -aarian traagisesta ilmaisuvoimasta jazzin pauloihin sekä Unsuk Chinin Puzzles and Games -teoksen hersyvään nonsense-huumoriin yhdessä Avantin kanssa. Puzzles and Games perustuu Lewis Carrollin Liisa-kirjoihin, joiden aivoja kutkuttava maailma inspiroi säveltäjän kirjoittamaan myös Liisa Ihmemaassa -oopperan. Carrollin kielellinen rikkaus ja Chinin tapa herkutella sillä ei ole kovin kaukana barokin ajan retorisuudesta, tekstin ja tunteiden tarkasta välittämisestä. Orkesterien reviirit barokki, nykymusiikki ja jazz leikkaavatkin konsertissa toisiaan monin tavoin.

Italia on tuottanut legendaarisia säveltäjiä renessanssista 1900-luvulle. Uuden musiikin italialaismestareihin kuuluvat muun muassa Luigi Nono, Luciano Berio sekä Franco Donatoni, jolta nyt kuullaan Concertino nro 2 (1993). Se jatkaa omalla tavallaan konserton perinnettä, lajityypin, jonka huomattava kehittäjä oli Antonio Vivaldi. FiBOn esittämä alkusoitto Dorilla in Tempe -oopperaan on oikeastaan kolmiosainen konsertto orkesterille. Vivaldin toiston napakoittamassa konserttotyylissä ja Donatonin viidelle syntetisaattorille säveltämän Concertinon minimalistisissa sykäyksissä on yllättäviä yhtäläisyyksiä. Dorilla in Tempe -alkusoiton loppukaneettina voi myös erottaa tutun teeman Neljästä vuodenajasta.

Barokkia ja jazzia yhdistää improvisaatio, soveltava suhde teosmateriaaliin. Muusikon vapaus ja valmiiksi sävelletty lomittuvat molemmissa genreissä. Duke Ellington ja Billy Strayhorn sävelsivät 1950-luvulla 12-osaisen sarjan, joka tutkailee Shakespearen näytelmien rikkaita henkilöhahmoja. Nyt UMO Helsinki esittää sarjan ensimmäisen osan Such Sweet Thunder, jonka pohjana on jazzmusiikin yleisin sointukierto, blues.

Tämän lisäksi Helena Juntunen on poiminut jazzstandardien aarrearkusta kaksi laulua, jotka UMO Helsinkiä konsertissa johtava Kirmo Lintinen on sovittanut tätä esitystä varten. Toisin kuin jazzstandardit yleensä, kumpikaan kappaleista ei ole alunperin musikaali- tai elokuvasävelmä. Stormy Weather kuultiin ensi kerran Harlemin Cotton Clubilla Ethel Watersin esittämänä 1933, ja sitä ovat tulkinneet niin Billie Holiday, Ella Fitzgerald kuin Frank Sinatrakin. Onnettoman rakkauslaulun parina on estottoman vaaleanpunainen lemmenunelma, Frank Sinatran kuolemattomaksi tekemä Polka Dots and Moonbeams, joka on yksi eniten levytetyistä jazzstandardeista ja myös instrumentalistien suosiossa.

Kesto: 1 t 45 min (sis. väliajan)

Liput 18–42 € (alennusryhmät 11,50–27 €): Musiikkitalon lipunmyynti, Ticketmasterin myyntipisteet ja Ticketmaster.fi