Ke 13.2.2019 klo 21 Kansalliskirjasto, Helsinki

Kaikki elämän yöt

Musiikkia viola da gamboilla

Marais–Sainte-Colombe–Forqueray

FiBO Players:
   Mikko Perkola ja Heidi Peltoniemi, viola da gamba
   Anna Rinta-Rahko, violone

×

Viola da gamban kukoistuskausi sijoittuu 1600–1700-lukujen Eurooppaan. Viulu oli vielä tuolloin rahvaanomainen katusoitin, mutta gambansoitto oli hoveissa ja aateliskodeissa suosittua viihdykettä.

”– – ihmisääni – – koskaan ei mikään soitin ole imitoinut sitä niin hyvin kuin viola da gamba – –”, kuvaili Jean Rousseau vuonna 1687 gamban ääntä. Tämä viehko ja intiimi sointi koitui kuitenkin gamban kohtaloksi, kun musiikkiesitykset siirtyivät hoveista ja kodeista hiljalleen suurempiin saleihin. Gamba oli leimallisesti aristokraattinen soitin, ja Ranskan vallankumouksen myötä sen suosio alkoi lopullisesti hiipua.

Viola da gamba on kokonainen jousisoitinperhe, johon kuuluu erikokoisia soittimia, joita kaikkia pidetään soitettaessa polvien välissä. Soittimessa on 6–7 kieltä, jotka viritetään kitaran tavoin, ja lisäksi otelaudassa on nauhat kuten kitarassa. Tämä mahdollistaa gamban käytön myös sointusoittimena. Eri äänialan omaavista gamboista muodostettiin yhtyeitä, joille kirjoitettiin paljon consort-musiikkia, joka oli erityisen suosittua Englannissa. Ranskassa viola da gamba oli Aurinkokuningas Louis XIV:n suosikkisoitin. Bassogamba nousikin Versailles’ssa virtuoosisen soolosoittimen asemaan.

Tässä konsertissa kuullaan ranskalaista gambamusiikkia. Marin Marais’n ja Monsieur de Sainte-Colomben tarina on monelle tuttu elokuvasta Kaikki elämäni aamut. Sainte-Colomben elämästä tiedämme hyvin vähän, emme edes hänen etunimeään. Hän oli kuitenkin kuuluisa viola da gamba -virtuoosi ja säveltäjä. Marais oli Sainte-Colomben gambaoppilas kuusi kuukautta, minkä jälkeen mestari totesi opettaneensa tälle kaiken, mitä osaa. Tarina kertoo, että tämän jälkeen Marais piiloutui puutarhamajan alle kuullakseen Sainte-Colomben harjoittelevan. Ilmeisen vaatimatonta elämää viettäneen Sainte-Colomben vastakohtana Marais hakeutui Aurinkokuninkaan palvelukseen. Samaan aikaan Versailles’n hovissa työskenteli myös toinen gambavirtuoosi, Antoine Forqueray. Näiden kahden sävelkieli ja soittotyyli olivat hyvin erilaiset. Aikalainen Hubert Le Blanc kuvasi Marais’n soittavan kuin enkeli ja Forquerayn kuin itse paholainen.

Ranskalaisen gambamusiikin yössä intiimi kauneus yhdistyy virtuoosiseen ilmaisuun ja syviin huokauksiin.

Kesto: 1 t (ei väliaikaa)

Liput 20 ovelta