Ilta Venetsiassa
Riihimäen Kesäkonserttien avajaiskonsertti
Vivaldi–Giacomelli–Monteverdi
Helena Juntunen, sopraano
Ismo Eskelinen, kitara
Antti Tikkanen, viulu ja liidaus
FiBO Players
Venetsian tasavalta, La Serenissima, oli huvittelun keskus, jonne Euroopan tyylitietoiset rikkaat parveilivat 1600–1700-luvuilla. Laguunikaupunkia kutsuttiin myös musiikin tasavallaksi, eikä suotta. Suomalainen barokkiorkesteri avaa Riihimäen Kesäkonsertit Venetsian musiikille omistetulla ohjelmalla.
Barokiksi kutsuttu uusi musiikkityyli leimahti liekkeihin Venetsiassa 1600-luvun alussa, ja siellä avattiin ensimmäiset julkiset oopperatalot 1630-luvulla. Varhaisbarokki henkilöityy Claudio Monteverdiin, jonka oopperatuotanto tiivistää lajityypin nopeat kehitysvaiheet pienimuotoisista hoviesityksistä loistokkaiden oopperatalojen täyteläisiksi kokonaistaideteoksiksi. Nyt kuullaan otteita Monteverdin ensimmäisestä ja viimeisestä oopperasta, Orfeuksesta ja Poppean kruunauksesta. Poppean kruunaus päättyy juonittelun, intohimon ja yllättävien käänteiden jälkeen lumoavaan rakkausaariaan, jonka tulkitsee Helena Juntunen.
Venetsialle leimallisia olivat myös korkeatasoiseen musiikkikoulutukseen erikoistuneet tyttöjen orpokodit eli ospedalet. Ospedale della Pietàn legendaarisen tyttöorkesterin konsertit olivat seurapiiritapauksia. Pietà toimi asemapaikkana Antonio Vivaldille, josta 1720-luvulle mennessä tuli kansainvälisesti rakastettu säveltäjätähti. Syynä olivat aivan uudentyyppiset soitinkonsertot, virtuoottiset ja sähäkät teokset, joita Vivaldi sävelsi sadoittain lahjakkaiden tyttöoppilaiden tarpeisiin. Vivaldin soitin oli viulu, jolle hän sävelsi muun muassa aikalaisia tarinallisuudellaan ällistyttäneen, tämän konsertin päätteeksi kuultavan Neljä vuodenaikaa -konserttosarjan. Hän oli kuitenkin kiinnostunut tuomaan lähes minkä tahansa soittimen konserton valokeilaan. Nyt kuullaan viulun lisäksi myös kitaraa, kun Ismo Eskelinen taituroi alunperin luutulle sävellettyjä konsertto-osuuksia.
Kesto: 1 t 45 min (sis. väliajan)