Vivaldi ja barokin vaeltajat
Itä-Euroopan musiikilliset ilotulitukset
Vivaldi–anonyymi
Myriam Leblanc, sopraano
Ensemble Caprice:
Matthias Maute, nokkahuilu ja traverso
Sophie Larivière, nokkahuilu ja traverso
Olivier Brault, viulu
Lucie Ringuette, viulu
Susie Napper, sello
David Jacques, barokkikitara
Ziya Tabassian, lyömäsoittimet
Kuuluisa Groven musiikkisanakirja väittää, että Vivaldin musiikissa on kuultavissa vaikutteita Itä-Euroopan nomadimuusikoiden musiikista. Punaiseksi papiksi kutsuttu Vivaldi kiersi esittämässä oopperoitaan ahkerasti juuri idässä. Itäeurooppalaiset kulttuurivaikutteet olivat kuitenkin läsnä Venetsian La Pietàn kirkon – jossa Vivaldi opetti – ympäristössä, sillä Itä-Euroopan kauppiaat purkivat laivalastinsa Orjien kanavassa (Canale delle schiavi) aivan La Pietàn kynnyksellä laulaen samalla omia melodioitaan ja juhlien läpi yön.
Ensemble Capricen muusikot halusivat selvittää, oliko väitetty yhteys Vivaldin musiikin ja nomadimuusikoiden melodioiden välillä jäljitettävissä. Uhrovska-kokoelma (nimetty löytöpaikan eli slovakialaisen kaupungin mukaan) vuodelta 1730 näytti olevan esimerkkitapaus. Se tarjoaa kiehtovan silmäyksen nomadien musiikkimaailmaan. Jopa 350 melodiasta koostuvan kokoelman oli mitä ilmeisimmin tarkoitus olla mahdollisimman kattava. Sen monikansallinen luonne kertoo, kuinka barokkinomadit ja heidän musiikkinsa matkasivat. Unkarilaiset melodiat tšekkiläisten laulujen jatkeena ja dokumentin löytöpaikka Slovakiassa jättävät meidät arvailujen varaan laulujen vaikutuksista kansallisen kulttuurin kehitykseen.
Yllättävä itäeurooppalaisten vaikutusten paljastuminen muuttaa näkökulmaamme aivan täysin: Vivaldin villi La Folia -sonaatti, tyrmistyttävän virtuoosinen nokkahuilukonsertto (RV 443) ja huumaava In furore -motetti näyttäytyvät aivan uudessa valossa.
Kesto: 1 t (ei väliaikaa)