Oopperaa sanoilla ja ilman
Matka wieniläisen klassismin teatraalisuuteen
Mozart–Haydn–Schubert–Beethoven
Ensemble Dialoghi:
Cristina Esclapez, fortepiano
Lorenzo Coppola, klarinetti ja klarinetti d'amore
Encanto House Band
"Kuinka usein musiikkimaku muuttuukaan? Petollista, eikö vain! Kaikki on lopulta järjetöntä ja koomista."
C. P. E. Bachin kirje Jacob Deckerille 1774
Hyvä yleisö! Odotamme innolla ilon ja vuorovaikutteisuuden kyllästämän ”klassisen” ohjelmamme jakamista kanssanne. Ohjelman, joka on ennemminkin vallankumouksellinen kuin klassinen.
Giovanni Battista Pergolesin La serva padronan ensiesityksestä (Pariisi, 1752) alkaen uusi teatraalinen esitystyyli, jossa yhdistyvät puhe, arkipäiväinen keskustelu ja arkiset tilanteet sekä musiikin ja commedia dell'arten saumaton liitto, on valloittanut Euroopan saaden yleisöt huolestuttavan innostuksen valtaan. Innostuksen, jonka toivomme tarttuvan myös teihin konserttimme aikana. Yritämme parhaamme mukaan jakaa teille historiallista tietoamme musiikista, yhteiskunnasta, kirjallisuudesta ja näihin liittyvistä anekdooteista.
Commedia dell'arte, eräänlainen kansanteatteri, jota esittivät alun perin amatöörinäyttelijät toreilla, saavutti vähitellen suosiota myös joissakin sivistyneempien kansanluokkien, kuten porvareiden ja aristokraattien, edustajissa, jotka eivät hävenneet näyttäytyä alempien luokkien seurassa. Yksi näistä teattereista oli Wienin Kärntertortheater, jonne Haydn sävelsi musiikkia kuuluisan komedianäyttelijä Felix Kurz ”Bernardonin” komedioihin.
Tässä siis konsertin tausta. Pyrimme luomaan uudestaan ilmapiirin, jossa musiikki ja teatteri elävät yhteiseloa spontaaniuden, keskustelun, vuorovaikutuksen ja virvokkeiden kanssa.
Lähdemme perinteisestä Mozartin e-molli-viulusonaatin oopperallisesta ilmapiiristä – teos soitetaan eksoottisella klarinetti d´amorella (yksi Mozartin lempisoittimista, jota kuulee nykyään harvoin) – kohti Haydnin pianosonaatin hienostuneita opera buffan (koominen ooppera) eleitä. Matkalla sivuamme Schubertin myöhäistuotannon liedejä unohtamatta instrumentaalimusiikin, puheen, äänen, lausunnan ja luonnon kuvaamisen syvää yhteyttä. Mukana on ripaus suosittuja unkarilaisen ja juutalaisen musiikin elementtejä, jotka näkyvät esimerkiksi Haydnin pianosonaatin Andantinossa.
Mozartin ja Beethovenin triot ovat kiistämättä paras tapa tutustua commedia dell´arten maailmaan, jossa ihmiset huutavat, rakastuvat, pitävät hauskaa ja potkivat toisiaan takamuksille: hurjastelua ja hulluutta, siis kunnon hauskanpitoa!
Konsertin viimeisessä osassa, jossa Mozart yrittää käyttäytyä ”hyvin” keskustellessaan neljän henkilön kanssa, koittaa Haydn puolestaan luoda hyvin hienovaraisia ja yllättäviä väärinymmärryksiä. Näiden musikaalisten komedioiden kautta voimme oppia paljon itsestämme.
"Mitä onkaan tämä elämä kuin yhdenlaista komediaa, jossa ihmiset kävelevät edestakaisin toistensa naamioihin verhoutuneena ja näytellen omaa rooliaan? Näin onkin kaikki yhtä jäljitelmää, ja silti, ilman tätä ei olisi eloa."
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys (1509)
Kesto: 2 t 45 min (sis. väliajat)