Klassisia kvartettohelmiä
Musiikkia salongeista
Hensel – Felix Mendelssohn – Beethoven
FiBO Players:
Irma Niskanen, viulu
Hannu Vasara, viulu
Laura Kajander, alttoviulu
Lea Pekkala, sello
Fanny Henselin (1805–1847) järjestämät sunnuntaimusiikit olivat 1830-luvulla merkittävä osa Berliinin porvarillista konserttielämää. Leipzigerstrassen kodin puutarharakennukseen mahtui parisataa kuulijaa. Konserttien ohjelmisto vaihteli kamarimusiikista oratorioihin ja oopperaan ja Bachista Beethoveniin sekä Chopiniin. Lisäksi sunnuntaimusiikeissa vierailivat Clara Schumannin ja Henri Vieuxtempsin kaltaiset virtuoosit. Nyt kuultavan Henselin ainoan jousikvarteton (1834) ensimmäinen osa on melankolinen. Siinä soivat romantiikan fantasioivuus ja historiatietoisuus.
Henselille ja hänen veljelleen Felix Mendelssohnille (1809–1847) Beethoven edusti jousikvarteton klassikkoa. Heidän suhteensa säveltäjään oli kuitenkin erilainen kuin aikamme muusikoilla. Mendelssohn esimerkiksi väitteli Beethovenin viidennestä sinfoniasta Goethen olohuoneessa vain kolme vuotta mestarin kuoleman jälkeen. Mendelssohnin ensimmäisessä jousikvartetossa (Es-duuri, op. 12, nro 1, 1829) on kuultu Beethovenin myöhäisten kvartettojen vaikutusta. Kvartetossa yhdistyy klassistinen selkeys ja romantiikalle tyypillinen syklinen muoto, jossa ensiosan teema palaa finaalissa.
Ludwig van Beethovenin (1770–1827) viimeinen kvartetto (F-duuri, op. 135, nro 16, 1826) sai aikalaiset kiittämään hänen huumorintajuaan. Scherzon villisti synkopoidut rytmit tuovatkin hymyn huulille. Finaalille säveltäjä antoi otsikon ”Vaivoin tehty päätös” ja nimikoi kaksi motiivia: ”Muss es sein?” ja ”Es muss sein” (Täytyykö olla niin? Niin täytyy olla). Kyse saattoi olla kohtalontunnusta tai sitten vain musiikillisesta vitsistä. Beethovenin jalostunut kvartettotyyli on joka tapauksessa pienten yllätysten ja herkullisten hienouksien musiikkia.
Kesto: 1 t 15 min (ei väliaikaa)