Sydämen asia
Maallisia ja hengellisiä rakkauslauluja
Caccini–Campra–Castello–Chéron–Grandi–Kapsberger–Vivaldi
Anna-Maaria Oramo, sopraano
FiBO Players:
Pauliina Fred, traverso
Dora Asterstad, viulu
Tatu Ahola, sello
Olli Hyyrynen, arkkiluuttu
Anna Orasmaa, urut
Sydämen asia -ohjelmassa lauletaan rakkaudesta hengellisessä ja maallisessa muodossaan. Jo varhaisbarokin aikana oli hyvin yleistä, että lauluteksteissä kiintymystä osoitettiin uskonnollisille hahmoille yhtä intensiivisesti kuin saman ajan maallisissa lauluissa. Musiikin kautta on käsitelty monitasoisesti inhimillisiä tunteita, joihin myös nykyihminen voi helposti samaistua. Konsertin alkupuolella kuullaan hengellisen rakkauden ilmauksia 1600-luvun Ranskasta ja Italiasta saman ajan instrumentaalimusiikin kehystämänä. Miten ilmaisukeinot muuttuvat, vai muuttuvatko ne?
Alessandro Grandin motetissa O quam speciosa kuvataan Neitsyt Mariaa kuin rakastettua, suloisena ruusuna. Vanhan testamentin Laulujen laulu ja psalmitekstit innoittivat myös monia 1600-luvun säveltäjiä ihailun teeman pariin. Tarquinio Merulan Nigra sum -teoksen teksti on vanhatestamentillisesta Laulujen laulusta, mutta se on samalla bysanttilaisen ja laajalti Välimeren alueilla kunnioitetun "Mustan Madonnan” ylistyslaulu. Ranskalainen André Campra kirjoitti myös upeita motetteja. Domine, dominus noster ylistää Jumalan ihanuutta.
Konsertin jälkipuolella syvennytään rakkausteemaan maallisesta näkökulmasta. Italian barokin vokaalimusiikissa rakastumista käsiteltiin runsaasti eri näkökulmista eri aikakausina. Giulio Caccinin 1600-luvun monodioissa Dovrò dunque morire, Udite amanti ja Dolcissimo sospiro korostuvat rakastumisen ja kaipauksen tunnetilat. Antonio Vivaldi analysoi 1700-luvun kantaatissaan All’ombra di sospetto rakkaussuhteiden ja petetyksi tulemisen dilemmaa.
Kesto: 1 t 30 min (sis. väliajan)