Rutto, rauha ja riemujuhlat
Postmodernia barokkia 1600-luvulta
Trad. (Suomi/Norja/Quebec) – Verdier – Buxtehude – Pettersen – Charpentier – Lully – Praetorius – Corelli
Myriam Leblanc ja Meeri Pulakka, sopraano
Ensemble Caprice
Barokkanerne
Suomalainen barokkiorkesteri
2000-luku on tuonut mukanaan haasteita ihmisille ympäri maailman. Pystyykö vanha musiikki tarjoamaan vastauksia näihin kysymyksiin, jotka yltävät musiikillisten näkökulmien tuolle puolen?
Kolme vanhan musiikin orkesteria kolmesta maasta eli Kanadasta, Norjasta ja Suomesta ovat yhdistäneet voimansa yli maiden ja maanosien rajojen. Tässä konsertissa jokainen maa esittää omia musiikillisia sävyjään, ja lopulta ne yhdistyvät yhteiseksi musiikin sulatusuuniksi. Yhdistyneet voimat luovat uusia äänimaailmoja, joissa on kyllästeenä kansallisia tyylipiirteitä mutta myös kaiken kattava yhteissointi.
Rutto, rauha ja juhlat -konsertti tuo tähän päivään 1600-luvun musiikin, joka käsittelee nykymaailmassakin tuttuja kysymyksiä:
Aivan kuten nuotit matkasivat maasta toiseen 1600-luvulla, niin teki myös rutto. Eipä siis ihme, että kaksi äärimmäisen surullista teosta, Pierre Verdierin Lamento ja Dietrich Buxtehuden kantaatti Was mich auch dieser Welt betrübt, löysi tiensä pohjoiseen. Ne kertovat lamaantuneesta tunne-elämästä, jonka myös me olemme joutuneet kohtaamaan. On pystytty jäljittämään, että teokset on esitetty Suomessa 1600-luvulla. Varsinaiset suomalaiset teemat löytyvät kuitenkin aikansa uskonnollista musiikkia edustaneesta virsikirjasta, josta kuullaan otteita.
Perinteikäs norjalainen soitin hardangerviulu on iloksemme mukana tässä konsertissa, eikä sen käyttö jää vain “rauhalliseen” toiseen osaan . Agnes Ida Pettersenin uusi sävellys Rauha on kirjoitettu hienovaraisesti tasapainotetulle hardangerviulun, jousten, luutun ja cembalon muodostamalle yhtyeelle.
Kun rutosta lopulta on päästy eroon ja rauha on palannut, on aika juhlia! Praetoriuksen virkistävät tanssit tarjoavat ympäristön ihmisten yhdistämiseen energian ja melodisten sävyjen kautta ja ylittävät samalla ajan ja tilan rajat: eikö juuri vanhan musiikin festivaali ole todiste siitä, että menneisyyden musiikki elää ja voi hyvin tänäkin päivänä?
Kesto: 1 t 30 min (sis. väliajan)