Sinfonioita yhdelle viululle
Stradella seikkailee jälleen
Stradella
FiBO Players:
Aira Maria Lehtipuu, viulu
Louna Hosia, sello
Marianna Henriksson, cembalo ja urut
Eero Palviainen, luuttu
Alessandro Stradella (1639–1682) tunnetaan rikkaan musiikkinsa lisäksi seikkailuntäyteisestä elämästään. FiBOn konserttisarjassa on aiemmin esitetty kaikki Stradellan triosonaatit eli sinfoniat kahdelle viululle ja continuolle. Tässä jatko-osassa kuullaan hänen Torinon ja Modenan yliopistojen kirjastoissa käsikirjoituksina säilyneitä sinfonioitaan yhdelle viululle ja continuolle, sarjan ensimmäisen osan tapaan höystettynä Stradellan kirjoittamilla ja häneen muuten liittyvillä teksteillä.
Yhden viulun sinfoniassa – joka tuohon aikaan oli yksinkertaisesti vain yleisnimitys instrumentaalimusiikille – on hyvin samantyyppisiä ilmaisukeinoja ja sävyjen runsautta kuin triosonaatissa. Stradellan tuotannon huippukausi sijoittuu 1670-luvulle, jolloin viuluvirtuoosismi oli jo puhjennut kukkaan, mutta sävellysmuodot olivat vielä vähemmän vakiintuneita kuin Stradellan nuoremman kollegan Arcangelo Corellin vuonna 1700 julkaiseman viulusonaattikokoelman op. 5 jälkeen. Silloin koko Euroopan valtasi Corelli-huuma, ja edeltäjien, kuten Stradellan ja Carlo Ambrogio Lonatin (n. 1645 – 1712), muodoiltaan ja tonaliteeteiltaan moniselitteisemmät kappaleet ovat jääneet vähemmän soitetuiksi.
Roomassa Stradellan yhtenä tärkeimmistä mesenaateista toimi pohjoisesta näkökulmastamme kiinnostavasti Ruotsin kuningatar Kristiina (1626–1689), joka paitsi rahoitti myös osittain toimi käsikirjoittajakollegana. Ilmeisen aikaansaavana henkilönä Stradella piti yllä yhteyksiä moneen suuntaan ja päätyi vaihtamaan maisemia skandaalinkäryisissä tunnelmissa useampaan kertaan. Häneen liittyviä legendoja on myös tarkoitushakuisesti paisuteltu, mutta varmaa on, että sekä hänen teksteistään että musiikistaan välittyy inhimillisen elämän kirjo koko suloisenkipeässä värikkyydessään.
Kesto: 1 t (ei väliaikaa)