Lemminkäinen
Orkesterisarja alkuperäissoittimin
Sibelius
Tomas Djupsjöbacka, kapellimestari
Suomalainen barokkiorkesteri
Maailmalla periodiliike luo katseensa yhä uudempaan vanhaan musiikkiin. Myös sodanjälkeisen levyteollisuuden uhkeita sotaratsuja Wagnerista Bruckneriin soitetaan nyt esityskäytännöt historiallis-kriittisesti huomioiden. Jean Sibeliuksen esittämisessä periodisoittimin Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) on etujoukoissa. Sibelius ja aikalaiset -projektin toisessa konsertissa kapellimestari Tomas Djupsjöbacka ja FiBO esittävät orkesterisarjan Lemminkäinen.
Sibeliuksen aikaan jousisoittimissa oli suolikielet, ja puupuhaltimissa käytettiin vielä vanhanaikaisia, mekaniikaltaan nykyisistä poikkeavia soittimia. Myös wienintorvet ja saksalaistyyppiset pasuunat tekivät soinnista erilaisen kuin nykyorkesterilla.
Vuonna 1896 kantaesitetty Lemminkäinen (op. 22) liittyy symbolistiseen taidesuuntaukseen, joka Suomessa ammensi kalevalaisista aiheista. Sibeliuksen persoonallisen tummanpuhuvan sävelkielen sukulaisia ovat esimerkiksi Arnold Böcklinin tai ystävä Akseli Gallen-Kallelan unenomaiset maalaukset.
Tiedossa on, että Lemminkäisen taustalla oli oopperasuunnitelma, josta Sibelius luopui kuultuaan Wagneria Bayreuthissa ja Münchenissä 1894. Säveltäjä suorastaan järkyttyi kokemustensa voimakkuudesta ja tajusi tulevaisuutensa olevan muualla kuin näyttämömusiikissa.
Lemminkäisessä kohtaavat wagnerilainen erotiikka sekä arkaainen ja eksotisoitu kansanmusiikillisuus. Tuonelan joutsenen hienoviritteisen orkestraation takana häilyvät myös Wagnerin oopperoiden pyhät joutsenet, mutta musiikin rytmis-melodiset juuret ovat suomalaisia.
Sibelius otti esikuvikseen Berlioz’n ja Lisztin orkesterirunoelmat, vaikka Lemminkäisen neliosainen rakenne viittaakin myös klassiseen sinfoniaan. Niinpä säveltäjä nimitti teosta ”neljäksi legendaksi”, mutta laski sen leikillään Kullervon kanssa myös osaksi yhdeksän sinfonian sarjaa.
Kesto: 1 t (ei väliaikaa)