Jotain uutta, paljon Bachia
Bachin jalanjäljissä Mendelssohnista Haapaseen
Bach–Haapanen–Mendelssohn
Antti Tikkanen, viulu ja liidaus
Sunniva Fagerlund, nokkahuilu
Hanna Haapamäki, nokkahuilu
Jos Bachin tuotannon jotain osaa pitäisi kutsua sinfonioiksi modernissa mielessä, niitä olisivat Brandenburgilaiset konsertot, joiden kuudesta konsertosta tässä konsertissa kuullaan keskimmäiset eli numerot kolme ja neljä. Brandenburgilaisissa Bach päästää valloilleen orkestraalisen mielikuvituksensa ja näyttää, millaisia kudelmia vaihtelevilla soitinryhmillä saa aikaan. Myöhemmin näistä instrumentaalikarkeloista innoittui esimerkiksi nuori Mendelssohn, jolta esitetään varhaisteini-iässä sävelletty jousisinfonia.
Suomalainen barokkiorkesteri jatkaa seikkailujaan uusimman musiikin parissa, sillä konsertissa saa kantaesityksensä Perttu Haapaselta tilattu uusi barokkiorkesteriteos. Barokkisoittimissa Haapasta viehättää erityisen paljon niiden soinnillinen rikkaus ja elävyys. Siksi uusi teos viipyilee sointimassojen rauhallisessa liikkeessä, jossa barokkisoittimien omaleimainen äänimaisema nousee esiin.
Säveltäjä halusi teoksensa keskustelevan konsertissa kuultavien Brandenburgilaisten konserttojen kanssa. Yksiosainen, ilman kapellimestaria esitettävä teos on hengeltään konsertoiva, ja etenkin fagotilla on keskeinen solistinen rooli. Vanha ja uusi kietoutuvat yhteen, sillä Haapanen ei halua sivuuttaa barokkisoittimiin sisäänrakennettua traditiota. Uuden teoksen rakennuspaloina käytetään renessanssipolyfonian periaatteita, joista Bachkin ammensi pannessaan soittimet leikkimään keskenään. Barokkijousen anatomia, soittimille ominainen fraseeraus ja basso continuon rooli ovat kaikki sellaisia asioita, joille Haapanen haluaa antaa teoksessaan uuden elämän.
Ritarihuoneen konsertin jälkeen järjestetään taiteilijatapaaminen.