Blogi

FiBOn blogissa alkaa muusikkoesittelyiden sarja! Kevät- ja syyskausien aikana esitellään kerran kuussa yksi Suomalaisessa barokkiorkesterissa soittava muusikko. Ensimmäisenä on vuorossa viulisti Minna Kangas.

Suomalaisessa barokkiorkesterissa soittava alttoviulisti Markus Sarantola kertoo Leedsin Brahms-symposiumin herättämistä ajatuksista.

Auli Särkiö haastatteli Suomalaisen barokkiorkesterin johtajaa Antti Tikkasta siitä, mitä viime aikoina terminä ja käytäntönä yleistynyt liidaaminen tarkoittaa. Meta4-jousikvartetti liidaa Paganinin vauhdissa konsertin 30. tammikuuta (Porvoo) ja 31. tammikuuta (Helsinki). Ystävänpäivän barokki-ilottelussa 14. helmikuuta Ritarihuoneella liidaajana toimii Antti Tikkasen .

Ritarihuoneen jouluisen gambakonsertin kokoaja ja johtaja Jukka Rautasalo kertoo kirjoituksessaan gamban lumovoimasta. Rautasalo toimi Suomalaisen barokkiorkesterin johtajana vuosina 2001–2004.

Sunnuntaina 25.10. kantaesityksensä saavan, Dominanten ja FiBOn kuorolle ja barokkiorkesterille tilaaman De profundis -teoksen säveltäjä Jussi Chydenius kertoo tässä haastattelussa muun muassa taustastaan, sävellystyöstään ja tulevista työkuvioistaan.

Suomalaisen barokkiorkesterin tilausteoksen, Coral Counterpointin, säveltäjä Perttu Haapanen kertoo blogikirjoituksessaan sävellystensä syntyprosessista.

Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellinen johtaja ja viulusoolot Residenssisarjan avauskonsertissa soittava Antti Tikkanen kertoo kirjoituksessaan, millaisia vaikutteita Bach sai Vivaldilta ja miten ne näkyvät konsertissa soitettavissa Brandenburgilaisissa konsertoissa.

Maria Magdaleena eli pelastus -konsertti

Konsertin ideoinut kaksikko, näyttelijä Jussi Lehtonen ja muusikko Mikko Perkola, kertoo lyhyessä haastattelussa konsertin syntyyn vaikuttaneista seikoista.

Keskustelimme Cibrán Sierra Vázquezin kanssa sunnuntain 8.2.2015  konsertista Ritarihuoneella. Cibrán kertoo konserttiin liittyvistä teemoista.

Yhtenä opettavaisimmista kokemuksistani kouluajoiltani muistan, kuinka näin kerran opettajanhuoneen avonaisen oven kautta äidinkielen lehtorin menevän vessaan. Yht’äkkiä tajusin, että opettajatkin olivat ihmisiä.

Jossakin vaiheessa havahduin samaan seikkaan barokin ajan musiikkimestareiden suhteen. Tottahan peruukkimuotokuvien takana piili myös oikeita kaltaisiamme ihmisiä: Bach ja Händel söivät makkaraa, joivat olutta, röyhtäilivät ja hikoilivat. Vivaldi ja Corelli olivat tietenkin pieniä karvaisia ukkoja kuten italialaiset edelleenkin. Ja Aurinkokuninkaan hovimuusikoilla oli luultavasti herransa tapaan pahanhajuinen hengitys.