Majesteettisia motetteja Aurinkokuninkaan kappelista
Suomessa harvoin kuullun ranskalaismestarin taivaallista musiikkia
Lully
Helsingin kamarikuoro
Nils Schweckendiek, johtaja
Aurinkokuninkaan eli Ludwig XIV:n hovin musiikillisen elämän keskiössä vaikuttanut Jean-Baptiste Lully oli kaikin puolin kiehtova hahmo: balettitanssija, Euroopan vahvimman hallitsijan läheinen ystävä, italialaissyntyinen säveltäjä joka hylkäsi italialaisen musiikin ja loi ranskalaisen oopperan. Vaikka Lullyllä ei koskaan ollutkaan virkaa kuninkaallisessa kappelissa, hän sävelsi kuitenkin noin 25 vuoden aikana sarjan suuria motetteja, joissa hän siirsi näyttämömusiikin innovaationsa kirkolliseen yhteyteen. Näissä vaikuttaville kokoonpanoille, kuten solisteille, kaksoiskuorolle ja suurelle orkesterille, luoduissa sävellyksissä Lullyn taidot todella heräsivät eloon. Motetit soivat niin murheellista hurskautta, syviä uskonnollisia tunteita kuin taivaallista iloakin.
Plaude laetare Gallia esitettiin ensimmäistä kertaa 1668 Ludwig XIV:n vanhimman pojan, kruununperijän, kastetilaisuudessa. Yhdeksän vuotta myöhemmin, 1677, Te Deum -teos juhlisti säveltäjän oman pojan syntymää, ja lapsen kummisetänä oli itse kuningas. Eräs Lullyn varhaisimmista moteteista, Miserere vuodelta 1664, kirvoitti Madame de Sévignén toteamaan, että ”Liberan aikana kaikkien silmät olivat kyynelissä. En usko, että taivaassa voi olla muunlaista musiikkia.”
Lully oli tunnettu kiivaasta luonteestaan. Harjoittaessaan 1687 Te Deumia esitykseen, jolla juhlistettiin kuninkaan toipumista vaikeasta leikkauksesta, Lully raivostui ja löi itseään kepillä jalkaan. Säveltäjä ei halunnut jalkaansa amputoitavan, koska sen jälkeen tanssiminen ei olisi ollut enää mahdollista. Kuolio kuitenkin levisi ja tappoi Lullyn muutamaa viikkoa myöhemmin.
Konsertin jälkeen järjestetään taiteilijatapaaminen.
Konsertti järjestetään yhteistyössä Helsingin kamarikuoron kanssa.
