Grande Finale
Kemiönsaaren musiikkijuhlien päätöskonsertti
J. S. Bach–Fasch–Heinichen–Telemann
Mia Huhta, sopraano
Bravade-nokkahuilukvartetti
Suomalainen barokkiorkesteri
Leipzig oli yksi Saksan merkittävimpiä musiikillisia keskuksia 1700-luvun alkupuoliskolla. Kaupungin musiikkielämässä vaikuttivat monet ajan tärkeimmistä säveltäjistä, joista Tuomas-kirkon kanttorina toiminut Johann Sebastian Bach on yksi tunnetuimmista. Leipzigin-vuosinaan (1723–1750) Bach sävelsi valtavan määrän musiikkia kirkkovuoden kaikkia juhlapyhiä varten, ja kantaatti Ich habe genug syntyi alun perin juhlistamaan vuoden 1727 kynttilänpäivää. Bach työsti kantaatin musiikkia vielä useaan kertaan, ja versio sopraanolle, huilulle ja jousille syntyi vuoden 1731 tienoilla.
Ennen Leipzigin-aikaa Bach oli työskennellyt kapellimestarina Köthenin hovissa, jossa hänen tehtäviinsä kuului säveltää ennen muuta maallista soitinmusiikkia. Tuona aikana syntyivät monet Bachin tärkeimmistä soolosoitinsarjoista sekä kuuluisa kuuden orkesterikonserton kokoelma, joka tunnetaan nykyään nimellä Brandenburgilaiset konsertot (1721). Jokainen niistä on kirjoitettu erilaiselle soitinkokoonpanolle, ja viidennessä konsertossa solisteiksi nousevat viulu, huilu ja cembalo.
Italialaisten Corellin, Vivaldin ja heidän aikalaistensa concerto grossoista ja soolosoitinkonsertoista alkunsa saanut konserttotyyli vaikutti voimakkaasti musiikkiin myös Alppien pohjoispuolella. Monet saksalaiset säveltäjät matkustivat Italiaan opiskelemaan, ja palattuaan matkoiltaan he toivat mukanaan runsaasti musiikillisia vaikutteita.
Johann David Heinichen opiskeli alkuaan Leipzigin Tuomas-kirkon yhteydessä toimivassa koulussa ja vaikutti sittemmin aktiivisesti kaupungin musiikkielämässä. Myöhemmin hän vietti useita ajanjaksoja Venetsiassa, ja venetsialaisen musiikin, ennen muuta Antonio Vivaldin, vaikutus kuuluu selkeästi myös hänen konsertossaan neljälle nokkahuilulle, jousille ja continuolle.
Leipzigin Tuomas-koulun kasvatteihin kuuluu myös Johann Friedrich Fasch, joka työskenteli myöhemmin säveltäjänä ja muusikkona lukuisissa Saksan hoveissa ja oopperataloissa. Hänen laaja tuotantonsa käsittää lukuisia soitinkonserttoja, orkesterisarjoja sekä jousisinfonioita, joista yksi vaikuttavimmista on dramaattinen sinfonia g-molli.