Herra Walsh, oletan?
Nuottikustantajan kuparilevyjä penkomassa 1700-luvun alun Lontoossa
Corelli–Geminiani–Händel–Mancini–Matteis–D. Purcell
FiBO Players
Hanna Haapamäki, nokkahuilu
Jussi Seppänen, sello
Eero Palviainen, luuttu
Petteri Pitko, cembalo
Nykypäivän muusikko, joka voi parilla klikkauksella tilata postin tuomaan haluamansa edition lähes mistä tahansa teoksesta vaikka toiselta puolelta maailmaa tai voi printata kollegan lähettämän sähköpostin liitetiedoston sekunneissa paperille, unohtaa helposti, miten nopeasti kaikki onkaan muuttunut internet-ajan myötä. Muutos lienee samaa luokkaa kuin painotekniikan nopea kehitys 1600–1700-lukujen vaihteessa.
Vaikka Italia oli barokkimusiikin emämaa, josta kaikki sai alkunsa, musiikkikustantamisessa se jäi kuitenkin pahasti taka-alalle. Kömpelöt painotekniikat saivat väistyä, kun kuparilevyjen käyttöönotto lontoolaisen John Walshin (1665–1736) ja amsterdamilaisen Estienne Rogerin toimesta käynnisti erityisesti italialaisen musiikin maailmanvalloituksen.
1600-luvun lopun Lontoossa julkiset konsertit ja teattereiden väliaikanumerot tulivat erittäin suosituksi ylä- ja keskiluokan parissa. Samaan aikaan Ranskassa esitelty myöhäisbarokin nokkahuilu löi läpi musiikkia harrastavien englantilaisherrasmiesten keskuudessa.
Paine uusimman musiikin julkaisemiseen vaikutti erityisesti italialaisen tyylin vakiintumiseen ja suosioon Englannissa. Uusi tyyli levisi nyt nopeasti ja laajalle kehittyneen julkaisutekniikan myötä. Erityisesti Arcangelo Corelli teki sävellyksillään suuren vaikutuksen Lontoon musiikkielämään ja pysyi suosittuna vuosikymmeniä.
Konsertissa kuullaan Walshin tallin säveltäjiä, joista suurin osa oli muualta Euroopasta, etupäässä Italiasta, Lontooseen muuttaneita. Monien teosten kohdalla Walshin julkaisut ovat ainoita lajissaan vielä meidänkin päivinämme.