Septetosta Oktettoon
24.5.2017
Millaisin miettein viulisti Antti Tikkanen lähtee johdattamaan FiBOn kahdeksan hengen soittajajoukkoa kohti Schubertin Oktettoa?
"Saat vitosen, jos sävellät Beethovenin Septeton mutta paremmin!" Näin olisivat voineet kuulua tilaajan, klarinetisti Ferdinand Troyerin vuorosanat, kun hän pyysi Schubertia tekemään parin Septetolle.
Beethovenin Septetto oli aikansa pitkäkestoinen hittibiisi, illanviettojen suosikki (pitkä myös kestoltaan) ja haaste jokaiselle, joka siihen tarttui. "Onneksi" tarjous tuli Schubertille vasta tuossa vaiheessa, sillä samalla sykäyksellä syntyivät niin Rosamunde- kuin Tyttö ja kuolema -jousikvartetotkin. Noihin aikoihin Schubertilla alkoi myös kamarimusiikkituotannon näkökulmasta ainutlaatuinen superkausi.
Schubertin Oktetto kuuluu niihin kappaleisiin, jotka kuultuani teinipoikana totesin "vautsi, tahtoo kans!". Sormien syyhyäminen johtui tuolloin ensisijaisesti muutamista kolmoisvolteista ja oikean olkavarren vatkauksista, joita ykkösviulun soittaja (en muista kuka) suoritti esityksessä niin upeasti, että halusin olla yhtä hyvä. Toinen vetoava tekijä oli yhtyeen soundi: että kahdeksan ihmistä sai aikaan jotakin tuollaista, pehmeää mutta voimakasta ja ah niin herkkää! Taisi olla vielä joku kaunis ja tunnelmallinen kesäilta Kuhmossa.
Sittemmin kuuntelin kappaletta toistuvasti löydettyäni "täydellisen" levytyksen siitä. Kun muutamia vuosia tuon jälkeen saimme tilaisuuden opetella kappaleen opiskelijajoukkiolla, olimme aivan kuutamolla moisen järkäleen edessä. Kaikki rakastivat teosta, mutta kenelläkään ei ollut välineitä yhteisen näkemyksen ja tarpeeksi hienon esitysratkaisun löytämiseen. Mikä tragedia!
Sittemmin työvälineiden ja kokemuksen kartuttua olen ilokseni löytänyt aiemmin kadoksissa olleet näkemykseni sekä jo kolutun Schubert-ohjelmiston tuoman hiljaisen tiedon Schubertin musiikista.
Niiden kanssa on hyvä aloittaa yhteiset harjoitukset FiBOn dream teamilla. Odotan innolla lopputulostamme!
Antti Tikkanen