Barokin gestiikasta ja tanssista
25.11.2016
Minna Nyberg ja Jani Sunnarborg tarjoavat FiBO Players -barokkiyhtyeen kanssa aisteja hemmottelevan sekä tunteita herättävän elämyksen konsertissa Hulluna sinuun – barokin gestiikan, tanssin ja musiikin kohtaamisia. Konserttiohjelma on korvia ja silmiä hivelevä eri taidelajien ihastuttava sekoitus, joka on osittain ohjattu barokin aikakauden elekielen mukaisesti ja jossa myös saadaan nauttia barokkitanssin maailmasta.
Barokkitanssista
On tiedossa, että Ranskan kuningas Ludvig XIV (1638–1715) oli itsekin nuorempana erinomainen tanssija. Yksi hänen kuuluisimmista esiintymisistään oli Yön baletin Aurinkona, joka koko yön kestäneen divertissementin päätteeksi nousi häikäisemään läsnäolijat ja symbolisesti valaisemaan koko maailman. Jokaiselle ylemmän luokan henkilölle, joka mieli edetä urallaan, oli hyvä tanssitaito välttämätön. Sen katsottiin olevan jopa sotilaille paras tapa kouluttaa kehoa, ja tanssimestarit opettivat myös mutkikkaita käytöstapoja. Jokainen joutui tanssimaan hetken muotitansseja kuninkaan edessä, ja huono suoritus oli varmin tapa joutua häpeään ja epäsuosioon.
Ludvigin 1662 perustama Kuninkaallinen tanssiakatemia vaali tanssin tasoa, koulutti tanssimestareita koko Euroopan tarpeisiin ja myös ammattilaisia oopperan lavalle. Näyttämötanssi eriytyikin sosiaalisesta tanssista näyttävämmäksi ja haastavammaksi lajikseen ja kehittyi aikanaan suoraan romanttiseksi baletiksi. Pohjan tälle kehitykselle loi Akatemian balettimestari Pierre Beauchamps (1631–1705), joka myös kehitti nerokkaan notaatiosysteeminsä, jonka ansiosta meille on säilynyt satoja sosiaalisia tansseja sekä esimerkiksi suoraan Lullyn ja Campran oopperoihin tehtyjä koreografioita.
Barokin ajan tanssi ennen 1760-lukua ei varsinaisesti kerro tarinaa. Mestari Pierre Rameaun (1674–1748) mukaan tanssin tulee täydellisesti ilmaista musiikin karaktäärejä. Musiikin ja tanssin suhde onkin mielenkiintoinen. Ne käyvät hyvin pitkälle käsi kädessä. Koreografia on aina tehty tiettyyn musiikkikappaleeseen. Voimmekin suoraan verrata fraasirakenteita ja tiettyjä koristeita toisiinsa, kuten asteikkojuoksutuksia ja vikkelää jalkatyötä, trillejä ja jalanlyöntejä. Välillä ne ovat toisistaan riippumattomia ja saattavat edetä eri rytmissä ja painottaa eri asioita. Toisaalta muusikko voi tanssista oppia pehmeää liikettä, joka ei katkeile, vaan soljuu askeleesta ja askelsarjasta toiseen ryöpsähdellen ja viivyttäen liikettä, kannatellen ja päästäen vapaaksi aina muodostaen kauniisti kaareutuvia linjoja. Kuulostaa siis aivan saman ajan laulumusiikin ihanteilta, joita kaikkien muidenkin pitäisi tavoitella! Vaikka kaikki onkin äärimmäisen koodattua, mutkikasta, pikkutarkkaa ja teknisesti haastavaa, tulee kaiken vaikuttaa täydellisen luonnolliselta, helpolta, kevyeltä ja huolettomalta.
Barokkigestiikasta
Gestiikka on barokin estetiikan mukaista kehonkieltä, jossa liikkeet ja eleet on yhdistetty ihmisääneen vahvistamaan tekstin sisältöä vokaalimusiikissa. Barokin gestiikan juuret ovat antiikin Kreikassa, jossa elehtiminen oli luonnollinen tapa ilmaista itseään. Roomalaiset kehittivät elehtimisestä taidelajin ja asettivat sille säännöt. Kaunopuheisuuden opetuksen olennaisena osana oppilaat harjoittelivat säännöllisesti runojen ja proosan lausuntaa, esiintyivät näytelmissä ja joskus oopperoissa. Cicero ja Quintilian olivat ensimmäisiä, jotka dokumentoivat gestiikan säännöt jälkimaailmalle. Kauneuden tavoittelussaan kreikkalaiset ja roomalaiset kuvanveistäjät ikuistivat tahattomasti gestiikan veistoksiinsa.
1600-luvun alussa eleitä ja niiden oikeaa käyttöä pidettiin tarpeellisena parannuksena näyttämöartistien ja laulajien taitoihin. Laulajia kehotettiin vahvistamaan vokaalimusiikin ilmaisua perehtymällä eleiden ja liikkeiden käyttöön. Laulajalla katsottiin olevan kaksi ääntä: ihmisääni ja oikea käsi, joka elehti laulutekstin sisältöä. Eleiden tarkoitus oli välittää sanomaa sekä kehon luonnollisesti kauniiden muotojen että tekstin retorisen sisällön kautta. Barokkilaulaja oli kertoja, jonka tehtävä oli herättää tunnereaktio yleisössä. Tässä muutamia esimerkkejä, jotka valaisevat barokin gestiikkaa:
- Laulajalla on aina kaunis ryhti, jossa paino lepää toisella jalalla.
- Käsien ja käsivarsien muodostamat linjat ovat aina taitettuja.
- Eräs esittämisen perusperiaate on tarkkuuden, selkeyden ja arvokkuuden läsnäolo. Kauneus ja jalous ovat aina läsnä voimakkaitakin tunteita, kuten raivo, epätoivo ja suru, esitettäessä.
- Toinen perusperiaate on kontrastien käyttö. Tämä merkitsee, että kehonkielessä ei voi olla kahta samassa asennossa olevaa liikelinjaa. Toinen käsi on aina korkeammalla kuin toinen. Liike johtaa aina epäsymmetriseen loppuasentoon.
- Liikkeet suoritetaan siirtämällä paino jalalta toiselle.
- Myönteisiä tunnetiloja esitetään kehon oikeaa puolta käyttäen ja kielteisiä tunnetiloja kehon vasenta puolta käyttäen.
Tervetuloa nauttimaan barokin ajan vangitsevasta elekielestä ja virtuoosimaisista tanssiaskeleista!
Minna Nyberg ja Jani Sunnarborg