BAROKIN LUMOA RANSKALAISITTAIN
FiBO Players: Hanna Haapamäki, Lotta Suvanto, Maija Lampela, Anna Orasmaa
Georg Philipp Telemann:
Les Nouveaux Quatours
Sixième Quatuor
Prélude: A discretion – très vite
Gai
Vite
Gracieusement
Distrait
Modéré
Louis Couperin:
Prélude en sol mineur
Jean-Philippe Rameau:
Pièces de clavecin en concerts
Cinquième Concert
La Forqueray
La Cupis
La Marais
****
Jean-Marie Leclair:
Deuxième Recréation de Musique op.8
Ouverture
Forlane
Sarabande
Menuet – Autre Menuet
Badinage
Chaconne
Tambourin – Autre Tambourin
Barokkia ranskalaiseen tapaan
1600-luvun lopulta lähtien Ranskassa haettiin ihanteellista tasapainoa italialaisen ja ranskalaisen musiikkityylin välille. Ranskalaista tyyliä luonnehtivat sanat jalo, yksinkertainen ja luonnollinen, kun taas italialaiseen tyyliin liitettiin sellaisia adjektiiveja kuin kiivas, oppinut (savant) ja teennäinen. Italialaisten muusikoiden vierailut olivat tulleet tutuiksi jo vaikutusvaltaisen, italialaistaustaisen kardinaali Mazarinin hallintokaudella. Säveltäjät kokeilivat ja omaksuivat uusia sävellysmuotoja, ja muusikot ahkeroivat esimerkiksi Arcangelo Corellin viulusonaattien vaatiman moniäänisen soittotekniikan omaksumiseksi. Italialaisimillaankin ranskalaista barokkimusiikkia erehtyy kuitenkin harvoin luulemaan italialaiseksi!
Konserttimme ensimmäisen teoksen säveltäjä on kuitenkin erittäin saksalainen Georg Philipp Telemann (1681-1767). Italialaista ja ranskalaista tyyliä taitavasti yhdistellen hän kirjoitti yhteensä kaksitoista “Pariisilaista kvartettoa”, jotka on julkaistu vuosina 1730-1737. E-mollikvartetto oli viimeinen kuudesta “Uudesta kvartetosta”, Les Nouveaux quatours, jotka Telemann julkaisi Pariisissa vuonna 1737 kahdeksan kuukautta kestäneen oleskelunsa aikana. Kerrotaan, että tuotteliaan ja liiketoimistaan tarkan Telemannin vierailun päällimmäinen syy olisi ollut omien sävellysten laittomien kopioiden myynnin estäminen. Telemann matkusti Pariisiin paikallisten muusikoiden kutsumana. Samat taiturit myös kantaesittivät teoksen hovissa: huilisti Blavet, viulisti Guignon, gambisti Forqueray nuorempi sekä sellisti Edouard. Säveltäjä itse oletettavasti soitti cembaloa. Telemann sävelsi ja julkaisi paljon teoksia harrastelijoille, mutta Pariisilaiset kvartetot on sävelletty nimenomaan ammattimuusikoita varten.
Telemannin kvartetoissa on neljä stemmaa, ja jos kaksi viulistia, alttoviulisti ja sellisti tulkitsevat teoksia, voidaan sävellysten ajatella olevan lajissaan ensimmäisiä jousikvartettoja. Telemannin aikana muusikoita olisi kuitenkin luultavimmin palkattu viisi, sillä continuo-osuudessa oli yleensä mukana sello tai kontrabasso sekä cembalo. Yhden tai useamman huilun käyttö oli myös ajalle tyypillistä. Oma kokoonpanomme on samankaltainen kuin Pariisissa vuonna 1737, tosin tällä kertaa cembalistin vasen käsi hoitaa myös continuosellon tehtäviä..
Louis Couperinin (n.1626–1661) preludeita voi pitää ranskalaisena versiona vapaasta improvisoinnista. Preludien kirjoitustapa, non mesuré -notaatio, oli ranskalainen erikoisuus, ja nuotinnus kertoo vain säveltasot ilman täsmällistä rytmiä. Alkujaan preludeita improvisoitiin luutun tai viola da gamban virityssointujen kaunistamiseksi. Vähitellen preludeita saatettiin myös nuotintaa ja niitä julkaistiin osana luuttu- ja cembalokokoelmia. Louis Couperinin non mesuré -notaatiolla kirjoittamat preludit ovat säilyneet käsikirjoituskokoelmissa, ja hän oli mitä todennäköisimmin ensimmäinen preludeita säveltänyt cembalisti. Myöhemmin Louis Couperinin kuuluisa veljenpoika François kuvaa omia cembalopreludeitaan seuraavasti: ”Paitsi että nämä preludit johdattelevat miellyttävästi soitettavien kappaleiden sävellajeihin, ne ovat omiaan notkistamaan sormet, ja ne sopivat myös sellaisten cembaloiden kokeilemiseen, joilla ei ole vielä harjoiteltu.”
Jean-Philippe Rameau (1683–1764) oli paitsi säveltäjä, myös teoreetikko, muusikko ja opettaja, erityisalana harmonia ja continuosoitto. Pièces de clavecin en concerts eli konsertoivat cembalokappaleet ovat kiitollista soitettavaa kosketinsoittajan näkökulmasta. Cembalo on (kerrankin) pääroolissa ja samalla erinomaisessa seurassa osana hienoa kamarimusiikkia. Ranskalaiseen tapaan osat on nimetty muutoin kuin vain pelkillä tempomerkinnöillä. Yhteensä viiden konserton osat on nimetty henkilöiden, paikkojen, luonteenpiirteiden tai tanssien mukaan. Konsertissa kuultavan viidennen konserton kaikki osat on nimetty henkilöiden mukaan: Forqueray ja Marais olivat Rameaun säveltäjäkollegoita ja viola da gamban taitajia. Toinen osa La Cupis on omistettu tanssijatar Marie-Anne Cupis de Camargolle, joka oli mukana usean Rameaun oopperan esityksissä. Riipaisevan kauniin osan arvellaan olevan kehtolaulu hänen pienelle lapselleen.
Ranskalaisen viulukoulun perustajaksi tituleeratun ja tanssijana sekä pitsintekijänäkin mainetta saaneen Jean-Marie Leclairin (1697–1764) musiikissa ranskalainen hienostuneisuus yhdistyy italialaiseen iskevään elinvoimaan: yhtäällä toinen toistaan suloisempia tanssiosia, muusikon haastavaa taituritekstuuria toisaalla. Leclair muokkasi italialaisen triosonaatin ranskalaiseen makuun sopivaksi. Hänen kerrotaan soittaneen kuin enkeli käyttäen suurta rytmistä vapautta ja liikuttaen kuulijoitaan viulunsa kauniilla soinnilla. Deuxième Recréation de Musique on sävelletty ensisijaisesti kahdelle huilulle, mikä kuuluu tekstuurin yksinkertaisuudessa. Ranskalaista alkusoittoa seuraa sarja viehättäviä tanssiosia, tuskin kuitenkaan tanssittaviksi tarkoitettuja.
Anna Orasmaa
Nokkahuilisti-traversisti Hanna Haapamäki tunnetaan aktiivisena muusikkona, joka on esiintynyt sekä solistina että kamarimuusikkona lukuisissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Haapamäki on barokkiyhtye Baccanon sekä Bravade-nokkahuilukvartetin jäsen sekä soittaa myös nokkahuilua ja traversoa Helsingin Barokkiorkesterissa sekä Suomalaisessa barokkiorkesterissa. Hanna Haapamäki on esiintynyt mm. Suomalaisen barokkiorkesterin sekä Kymi Sinfoniettan solistina. Haapamäki on konsertoinut lukuisilla musiikkijuhlilla niin kotimaassa kuin monissa Euroopan maissa sekä Japanissa. Solisti-ja kamarimuusikon tehtävien lisäksi Hanna Haapamäen sydäntä lähellä on lastenkonsertit. Haapamäki onkin kiertänyt laajalti kotimaamme kouluissa ja päiväkodeissa vieden nokkahuilun ja barokkimusiikin ilosanomaa eteenpäin. Haapamäki opettaa nokkahuilunsoittoa Musiikkiopisto Avoniassa.
Hanna Haapamäki on saanut koulutuksensa Sibelius-Akatemiassa Rabbe Forsmanin, Ammattikorkeakoulu Stadiassa Petra Aminoffin sekä Amsterdamin konservatoriossa Saskia Coolenin, Paul Leenhoutsin ja Jed Wentzin oppilaana.
Barokkiviulisti Lotta Suvanto on kotoisin Alavudelta, jossa hän myös aloitti viulunsoiton. Keski-Pohjanmaan Konservatorion perusopintojen jälkeen Suvanto opiskeli Malmön musiikkikorkeakoulussa Jennifer Nuttal-Wolfin johdolla. Malmössä hän myös sai kontaktin “vanhan musiikin“ soittajiin kuten Lars-Ulrik Mortensen ja Erin Headley. Opintojensa ohessa ja jälkeen Lotta Suvanto keräsi kokemusta soittamalla 6.Krs Orkesterin, Uuden Kapellin ja Euroopan Unionin barokkiorkesterin riveissä.
2001 Lotta Suvanto päätyi Saksaan opiskellakseen barokkiviulua Gotffried von der Goltzin johdolla Würzburgin Musiikkikorkeakoulussa. Nykyään hän asuu Freiburgissa ja on vakituinen vierailija Freiburgin Barokkiorkesterissa, Kammerorchester Baselissa sekä Balthasar-Neumann-Ensemblessä. Lisäksi Suvanto on Trio “Find IT“in jäsen.
Maija Lampela on esiintynyt gambansoittajana kotimaassa usein omin konsertein ja soittaa vakituisesti Jouhi –gambayhtyeessä. Maija Lampela on soittanut J.S. Bachin Matteus-passion ja Johannes-passion gambaosuudet Lahden kaupunginorkesterin (2012, 2010, 2009), Kymi Sinfonietan (2013) ja Pori Sinfonietan (2001) kanssa. Lampela on konsertoinut seuraavien vanhan musiikin yhtyeiden kanssa: The Spirit of Gambo, Untoconsort, Battalia, Sonus borealis ja lauluhtye Utopia. Lampela on esiintynyt mm. Korsholman musiikkijuhlilla, Musiikkia Hämeen linnassa –tapahtumassa ja useissa Sibelius-Akatemian vanhan musiikin studion ja docmus-sarjan konserteissa. Lehdistössä hyvän vastaanoton saaneella, vuonna 2010 ilmestyneellä Mika Suihkosen ja Ballo della Battalia -yhtyeen La Gamba –levyllä Maija Lampela soittaa continuo-gambaa. Kesällä 2012 Lampela on esiintynyt Kajaanin Barokki soi- ja Birnkhall soi –festivaaleilla ja kesällä 2013 mm. Lemin musiikkijuhlilla. Mestarikursseilla hän on opiskellut gambansoittoa mm. Wieland Kuijkenin ja David Hatcherin johdolla.
Anna Orasmaa on keravalainen cembalisti ja monipuolinen musiikkipedagogi. Musiikinopiskelun hän aloitti 5-vuotiaana pianonsoitolla Espoon musiikkikoulun suzuki-ryhmässä. Anna Orasmaa valmistui ensin pianonsoitonopettajaksi opiskellen Turun ja Kuopion konservatorioissa sekä Pariisissa ja jatkoi cembalo-opintoihin Sibelius-Akatemiaan, jossa opiskeli maisteriksi mm. Elina Mustosen ja Annamari Pölhön johdolla. Vanhan musiikin opintojaan Orasmaa on täydentänyt Haagin ja Amsterdamin konservatorioissa sekä ulkomaisilla mestarikursseilla.
Anna Orasmaa soittaa säännöllisesti Suomalaisessa Barokkiorkesterissa ja eri kaupunginorkestereiden avustajana. Hän soitti Euroopan Unionin Barokkiorkesterissa vuosina 2005-2007 esiintyen myös soolotehtävissä useissa Euroopan maissa. Orasmaata on voinut kuulla Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin produktioissa. Trio HOP! -yhtyeen jäsenenä hän esiintyy lastenkonsertein tehden tutuksi barokkimusiikkia koululaisille ja päiväkoti-ikäisille. Anna Orasmaa on pitänyt cembalokursseja pianisteille mm. Tampereen konservatoriossa ja Pohjois-Kymen musiikkiopistossa. Tällä hetkellä Orasmaa opettaa Keravan, Keskisen Uudenmaan ja Espoon musiikkiopistoissa.