GOLDBERG
Bach
FiBO Players: Minna Pensola ja Antti Tikkanen, barokkiviulut sekä Sergey Malov, violoncello da spalla
Aaria ja muunnelmat, tyylien ja tekniikan huumaa
Useiden Bachin teosten kohdalla herää kysymys, mille soittimille säveltäjä ne tarkoitti. Esimerkiksi Musikalisches Opfer -kokoelma tai tänään kuultavat Goldberg-variaatiot saavat monenlaisia tulkintoja. Onko edes oleellista kysyä, mikä soitinvalinta on tosi tai oikea?
”Bach ei syyttä ole kaikkien aikojen sovitetuimpia säveltäjiä”, Antti Tikkanen tuumii. ”On kuvaavaa, että Goldberg-variaatioista löytyy parisenkymmentä levytystä harmonikalla soitettuna. Bachin musiikki taipuu hyvin moneen, sen kauneuden pystyy toteuttamaan ja oivaltamaan vaikka olutpulloilla kilkutellen!”
Vanhan musiikin maailmassa sovittaminen on silti pikemmin sääntö kuin poikkeus. On tyypillistä, ettei soitinnus ole vakio – varhaisimman musiikin kohdalla kappaleet täytyy käytännössä säveltää uudelleen säilyneiden vihjeiden perusteella. Renessanssi- ja barokkimusiikki vaatii sovittamista ja luovia ratkaisuja: on paljon musiikkia, jossa soolosoittimeksi voi valita lähes minkä tahansa melodiasoittimen, ja continuo- eli säestysryhmään voi lisätä bassoa ja pärinää mielin määrin. Barokin aikana oli täysin normaalia, että musiikkia sovitettiin kosketinsoittimilta yhtyeille ja toisin päin, ja soittajilla oli huomattavan paljon luovia vapauksia niin kokoonpanon kuin tulkinnan suhteen.
Bachin musiikkii on osa tätä kulttuuria, mutta hänen kohdallaan tilanne tuntuu myös olevan hieman toisenlainen.
”Bachissa tärkeää ei ole pinta tai saundi, vaan kokonaisuus. Siksi Bach toimii millä soittimella vain”, Tikkanen pohtii.
Bach ei ole riippuvainen soittimista. Joskus väännetään kättä, saako jollekin soittimelle sävellettyä – tai sävelletyksi miellettyä – teosta soittaa jollain muulla instrumentilla. Bachin kohdalla koko ajatus menettää merkityksensä. Eri soitinnukset tuovat näkökulmia Bachin universaaliin kauneuteen, mutta eivät oleellisesti muuta musiikkia. Bachin teokset ovat kuin kaavoja, puhtaan musiikin ilmiöitä, jotka voidaan toteuttaa monin tavoin.
Helsingin Juhlaviikoilla Suomalaisen barokkiorkesterin muusikot esittivät Musikalisches Opfer -teoksen neljän soittajan yhtyeellä. Nyt kuultavilla Goldberg-variaatioilla ja jousitrioilla on pitkä yhteinen historia, ja sovituksia on runsaasti.
”Tämä amerikkalaisen Dmitri Sitkovetskin 1980-luvulla tekemä sovitus on suosikkejani”, Tikkanen kertoo. ”Minusta Goldberg-variaatioissa on ulottuvuuksia, joita ei kosketinsoittimella täysin tavoita. Eri soittimilla teos näyttäytyy eri kuvakulmista. Hienoa on myös, että sovitusten kautta useammat muusikot saavat mahdollisuuden tutkia tätä teosta.”
Barokin aikana oli tyypillistä, että säveltäjän käytettävissä olevat soittimet ja soittajapersoonat vaikuttivat ratkaisevasti sävellyksiin ja esityksiin.
”Nykyään kannattaa seurata tätä samaa henkeä, huomioida ympärillä olevat ihmiset ja näiden mahdollisuudet”, Tikkanen valottaa.
Tämänkertainen Goldberg-esitys saakin erityisvärinsä Sergei Malovin violoncello da spalla -soittimesta, joka valloittaa trion alimman äänen.
”Tutustuimme Sergein kanssa saksalaisessa viulukilpailussa. Sen jälkeen olemme törmäilleet siellä sun täällä. Viime keväänä Sergei oli Suomessa esiintymässä kaikilla kolmella soittimellaan, viululla, altolla ja spallalla. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut mielessä Goldberg-variaatioiden esittäminen, ja kysyin, voisiko sellostemma toimia spallalla. Miksipä ei? Kyseessä on siis vanha kappale, moderni sovitus ja uusi lisämauste!” Tikkanen selvittää.
Violoncello da spalla oli käytössä 1600-luvun lopulta 1700-luvun puoleenväliin, aikana, jolloin viuluperhe vähitellen taottiin nykyiseen muotoonsa. Viime aikoina soitin on kokenut uudelleensyntymän. Violoncello da spalla on muisto ajalta, jolloin viuluperhe oli suurempi: spalla on eräänlainen vaihtoehtoinen sello (aikanaan sitä joskus kutsuttiinkin vain violoncelloksi) tai puuttuva perheenjäsen alttoviulun ja sellon väliltä niin kooltaan kuin soinniltaan. Suuren koonsa vuoksi spallaa ei soiteta leuan alla mutta ei myöskään jalkojen välissä, vaan rinnalla kuten kitaraa. Nahkahihna auttaa kannattelemaan soitinta, ja jousikädessä yhdistyvät viulun, sellon ja näppäilysoittimien soittoperiaatteet.
Antti Tikkanen uskoo, että viulun, alton ja spallan trio tulee kuulostamaan perinteistä jousitrioa samanvärisemmältä, yhtenäisemmältä: ”Soittimet ovat soinnillisesti ja rekistereiltään lähempänä toisiaan, jolloin voi syntyä vaikutelma samassa tasossa liikkuvasta moniäänisyydestä.”
Auli Särkiö
Järjestäjäkumppani Vihdissä: Hämmentämö