VIVALDISSIMO
Vivaldi
Antti Tikkanen, viulusolisti ja musiikin johto
Mari Palo, sopraano
Teppo Lampela, kontratenori
Vivaldin vuodenajat ja aarioita, viva Vivaldi, tämä on Vivaldissimo!
Kevät
Cessate, omai cessate RV 684 (Teppo Lampela)
Kesä
La veritá in cimento (RV 739) atto 1: solo quella guancia bella (Mari Palo)
**********
L'olimpiade: Ne' giorni tuoi felici (Duetto)
Syksy
Sonno, se pur sei sonno (Tito Manlio atto 3) (Mari Palo)
Talvi
Vivaldin aarioista
Aina Wagneriin asti oopperan pääraaka-aineina pysyivät resitatiivi – puheenomainen jakso, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin – ja aaria, jossa pysähdytään pohtimaan tilannetta ja sen herättämiä tunteita. Barokin ajan oopperassa niiden rooli oli kaikista korostunein, sillä ooppera muodostui miltei yksinomaan aarianumeroista ja niitä yhdistävistä, kertovista resitatiiveista. Näin aarioille lankeaa suuri paino: niissä hahmotellaan teoksen tunnelma, syvennetään sen teemoja ja piirretään henkilöiden sisäinen elämä. Vivaldin oopperahenkilöiden elämä on usein täynnä ristiriitoja ja epätoivoisia kohtaloita, mutta myös hilpeitä ja onnellisia hetkiä.
Tämä konsertin ensimmäinen aaria ei kuitenkaan ole varsinainen ooppera-aaria: ”Cessate, omai cessate” on maallinen kantaatti, yhdelle äänelle ja yhtyeelle sävelletty miniooppera tai eräänlainen kohtaus kuvitteellisesta oopperasta. Kantaatit olivat yksityistä, intiimiä huvia, josta aateliset nautiskelivat omissa salongeissaan. Tiiviistä mittasuhteistaan huolimatta, tai oikeastaan juuri siitä johtuen kantaatit ovat pippurisen väkeviä. Kuvaavasti ”Cessate”-aariassa möyryävät tämän konsertin tulisimmat ja katkerimmat tunteet: onnettoman rakkauden ja julman Dorillan muisto riivaa puhujaa herkeämättä. Kuolema on ainoa keino saada lohtua. Italialaisille rakastajille oli tyypillistä mennä äärimmäisyyksiin!
Ooppera La Veritá in Cimento (Totuus tyytyväisyydessä) – näyttää rakkauden valoisamman puolen. Monenlaisten sekaannusten jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä: toinen veljeksistä perii valtakunnan, toinen saa rakastamansa naisen, sulttaanin tyttären Rosanen. Aaria ”Solo quella giancia bella” on oikukkaan ja sähäkän sankarittaren muotokuva.
L'Olimpiade-oopperassa seikkaillaan olympialaisissa, mutta henkilöt eivät niinkään kilpaile urheilussa vaan rakkaudessa. Sotkuja riittää, ja kauniissa duetossa ”Ne' giorni tuoi felici” kuultaa päähenkilöiden, Megaclen ja Aristean epävarmuus: epäilykset sekoittuvat hellyyteen.
1700-luvun oopperassa kukaan ei tehnyt numeroa sukupuolien sekoittumisesta. Korkeat miesäänet eli kontratenorit lauloivat kaikista machoimmat sankariroolit, ja miehiä esittävät naiset eli housuroolit olivat suoranainen sääntö. Tito Manlio -oopperan nimihenkilön, roomalaisen konsulin poika Manlio on tyypillinen housurooli: naisen korkealla äänellä korostetaan pojan nuoruutta ja sankariutta. Isän ja pojan välit ovat tulehtuneet, ja kun Manlio surmaa Geminiuksen, hänet tuomitaan kuolemaan. Aariassa hän etsii rauhaa: ”Uni, jos todella tuot levon, et painajaisia, sulje silmäni pimeyteen.” Oopperassa on kuitenkin onnellinen loppu, ja isä ja poika löytävät sovun.
A. Vivaldi: Neljä vuodenaikaa
Tänä päivänä Vivaldin Vuodenajat on kenties kaikkein tunnetuin klassisen musiikin kappale. Joskus tuntuu, että se saa luvan edustaa kaikkea klassista musiikkia. Siitä on tehty todellinen klisee, jota kuulee kaikkialla mainoksissa ja jonotusmusiikkina.
Toisin oli Vivaldin aikana. Kun sävellys syntyi, se oli jotain täysin uutta ja outoa. Vivaldi teki jousisoittimilla jännittäviä asioita ja loi uusia ääniä. Uutta oli myös, että tämä neljän viulukonserton kokoelma kertoi tarinan. Jokaiseen vuodenaikaan liittyi runo, joka kertoo, mitä musiikissa tapahtuu.
Tässä Vuodenaikojen tarina lyhyesti:
Kevät
I Allegro: Kevät on täällä! Linnut laualavat, purot solisevat, ja kevätmyrskyt saapuvat.
II Largo: Paimen nukkuu kukkaniityllä koiransa kanssa.
III: Allegro: Metsänneidot ja paimenet tanssivat puiden alla säkkipillin tahtiin.
Kesä
I Allegro non molto: Tukahduttava kuumuus painaa maata. Kuuluu käen, kyyhkysen ja peipon ääniä, mutta paimen pelkää suurta myrskyä.
II Adagio e piano – Presto e forte: Ötökät kiusaavat paimenta, kun hän kammoten odottaa ukkosta.
III Presto: Hän ei pelännyt turhaan! Hurja ukkosmyrsky runnoo peltoja.
Syksy
I Allegro: Maaseudun väki juhlii sadonkorjuuta. Juotuaan monet nukahtavat.
II Adagio molto: Nyt kaikkien kuuluu unohtaa huolensa ja iloita...
III Allegro: Aamulla metsästäjät lähtevät koirineen riistanajoon!
Talvi
I Allegro non molto: Kylmyys, jäätävä tuuli, hampaiden kalina! Talvi on ankara.
II Largo: Mutta takan edessä on suloista, kun ulkona sataa.
III Allegro: Liukkaista, vaarallisista poluista ja ilkeästä vedosta huolimatta talvikin tuo omat ilonsa.