KANTAATTIA JA VUODENAIKOJA
Äitienpäivänaattokonsertti
Scmelzer–Vivaldi–Bach
Antti Tikkanen, viulu ja musiikin johto
Solistit Piia Komsi, Niall Chorell, Jussi Lehtipuu.
Yhdessä Oulunsalo Ensemblen ja
Oulunsalon taidekoulun orkesterioppilaiden kanssa
Suomalainen barokkiorkesteri esiintyy eri puolilla Suomea niin omissa konserteissa kuin yhteistyöprojekteissa eri kumppanien kanssa. Oulunsalo Ensemblen kanssa koulutusta ja konsertointia yhdistäviä projekteja on ollut useana vuonna. Tässä konsertissa Suomalaisen barokkiorkesterin omana ohjelmanumerona on Bachin kahvikantaatti ilmeikkäiden solistien kanssa sekä Vivaldin Vuodenajat, solistina Antti Tikkanen. Oulunsalo Ensemblen kanssa esitetään Schmelzerin hauska "Miekkailukoulu". Yhteistä konserttia pohjustaa Antti Tikkasen vetämä koulutusperiodi Oulunsalossa.
J.S. Bach: ”Kahvikantaatti” (Schweigt stille, plaudert nicht BWV 211)
Jos Bach olisi kirjoittanut koomisen oopperan, se olisi kuulostanut tältä!
Bach sävelsi kirkkokantaattiensa lisäksi myös maallisia kantaatteja esimerkiksi korkea-arvoisten syntymäpäiville. Niin kutsuttu Kahvikantaatti on kuitenkin aivan ainutlaatuinen: se on hullunkurinen, minikokoinen tarina tavallisista kaupunkilaisista.
Tuohon aikaan, 1730-luvulla, Bach työskenteli Leipzigin Tuomaskirkossa, johti Tuomaskoulun poikakuoroa ja sävelsi sille teoksia. Bachin ystävä, säveltäjä Telemann oli aiemmin perustanut musiikkiseuran, joka esiintyi Leipzigissa Zimmermannin kahvilassa, ja Bach alkoi johtaa seuran yhtyettä. Sille Bach sävelsi musiikkia, jota kaupunkilaiset tulivat kuuntelemaan kahvilassa järjestettyihin konsertteihin. Yhdessä tällaisessa konsertissa esitettiin kantaatti, joka kertoi – kahvinjuomisesta!
Tunnemme Bachin suuresta ja syvällisestä kirkkomusiikistaan, mutta hänellä oli myös vinkeä huumorintaju. 1700-luvun alussa kahvi oli muotijuoma, jota kaikki himoitsivat. Siispä Kahvikantaatissa – oikeastaan minioopperassa – Bach virnuilee sekä kahvimanian paheksujilla että kahviriippuvaisille.
Kantaatissa on kolme henkilöä: kertoja, joka alussa pyytää yleisöä rauhoittumaan, herra Schlendrian ja tämän tytär Lieschen, joka ei muuta tee kuin litkii kahvia. Lieschen jopa laulaa kahvilleen. Isä uhkailee tytärtään monin tavoin lopettaakseen hullutuksen, mutta lopulta kaikki kolme toteavat, että kahvin juonti on täysin luonnollista.
A. Vivaldi: Neljä vuodenaikaa
Tänä päivänä Vivaldin Vuodenajat on kenties kaikkein tunnetuin klassisen musiikin kappale. Joskus tuntuu, että se saa luvan edustaa kaikkea klassista musiikkia. Siitä on tehty todellinen klisee, jota kuulee kaikkialla mainoksissa ja jonotusmusiikkina.
Toisin oli Vivaldin aikana. Kun sävellys syntyi, se oli jotain täysin uutta ja outoa. Vivaldi teki jousisoittimilla jännittäviä asioita ja loi uusia ääniä. Uutta oli myös, että tämä neljän viulukonserton kokoelma kertoi tarinan. Jokaiseen vuodenaikaan liittyi runo, joka kertoo, mitä musiikissa tapahtuu.
Tässä Vuodenaikojen tarina lyhyesti:
Kevät
I Allegro: Kevät on täällä! Linnut laualavat, purot solisevat, ja kevätmyrskyt saapuvat.
II Largo: Paimen nukkuu kukkaniityllä koiransa kanssa.
III: Allegro: Metsänneidot ja paimenet tanssivat puiden alla säkkipillin tahtiin.
Kesä
I Allegro non molto: Tukahduttava kuumuus painaa maata. Kuuluu käen, kyyhkysen ja peipon ääniä, mutta paimen pelkää suurta myrskyä.
II Adagio e piano – Presto e forte: Ötökät kiusaavat paimenta, kun hän kammoten odottaa ukkosta.
III Presto: Hän ei pelännyt turhaan! Hurja ukkosmyrsky runnoo peltoja.
Syksy
I Allegro: Maaseudun väki juhlii sadonkorjuuta. Juotuaan monet nukahtavat.
II Adagio molto: Nyt kaikkien kuuluu unohtaa huolensa ja iloita...
III Allegro: Aamulla metsästäjät lähtevät koirineen riistanajoon!
Talvi
I Allegro non molto: Kylmyys, jäätävä tuuli, hampaiden kalina! Talvi on ankara.
II Largo: Mutta takan edessä on suloista, kun ulkona sataa.
III Allegro: Liukkaista, vaarallisista poluista ja ilkeästä vedosta huolimatta talvikin tuo omat ilonsa.