BAROCCO, BAROCCO!
Vivaldi Telemann - Graupner
Kaakinen-Pilch, johtaja/viulu/viola d´amore
Asko Heiskanen, chalumeau
Petra Aminoff, traverso
Jasu Moisio, oboe/oboe d´amore
Jani Sunnarborg, fagotti
Helmiä, outojakin!
Helmiä, outojakin! Olemme barokin ytimessä! Konsertissa kuullaan Fibon solisteja. Mukana on myös harvinaisia hienouksia kuten viola d´amore, oboe d´amore ja chalumeau. Säveltäjänimenä puolestaan Graupner on harvinainen hienous. Soitinesittelytilaisuuteen klo 18.00 on vapaa pääsy. Tervetuloa!
Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch; haastattelu
Chalumeau ja muita ihmeellisiä soittimia
Chalumeau on klarinetin edeltäjä, ruokolehtisoitin – latinan sana calumus merkitseekin ruokoa. Sekaannusta on aiheuttanut, että saksan kielessä siitä on toisinaan käytetty käännöstä Schalmei, joka kuitenkin päämerkitykseltään on oboeta muistuttava skalmeija, kaksoisruokolehtisoitin. Alun perin chalumeau oli paimensoitin ja esiintyi yksinomaan soolosoittimena.
Alkuperäisiä chalumeaui'ta ei ole säilynyt, mutta kuvia ja kuvauksia kylläkin. Ulkonäöltään soitin muistutti nokkahuilua, ja se lienee soinut suunnilleen kuin nykyisen klarinetin alaoktaavi. Ääniala ei siis juuri ylittänyt oktaavia.
Chalumeau'ta rakennettiin neljään äänialaan: diskanttiin, alttoon, tenoriin ja (hyvin harvoin) bassoon. Graupner ja Telemann käyttivät lähinnä altto- ja tenorichalumeau'ta. Trumpettimaisesti loisteliaaseen barokkiklarinettiin verrattuna tenori-chalumeaun ääni on lämpimämpi, laulullisempi ja intiimimpi. 1700-luvun alkupuolella chalumeaun ohjelmisto oli myös huomattavasti laajempi kuin klarinetin.
Suomalaisen suuhun chalumeau taipuu huonosti, samoin suomalaisiin sijamuotoihin. Suomalaisen barokkiorkesterin jäsenet keskustelivat syyspuolella Facebook-sivuillaan vilkkaasti siitä, voitaisiinko chalumeaulle keksiä käyttökelpoinen suomennos. Sekä vakavia että leikkimielisiä ehdotuksia annettiin kalumosta nokettiin, esiklarinetista tööpöttimeen, mutta mikään esitys ei tuntunut saavan suurta enemmistöä taakseen. Yksi vakava vaihtoehto voisi olla salmoe, joka on chalumeaun italiankielinen nimi ja taipuisi suomeksi luontevasti kuten oboe.
Oboe d’amore on oboeperheen alttosoitin. Se viritetään a:han eli pientä terssiä matalammalle kuin oboe. Oboe d’amore kehitettiin vuoden 1720-paikkeilla. Äänensä pehmeydessä se sijoittuu ”räikeän” oboen ja pehmeän englannintorven välimaastoon. Siinä on päärynänmuotoinen kaikusuppilo, jota kutsutaan lemmenjalaksi (Liebesfuss) – siitä nimi ”lemmenoboe”.
Barokkiaikana oboe d’amorea käyttivät innokkaimmin Bach ja Telemann. Modernissakin orkesterissa sitä on kokeiltu; se esiintyy mm. Ravelin Bolerossa.
Viola d'amoren äärimmäisen viehättävä sointi perustuu ennen kaikkea sen violadagambamaiseen muotoon. Sen suhteellisen matalat sarjat ja lyhyt kaula viittaavat siihen, että sitä on tarkoitus pitää soitettaessa käsivarrella. Viola d’amoren kaikukopan muodolle ei ole mitään tiukkaa standardia, ei liioin viritykselle, ei soitettavien sen enempää kuin resonanssikieltenkään. Edelleen kielten määrä vaihtelee: soitettavia kieliä voi olla viisi, kuusi tai seitsemän ja resonanssikieliä yhtä monta. Tai sitten resonanssikieliä on vähemmän, tai niitä jopa ei ole ollenkaan.
Mitoiltaan kaikukoppa sijoittuu jonnekin ison viulun ja pienen alttoviulun välille. Resonanssikielet ovat metallia, ja soittokielet voivat olla kokonaan tai osittain metallia, mutta ne voivat olla myös suolta.
Viola d'amoren ulkoisia tuntomerkkejä voivat olla liekkimäiset tai sirpinmuotoiset ääniaukot, kannen rusetit sekä veistetyt päät, joiden silmät ovat usein sidotut, koska niiden on määrä esittää lemmenjumala Amoria.
Ohjelma:
Telemann: Ouverture les Nations anciens et modernes TWV 55:G4
Telemann: Konsertto 3 viululle F-duuri TWV 53:F1
(Sooloviulut: Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Laura Haarala, Hannu Vasara)
Graupner: Konsertto chalumeaulle, fagotille ja sellolle C-duuri GWV 306
(Soolot: Asko Heiskanen, chalumeau, Jani Sunnarborg, fagotti, Lauri Pulakka, sello)
---------------------------------------
Vivaldi: Konsertto Viola d’amorelle ja luutulle d-molli RV 540
(Soolot: Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Eero Palviainen)
Telemann: Konsertto Huilulle, Oboe d’amorelle ja Viola d’amorelle E-duuri TWV 53:E1
(Soolot: Petra Aminoff, huilu, Jasu Moisio, oboe d´amore, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viola d´amore)
Graupner: Ouverture huilulle, viola d'amorelle & chalumeaulle ja orkesterille F-duuri GWV 540
(Soolot: Petra Aminoff, huilu, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viola d´amore, Asko Heiskanen, chalumeau)
Tiesitkö tämän Graupnerista:
- Christoph Graupner syntyi Kirchbergissä, opiskeli oikeustiedettä ja musiikkia Leipzigissa ja sai ensimmäisen työpaikkansa Hampurista sen kuuluisan oopperan cembalistina. Orkesterin viulusektiossa istui samaan aikaan 21-vuotias Georg Friedrich Händel.
- Christoph Graupnerin nimi muistetaan yleensä korkeintaan siitä, että hänet oli Georg Philipp Telemannin suosituksesta jo valittu Leipzigin Tuomaskoulun kanttorin virkaan, mutta koska hänen työnantajansa lahjomalla ja kiristämällä, kenties uhkailemallakin sai hänen lähtönsä estetyksi, hän puolestaan suositteli virkaan muuatta Johann Sebastian Bachia.
- Graupner vietti Darmstadtin hovissa elämänsä viimeiset 50 vuotta ja palveli isäntäänsä kreivi Ernst Ludwigia sekä omilla että arvostamiensa kollegojen, kuten Telemannin sävellyksillä. Graupner ei tuotteliaisuudessa jäänyt kuuluisammasta kollegastaan jälkeen: hän jätti jälkeensä yli 1400 kirkkokantaattia ja yli 400 soitinteosta.
- Aikalaisten arvion mukaan Grapner oli huippumoderni säveltäjä, ja se oli siihen aikaan suurin mainesana, jonka säveltäjä saattoi saada.
Tässä konsertissa soittavat:
Viulu I: I Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Hannu Vasara, Maria Pulakka, Juha-Pekka Koivisto
Viulu II: Laura Haarala, Tiina Aho-Erola, Anna Rainio
Alttoviulu: Tuula Riisalo, Laura Kajander
Sello: Lauri Pulakka, Louna Hosia
Basso: Anna Rinta-Rahko
Cembalo: Annamari Pölhö
Luuttu: Eero Palviainen
Huilu:Petra Aminoff
Oboe/oboe d´amore:Jasu Moisio
Fagotti:Jani Sunnarborg
Chalumeau: Asko Heiskanen
Barocco - baroco - bamuecco - baroque
· ransk. baroque = kummallinen, port. baroco = epämuotoinen helmi
· "Kiihkon aika"
· ital. barocco = merkillinen tai konstikas
· esp. bamuecco = epämuodostunut helmi
· tunteita
· sielun tiloja, draamaa
· affekteja