SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI (FiBO) 1989–2019
Kolme vuosikymmentä vanhan ajan hermolla
FiBO PÄHKINÄNKUORESSA
- Perustamisvuosi 1989
- Vuoteen 2009 asti Kuudennen kerroksen orkesteri
- Valtionosuusorkesteri vuodesta 2006 lähtien (3 henkilötyövuotta; 11 henkilötyövuotta vuonna 2018)
- Kotipaikka Helsinki, esiintyy myös ympäri Suomea ja Eurooppaa
- Barokkimusiikin lisäksi klassisen, varhaisromantiikan ja nykymusiikin taitaja
- Kulttuurivaikuttaja, edelläkävijä
JUURILLA
Barokin esittämiskäytäntötietoisuus rantautuu Suomeen
Keski-Euroopassa, etenkin Hollannissa ja Belgiassa, olivat vanhan musiikin uranuurtajat alkaneet 1960-luvun lopulla ravistella käsityksiä 1600- ja 1700-lukujen musiikista ja sen esittämisestä. Tutkimustiedon karttuessa koettiin, että musiikki puhuttelee syvemmin, kun barokin ajan musiikillinen kielioppi kuuluu tulkinnoissa ja soittimiston äänenväri vastaa teosten sävellysajankohtaa.
Suomeen tietoisuus barokin esittämiskäytännöistä rantautui aluksi yksittäisten entusiastien kautta sopivan vastarintanäkökulman saattelemana. Suomalaisen barokkiorkesterin syntyyn vaikutti vahvasti myös Helsingin kamarijousten Ritarihuoneella vuonna 1985 järjestämä Bach-viikko, jonka jälkeen joukko barokkimusiikkiin perehtyneitä nuoria muusikoita – osa Helsingin kamarijousten jäseniä – ryhtyi järjestämään omaa barokkiorkesteritoimintaa Sibelius-Akatemian cembalonsoiton lehtorin Anssi Mattilan johdolla.
Suomalainen barokkiorkesteri perustettiin vuonna 1989. Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta se käytti alkuaikojen harjoitustilojen mukaan keksittyä Kuudennen kerroksen orkesteri -nimeä. Orkesteri debytoi Yleisradion Musiikkia ennen romantiikkaa -festivaalilla Saksalaisessa kirkossa Helsingissä marraskuussa 1989, ja ohjelmassa oli kolme räväkkää teosta: Carlo Farinan Capriccio stravagante sekä Jean-Féry Rebelin Les élémens ja Caprice. Sen jälkeen orkesterin konserteissa 1990-luvulla saatiin ensimmäistä kertaa Suomessa kuulla barokin suurteoksia esityksinä, joiden esittämistyylikysymyksiin oli haettu nuottikuvasta ilmeneviä seikkoja syvempiä vastauksia historiallisista lähteistä (HIP = historically informed performance).
AVARAKATSEISTA OHJELMISTOPOLITIIKKAA
Barokin ydinohjelmistoa ja esityskäytäntötietoutta
1990-luvulla orkesteri tarttui tuttuihin barokkiteoksiin, joiden esitystapa kaipasi täydellistä tuulettamista. Laatutietoinen muusikkojoukko paneutui innokkaasti artikulaatioon, retoriikan ilmiöihin, fraseeraukseen, viritysjärjestelmiin ja soitinkysymyksiin. Suomalaiset kuulijat pääsivät nauttimaan konserteista, joissa kuultiin muun muassa Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaiset konsertot, Bachin kantaatteja ja jouluoratorio, Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio, Arcangelo Corellin concerto grossot, Antonio Vivaldin konserttoja ja Henry Purcellin oodeja. Pyrkimyksenä oli löytää toimintaan säännöllisyyttä neljän konsertin vuosivauhdilla.
Yksi barokin suurimmista merkkiteoksista, Bachin Matteus-passio, tuli orkesterin ohjelmaan ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Vuodesta 2001 lähtien orkesteri on ollut sekakuoro Suomen Laulun perinteikkään Matteus-passion soittajistona. Bachin h-molli-messu puolestaan tuli orkesterin ohjelmistoon keväällä 2000, minkä jälkeen sitä on esitetty useiden kuorojen kanssa. Sittemmin orkesterin vankaksi perusohjelmistoksi ovat muodostuneet myös muut barokin ajan suurteokset kuorolle ja orkesterille. Näistä mainittakoon nykyisin lähes vuosittain esitettävät Bachin Johannes-passio ja jouluoratorio sekä Händelin Messias, joita orkesteri esittää Suomen merkittävimpien kuorojen kanssa.
Orkesteri oli jo varsin alkuvaiheessa mukana myös barokkioopperoiden esityksissä, joita toteutettiin Anssi Mattilan johdolla yhteistyössä muun muassa monitaiteellisen Taite ry:n kanssa. Tällöin Suomessa saatiin kuulla esimerkiksi Marc-Antoine Charpentier'n Les arts florissants, Christoph Willibald Gluckin Orfeus ja Eurydike, Purcellin Dido ja Aeneas, Rebelin Odysseus ja Bachin musiikista koottu Herkules.
Hienoja harvinaisuuksia
Vaikka kantaohjelmiston HIP-tietoinen esittäminen oli orkesterin toiminnan alkuaikojen ydintä, päätettiin jo varhain, ettei konserteissa syvennytä ainoastaan jo kanonisoituneisiin teoksiin eikä muutenkaan vain tuttuihin toimintatapoihin. Ohjelmistoon on löytynyt harvinaisuuksia arkistojen kätköistä eri maiden kirjastoista.
Kun vuonna 2009 tuli kuluneeksi 200 vuotta Suomen liittämisestä Venäjän keisarikuntaan, orkesteri esitti Tuomas Hannikaisen johdolla Ruotsissa ja Venäjällä 1800-luvulla sävellettyä musiikkia osittain myös näyttämöllisin elementein höystetyissä konserteissa. Myös Händelin teoksiin perustuva Aika on kosketti syvästi kuulijoita, samoin tarttuminen melodraamaan, teoksena Jiří Antonín Bendan Medea. Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2011 orkesteri osallistui ainutlaatuiseen projektiin, jossa italialaisen Carlo Agostino Badian vuonna 1692 säveltämä Opera d'Alvilda in Abo esitettiin oopperan aidolla paikalla Turussa. Arkistoja ovat kaivelleet myös muut: Georg Kallweitin liidaamissa barokkiohjelmissa 2010-luvulla katse kääntyi Bachia edeltäneeseen aikaan. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch puolestaan johti Christoph Graupnerin vähemmän tunnettua tuotantoa konserteissa ja kahdella levyllä.
2000-luvulla kohti klassismia
2000-luvun alkupuolella orkesteri laajensi osaamistaan ja soittimistoaan klassismin ajan ohjelmistoon sopivaksi. Jukka Rautasalon taiteellisen johtajuuden kaudella kuultiin valtaosa Wolgang Amadeus Mozartin keskeisistä sinfonioista ensi kertaa Suomessa tyylikysymykset huomioineina versioina. Kuultiin ja levytettiin myös Bernhard Henrik Crusellin, Erik Ferlingin ja Erik Tulindbergin teoksia. Ohjelmiston laajentamista yhä myöhemmille vuosikymmenille jatkoi Tuomas Hannikainen, jonka kokoamassa sarjassa Beethoven juurineen orkesteri esitti ensimmäistä kertaa Suomessa kaikki Beethovenin sinfoniat – jälleen kyseisen ajan tyylinmukaisuuteen perehtyen. Hannikaisen johtamien konserttien muu ohjelmisto koostui arkistojen kätköistä löytyneistä klassisen kauden harvinaisuuksista.
Yhä eteenpäin – uutta musiikkia vanhoilla soittimilla
Kauaskantoisia askelia otettiin, kun Markku Luolajan-Mikkolan aloitteesta orkesteri laajensi ilmaisuaan uuteen musiikkiin. Jukka Tiensuun Mora tenorille ja suurelle barokkiorkesterille esitettiin Helsingin juhlaviikoilla ja Turun musiikkijuhlilla, minkä jälkeen teos on päätynyt koti- ja ulkomaisille konserttilavoille sekä levylle. Olli Virtaperkolta tilattu knifoniumkonsertto ja uutta musiikkia sisältävät kamarikonsertit juurruttivat uuden musiikin toimintaa orkesterin identiteettiin. Myös Antti Tikkasen taiteellisen johtajuuden kaudella orkesteri kantaesitti Jukka Tiensuun ja Perttu Haapasen jännittäviä uusia teoksia. Orkesteri on sittemmin ottanut tehtäväkseen tilata jatkuvasti uusia teoksia barokkiorkesterikokoonpanoille niin koti- kuin ulkomaisiltakin säveltäjiltä. Se on näin laajentanut periodisoittimien käyttötapoja ja tuonut arvokkaan lisänsä elävänä taiteentekona profiloituvaan barokkiorkesterien ilmaisuvalikoimaan.
Nykymusiikki on löytänyt tiensä orkesterin toimintaan myös muita reittejä: Turun musiikkijuhlilla vuonna 2011 kuultiin Bach–Pärt-ohjelma, ja Ranskan radion Présences-nykymusiikkifestivaalilla helmikuussa 2017 Pariisissa Saariahon ja Purcellin teokset soivat rinta rinnan. Ooppera Skaalan kanssa puolestaan esitettiin Kirmo Lintisen säveltämä Fitness-kevytooppera vuonna 2012. Indie-pop ja barokkisoitinvärimaailma puolestaan yhdistyivät Nico Muhlyn Confessions-teoskokonaisuuden esityksessä Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2017.
Kesällä 2018 FiBO vieraili Viitasaaren Musiikin aika -nykymusiikkifestivaalilla, jossa kantaesitettiin saksalaissäveltäjä Sarah Nemtsovilta Petteri Pitkon aloitteesta tilattu teos beyond its simple space cembalolle, barokkiorkesterille ja elektroniikalle. Sen lisäksi kuultiin muita nykymusiikkiteoksia, joista erityismaininnan ansaitsee Suomen-ensiesitys Heiner Goebbelsin teoksesta The Songs of Wars I Have Seen. Nemtsovin teos ja Max Richterin Four Seasons Recomposed esitettiin Musica nova -festivaalilla Helsingissä helmikuussa 2019.
Orkesteri on myös levyttänyt uutta musiikkia. Esimerkiksi FiBO Records -sarjan toinen levy Helsinki Window omistettiin täysin periodisoittimille sävelletylle uudelle musiikille.
KASVUN KAUSI 2010-LUVULLA
Kekseliäitä ohjelmayhdistelmiä ja taiteenlajien kohtaamisia
Jos barokin ja uuden musiikin rinnakkainasettelu on inspiroinut FiBOn ohjelmasuunnittelijoita, myös kansanmusiikki on saanut jalansijaa ohjelmistosuunnittelussa. Musiikin ja barokkimusiikin juuria etsittiin Kudsi Ergunerin kanssa turkkilaisen musiikin ja barokin kautta, minkä jälkeen työstettäväksi on noussut kotimaisen kansanmusiikin ja barokin kohtaaminen Maailman synty -otsikkoisessa ohjelmassa.
Kuningastrilogia jätti jälkensä orkesterin monitasoisen osaamisen historiankirjaan vuonna 2014. Kolmen konsertin kokonaisuudessa käsiteltiin vallan olemusta yhteistyössä Meta4-kvartetin kanssa. Jumalallinen, keisarillinen ja toisaalta aina hulluuteen asti johtava valta löysivät musiikilliset tai musiikkiteatterillisetkin ilmaisut Helsingin Musiikkitalolla ja Ritarihuoneella järjestetyissä konserteissa.
Suomalainen barokkiorkesteri on ollut kahden Encanto Music ry:n aloitteesta syntyneen monikansallisen ja monitaiteellisen taideprojektin pääjärjestäjänä: Vuonna 2015 runokerronnalla höystettyä Ignaz Pleyelin Urgele-keiju-marionettioopperaa esitettiin lapsi- ja aikuisyleisöille Lahdessa ja Espoossa. Vuonna 2018 tila- ja videoelementeillä väritetty Händelin Il trionfo del tempo e del disinganno -oratorio toteutettiin Nürnbergissä ja Helsingissä.
Kotimaisin voimin puolestaan uppouduttiin rakkaus- ja sukupuolirooli-teemoihin Maria Magdalena eli pelastus -konsertissa puheen ja musiikin vuoropuhelussa. Dancing Queen ja From Russia with love ovat tuoneet Petteri Pitkon kekseliäisyyden esiin ohjelmien punaisen langan löytyessä historiallisilta juurilta kuningatar Kristiinan tai Pietarin hoveista, samalla kun nimi kuvastaa orkesterin ennakkoluulotonta tapaa heittäytyä eri aikakausien ilmiöihin.
Joskus myös pieni on suurta. Niinpä kun FiBO perusti FiBO Singers -laulajistoryhmän, päästiin jälleen kokeilemaan uutta. Dancing Queen -ohjelman lisäksi oma lauluryhmä on esittänyt Händelin Messiaan kamarimusiikkiversion 8-henkisen laulajiston ja 10-henkisen soitinyhtyeen voimin. Halleluja-kuoro-osassa myös kiertuepaikkakuntien omat kuorot ovat saaneet äänensä kuuluviin.
Ritarihuoneen residenssiorkesteri
Myös kotisali on tärkeä kaiken moninaisuuden rinnalla. Von Bonsdorffien sukusäätiön tuen ansiosta orkesteri aloitti säännöllisen konserttitoiminnan Ritarihuoneella syksyllä 2014. Ritarihuoneen ympäristö ja akustiikka sopivat mitä parhaiten juuri barokkiorkesterille, ja vuosittaiset kuusi konserttia ovat yleisön suuressa suosiossa. Ritarihuoneen yleisöä on hemmoteltu upeilla liidereillä ja solisteilla sekä monipuolisella ohjelmistolla.
Kaksikymppisen orkesterin yleisötyötä ja vaikuttavuutta
Vuonna 2008 oltiin tilanteessa, jossa eri aikakausia koskeva musiikin esityskäytäntötietous ja taidot olivat saavuttaneet useita musiikin ammattilaisia, mutta vaikutukset eivät vielä näkyneet musiikkioppilaitoksissa, joissa on kuitenkin käytössä valtavasti barokkiohjelmistoa. Tuolloin myös voimistui tarve ammattiin valmistuneiden tai valmistuvien barokkimuusikoiden työllistämiseksi kotimaassa. Samalla nähtiin barokkiorkesterin ohjelmistollinen ketteryys ja mahdollisuudet toimia klassisen musiikin yleisötyön suunnannäyttäjinä eräiden muiden aktiivisten orkesterien tavoin. Vastaukseksi näihin tarpeisiin syntyi FiBO Collegiumiksi nimetty työryhmä, joka loi osallistavan ja moneen muokkautuvan koulutuskonseptin ohjelmistoineen ja sovituksineen. Näyttävimpiä työryhmän aikaansaannoksia ovat olleet Concerto Grosso -spektaakkelit, joissa mestarit ja kisällit ovat musisoineet rinnakkain monisatapäisen orkesterin voimin Helsingissä, Espoossa ja Oulussa. Kymmenvuotiaan työryhmän toiminta huipentui vuodenvaihteessa 2018–2019 yhteispohjoismaiseen Viking Grosso -konserttisarjaan neljässä pohjoismaisessa pääkaupungissa. Myös Concerto Grossoissa on saatu nauttia yllättävistä kohtaamisista vaikkapa urheilijoiden, sirkustaiteilijoiden tai teatteritaiteilijoiden kanssa.
Suomalainen barokkiorkesteri on toteuttanut yleisötyötä eri muodoissa koko olemassaolonsa ajan, ja muodot ovat olleet monet aina makoilukonserteista soitto kotiin -toimintaan, lastenkonserteista kursseihin ja monenmoisiin tempauksiin eri paikoissa ja eri kumppanien kanssa. Osallisiksi ovat päässeet päiväkotilaiset, koululaiset, seniorit, laitosten asukkaat, syvempää perehtymistä kaipaavat konserttikävijät ja opiskelijat. Orkesteri on ollut valtakunnallinen edelläkävijä uudenlaisten konseptien kehittämisessä. Vuodesta 2008 toimineen yleisötyöhön paneutuneen muusikoiden ryhmän, FiBO Collegiumin, projektit itsenäistyivät siinä määrin, että vuodesta 2019 alkaen osa orkesterin piirissä syntyneestä yleisötyötoiminnasta jatkuu uuden Collegium-yhdistyksen puitteissa.
Toimintavolyymin kasvun, rakennetyön ja vakiintumisen kausi
Laajat verkostot, korkea laatu, sinnikäs rakenteellinen kehitystyö ja kekseliäs ohjelmistopolitiikka kuvastavat Suomalaisen barokkiorkesterin 2010-lukua. Orkesteri on ottanut suuria askelia tavoitteissaan työllistää barokkimuusikoita ja saattaa barokkimusiikki mahdollisimman monen ulottuville. Jos orkesterin alkuaikoina haaveiltiin neljästä vuosittaisesta konsertista, on 2010-luvulla päästy välillä sataan vuosittaiseen projektiin yleisötyö mukaan lukien. Noin 40-henkinen soittajajäsenistö nimettiin vuonna 2014, mikä loi pohjan demokraattisen taiteellisen hallintomallin kehittämistyölle aina orkesterilaisista koottua kolmihenkistä johtoryhmää myöten. Vuoroaskelin taiteellisen ja sisällöllisen kasvun rinnalla myös toimistohenkilöstön määrä on kasvanut, ja erilaisia teknisiä alustoja on kehitetty toiminnan ammattimaisuuden takaamiseksi. Rohkeat avaukset ovat koskeneet niin omia projekteja kuin uudenlaisia kumppanuuksia aina yhteistyöhön Avantin ja UMO Jazz Helsinki Orchestran kanssa lukuisia kunta- ja seurakuntakumppaneita unohtamatta.
KONSERTTEJA, KIERTUEITA, FESTIVAALEJA, TALLENTEITA JA PALKINTOJA
Kotimaisia festivaaleja ja kiertuekonsertteja
Orkesterin esityksiä on kuultu kaikilla Suomen merkittävimmillä festivaaleilla. Helsingin juhlaviikot on kuulunut useana vuonna orkesterin kumppaneihin. Muista kotimaisista festivaalikumppaneista mainittakoon Turun musiikkijuhlat, Kuhmon kamarimusiikki, Crusell-viikko, Korsholman musiikkijuhlat, Musiikkia linnassa, Musiikkia ennen romantiikkaa, Janakkalan barokki, Vantaan barokki, Lieksan vaskiviikko, Viitasaaren Musiikin aika, Tuusulanjärven kamarimusiikki, Riihimäen kesäkonsertit, Barokin labyrinteissä, Radion sinfoniaorkesterin Beethoven-festivaali ja Les Lumières. Säännöllisenä festivaalikumppanina orkesterilla on ollut Kymijoen Lohisoitto vuodesta 2010 alkaen.
Vuonna 2010 orkesteri alkoi järjestää vanhaan musiikkiin keskittyvää elokuista Vantaan musiikkijuhlat -festivaalia. Festivaalin nimi muuttui BRQ Vantaa -festivaaliksi vuonna 2013, ja seuraavana vuonna festivaali järjestäytyi erilliseksi yhdistykseksi.
Suomalainen barokkiorkesteri on esiintynyt myös lukuisilla muilla paikkakunnilla kunnan, seurakunnan tai konserttitalon järjestämissä konserteissa sekä tärkeimmissä konserttitaloissa, kuten Helsingin Musiikkitalossa, Tampere-talossa, Kuusamotalossa, Kajaanin Kaukametsässä, Oulun musiikkikeskuksessa, Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja Raatihuoneella sekä Järvenpää-talossa.
Kansainvälinen konserttitoiminta
Suomalainen barokkiorkesteri on esiintynyt yhä lisääntyvässä määrin myös valtakunnan rajojen ulkopuolella. Ulkomaisia vierailukohteita ovat olleet Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kiina, Latvia, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Unkari, Venäjä ja Viro.
In der atmosphärisch beleuchtenden Sebalduskirche entfalten Hits wie "Crede i'uom ch'egli riposi" und (natürlich!) "Lascia la spina" eine ganz eigene, kontemplative Zauberkraft, mit deren Hilfe die timbre- und charaktermäßig ideal zusammengesetzten Stimmen des Gesangsquartetts (Maria Erlacher, Maria Ladurner, Marian Dijkhuizen und Nino Aurelio Gmünder) ganz leicht und frei durch den Raum schweben können. Das gilt auch für die wunderschönen, abgeklärt vor sich hinströmenden Oboen- und Geigensoli, die Händel seinem Jugendwerk so großzügig spendiert hat. Der Nachhall des mittelalterlichen Kirchenraums tut sein Übriges, um die Betörung komplett zu machen, wirkt sich allerdings nicht gerade vorteilhaft auf die flotteren Instrumentalpassagen aus. Hier muss man ein bisschen Musikbrei in Kauf nehmen - von dessen Entstehung das erstmals bei der Orgelwoche gastierende Finnish Baroque Orchestra jedoch freizusprechen ist. Einen feineren und federnderen instrumentalen Untergrund könnte man den Solisten kaum bieten, als es das Ensemble aus Helsinki tut.
Süddeutsche Zeitung / Stephan Schwarz-Peters 10.6.2018
Palkintoja ja mainintoja
Orkesteri on saanut kunniamainintoja, palkintoja ja kiittäviä arvosteluja niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä lehdistössä koko sen historian ajan. Konserttiarvostelut ovat olleet ylistäviä. Kuudennen kerroksen orkesteri sai vuonna 2000 Yleisradion myöntämän Vuoden musiikkiteko -kunniamaininnan Odysseus-oopperan esittämisestä. Cd-levy Classical Age in Finland valittiin Ylen vuoden levyksi vuonna 2001, ja se sai myös ääni- ja kuvatallennetuottajien Janne-palkinnon. Yleisradion Vuoden levy -maininnan sai myös Graupnerin sarjoja esittelevä levy, joka toteutettiin Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin johdolla 2013. Ylen vuoden levy -finaalissa oli myös FiBO Records -sarjan ensilevy Moramoramor.
”The Finnish Baroque Orchester begeisterte im Linzer Brucknerhaus.”
OÖNachrichten 14.3.2015
”Äärimmäisen taidokkaasti toteutettu marionettiteatteri vei jalat alta…Riemukkaan esityksen jälkeen päässä takoi vain yksi ajatus: tätä lisää.”
HS/Murtomäki 25.1.2015
"...FiBO brände av en av de klang- och uttrycksmässigt häftigaste Eroicor jag hört i mannaminne. - - Tempona var rappa, men inte överdrivna och den avgörande tolkningsmässiga nerven låg framför allt i den avsevärda positiva energimängd var och en av musikerna gav ut av sig själv."
HBL 25.8.2014 / Mats Liljeroos
“Nytt för i år är bland annat att Finländska barockorkestern gästar festivalen med sin nya konstnärliga ledare Antti Tikkanen. Tikkanen är bekant för Kuhmopubliken främst som violinist i stråkkvartetten Meta 4, men barockmusiken och den nya ledarrollen i Fibo tycks ha blivit hans stora intresse just nu.” HBL 19.7.2014
“Kiitos Seppo Murrolle ja konserttimestari Antti Tikkaselle ennakkoluulottomuudesta ja samalla täysosumasta! Fredrik Suuren hovikappellimestari Carl Heinrich Graunin (1704–59) passiokantaatti Jeesuksen kuolema (1755) oli aikoinaan yleisön suursuosikki, ja sellaiseksi se voisi nousta yhä.”
HS 28.3.2014 / Veijo Murtomäki
”The beauty of this recording is in the performances, in which the individual musicians, regardless of their attraction to Graupner’s conceptions, play with knowing appreciation of the beauty of the ensemble sonorities and the idiomatic writing for individual instruments."
Classic today, tammikuu 2014 / David Vernier
Levytykset
Helsinki Window (Haapanen/Tiensuu/Nemtsov): Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO Records, 2019)
Dussek, Concerto for two pianos & chamber works: Aleksei Ljubimov & Olga Paštšenko (fortepiano), Suomalainen barokkiorkesteri (Alpha, 2018)
Moramoramor (Bach/Tiensuu/Vivaldi): Antti Tikkanen (viulu, alttoviulu ja liidaus), Topi Lehtipuu (tenori), Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO Records, 2017)
Graupner, Trio sonatas (Ondine, 2014)
Graupner, Orchestral suites (Ondine, 2013)
Beethoven, Sinfoniat 4 ja 8 (Rondo, 2009)
Mozart, Gran Partita (Alba, 2005)
Vivaldi, Konserttoja (Alba, 2001)
Classical age in Finland (Ondine, 2001)
Italialaista kamarimusiikkia (Kuhmon kamarimusiikki, 1992)
Telemannin musiikkia (Classica, 1994)
Konserttitaltiointeja löytyy orkesterin YouTube-tililtä.
TAITEELLINEN JOHTO JA VIERAILEVIA TAITEILIJOITA
Taiteellinen johto
Orkesterin perustajan Anssi Mattilan kaudella (1989–2000) kuultiin ensi kertaa barokin perusohjelmistoa HIP-esityksinä, myös oopperaa. Vastaperustettu orkesteri kamppaili monien haasteiden kanssa: soittimien ja barokkiin perehtyneiden soittajien haaliminen ei ollut yksinkertaista.
Jukka Rautasalon aikana (2001–2004) orkesterin ohjelmisto laajeni barokista klassismiin. Muusikot perehtyivät samalla uuteen soitinvalikoimaan, ja periodimusiikista kiinnostuneita taitavia soittajia alkoi löytyä entistä enemmän. Orkesterin toiminnan volyymi kasvoi taiteellisen johtajan toimenkuvaan liittyneen aktiivisen konserttimanageroinnin ansiosta.
Tuomas Hannikaisen kausi (2005–2009) jatkoi luontevasti Jukka Rautasalon aloittamaa linjaa ohjelmisto-osaamisen laajentamisessa. Arkistojen kätköistä löytyi teosharvinaisuuksia Beethovenin sinfonioiden rinnalle.
Markku Luolajan-Mikkolan kautta (2010–2013) voidaan kuvailla kasvun ja uusien konseptien synnyttämisajaksi. Orkesterin toiminta kasvoi ennätyksellisiin lukemiin, ja taloudelliset toimintaedellytykset paranivat useiden henkilöiden työpanoksen ansiosta. Ohjelmisto laajeni entisestään, ja mukaan tuli uusi musiikki, erityisesti Suomalaiselle barokkiorkesterille omistetut tilausteokset. Tänä aikana orkesteriprojekteja johtivat ja ohjelmistosuunnittelua tekivät myös päävierailijat Georg Kallweit ja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch.
Antti Tikkasen kaudella (2014–2017) orkesterin toimintakulttuuri mullistui. Muusikkokunta vakiintui, ja Tikkanen lisäsi asteittain orkesterilaisten vastuuta. Konsertteja alettiin toteuttaa yhä enemmän liidaajien kanssa, ilman johtajaa. Orkesterilaisten suunnittelemat konsertit lisääntyivät. Antti Tikkanen loi pohjan entistäkin demokraattisemmalle hallintomallille.
Vuoden 2018 alusta Suomalaista barokkiorkesteria on johtanut johtoryhmä, johon kuuluu kaksi vaihtuvaa orkesterilaista sekä hallinnollisiin asioihin keskittyvä toiminnanjohtaja. Katse on suuntautunut kansainvälistymiseen ja ydinsanoman kiteyttämiseen. Vuonna 2018 ja 2019 johtoryhmään kuuluivat taiteellinen johtaja Petteri Pitko ja taiteellinen suunnittelija Pauliina Fred yhdessä toiminnanjohtaja Laura Kajanderin kanssa.
Vierailevia solisteja ja kapellimestareita
Kuudennen kerroksen orkesterin kehitykseen vaikuttivat johtajien lisäksi vuosina 1998–2009 monet vierailijat, kuten kapellimestarit Tõnu Kaljuste, Andrew Lawrence-King, Andrew Manze, soitinsolistit Gabriele Gassone, Jaap ter Linden ja Omar Zaboli sekä laulajat Mikael Bellini, David Cordier ja Ian Honeyman. Orkesterin solisteina kuultiin myös eturivin vanhan musiikin suomalaisosaajia, kuten fortepianisti Tuija Hakkilaa ja huilisti Mikael Helasvuota sekä laulajia Anu Komsi, Topi Lehtipuu ja Petteri Salomaa.
Toimintamäärän kasvu vuodesta 2010 eteenpäin on tuonut orkesterille lukuisia uusia inspiroivia solisteja. Heistä mainittakoot Myriam Arbouz, Tindaro Capuano, Björn Colell, Wolfgang Gaisböck, Delphine Galou, Karina Gauvin, Ilya Gringolts, Fernando Guimarães, Erich Hoeprich, Nicholas Isherwood, Arttu Kataja, Marianne Beate Kielland, Piia Komsi, Margret Köll, Susanne Langner, Tuuli Lindeberg, Aleksei Ljubimov, Scott Mello, Olga Paštšenko, Sandrine Piau, Krzysztof Stencel, Yeree Suh ja Hendrickje Van Kerckhove.
Johtajina ja liidereinä ovat toimineet esimerkiksi Alfredo Bernardini, Amandine Beyer, Justin Doyle, François Fernandez, Paul Hillier, Juha Kangas, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Georg Kallweit, Topi Lehtipuu, Hannu Lintu, Sergey Malov, Ville Matvejeff, Meta4-kvartetti, Johannes Meissl, Nico Muhly, Andres Mustonen, Cibrán Sierra-Vázquez, Peter Spissky ja John Storgårds.