Aria Borealis (FINAALI)

Muutoksen tuli -pastissista

Muutoksen tuli sai alkunsa Aria Borealis -kilpailun keskeisestä tavoitteesta: Halusimme antaa nuorille laulajille enemmän kuin pelkän sarjan aarioita esitettäväksi eli tarjota heille tilaisuuden esiintyä nimenomaan oopperalaulajina. Heidän tulisi korostua taiteilijoina, joille laulaminen on myös näyttelemistä ja jotka tukeutuvat yhtä lailla barokkiestetiikalle ominaiseen musiikin ja merkityksen väliseen yhteyteen kuin kykyyn tehdä yhteistyötä muiden kanssa näyttämöllä. Kun pohdimme, miten voisimme tarjota kaikille parhaat mahdollisuudet, Emma Kirkby, Irma Niskanen ja minä päätimme olla ehdottamatta yhtä tiettyä oopperaa, jossa roolit olisi pitänyt jakaa laulajien kesken. Sen sijaan kokosimme yhtenäisiä kohtauksia useista Händelin näyttämöteoksista.

Pastissi eli useista oopperoista peräisin olevan materiaalin yhdistäminen uudeksi kokonaisuudeksi on mahdollista siksi, että Händelin ajan oopperat noudattavat yleensä samankaltaisia rakenteita ja niissä esiintyy toistuvia henkilöhahmotyyppejä. Tämän ansiosta aarioita on helppo siirtää tarinasta toiseen. Muutoksen tuli ammentaa tästä perinteestä hieman erilaisilla periaatteilla: alkuperäiset tarinat säilyvät erillisinä, ja niiden samankaltaisuudet yhdistävät niitä samalla kun niiden erot korostuvat. Lopputulos ei siis ole niinkään parhaat palat -valikoima – vaikka laulajamme pääsevätkin esittämään katkelmia joistakin Händelin tunnetuimmista teoksista – vaan tutkimusmatka aiheisiin ja motiiveihin, joihin hän palasi jatkuvasti tuotteliaan uransa aikana. Händelille se tarkoitti usein kirjaimellisesti sitä, että hän muokkasi varhaisempaa sävellystään tai otti siitä materiaalia uuteen teokseen.

Händelin musiikillisten draamojen modernius piilee siinä, ettei kohtalolla ole niissä suurta roolia. Koska niiden perustava yksikkö on aaria, niiden keskiössä on pikemminkin se, kuinka henkilöhahmot käsittelevät heille tapahtuvia asioita ja kuinka heidän oma reaktionsa niihin muuttaa heitä. Rakastuminen, mustasukkaisuus ja menetyksen jälkeinen suru ovat tapojamme käsitellä muutosta. Samalla ne ovat tunteita, jotka synnyttävät meissä muutosta. Aaria on henkilöhahmon tapa yrittää ymmärtää tunteitaan jonakin, mitä hänelle tapahtuu, ja hyväksyä se, millaiseksi ihmiseksi tuo kokemus hänet muovaa.

Kaikkein pelkistetyimmillään tämä näkyy allegorisessa Kauneuden hahmossa, joka katsoo peiliin ja ilmaisee universaalia vanhenemisen pelkoa: Un dì mi cangerò (Eräänä päivänä minä muutun). Muutoksen tuli -kokonaisuudessa saamme seurata Kauneutta läpi kokonaisen peilisalin. Sen on rakentanut säveltäjä, joka suhtautui vakavasti kysymykseen siitä, mitä minuuden aktiivinen muutos merkitsee jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrière