
Konsertto x 4
Brandenburgilaisesta concerto grossoon
Händel – J. S. Bach – Telemann
Marcin Świątkiewicz, cembalo ja liidaus
Anthony Marini, viulu ja liidaus
Pauliina Fred, traverso ja nokkahuilu
Sunniva Fagerlund, nokkahuilu
Suomalainen barokkiorkesteri
1. viulu: Anthony Marini (km), Irina Kim, Juha-Pekka Koivisto, Hanna Pesonen
2. viulu: Aira Maria Lehtipuu (äj), Anna Pohjola, Pia Sundroos
Alttoviulu: Tuula Riisalo (äj), Laura Kajander
Sello: Lea Pekkala (äj), Tatu Ahola
Kontrabasso: Petri Ainali
Traverso ja nokkahuilu: Pauliina Fred
Nokkahuilu: Sunniva Fagerlund
km = konserttimestari
äj = äänenjohtaja
Anthony Marini, ohjelmasuunnittelu
Konsertto merkitsi barokin säveltäjille löyhempää kehikkoa kuin klassismin kollegoille. Corelli vakiinnutti concertino-yhtyeen ja orkesterin vuorottelun ja Vivaldi kertaukseen perustuvan ritornello-muodon, mutta mestareilla oli omat näkökulmansa. Nyt kuultavat Bachin, Händelin ja Telemannin klassikot piirtävät tarkan kuvan säveltäjiensä persoonallisuudesta.
Konsertin solisteina soittavat Anthony Marini, Pauliina Fred, Sunniva Fagerlund ja puolalainen Marcin Świątkiewicz. FiBOn muusikoita esiintyi kiitetyn puolalaiscembalistin kanssa syksyllä Helsinki Early Music Festivalilla sekä Norjassa ja Puolassa.
Händel sävelsi 12 concerto grossoa op. 6 syys–lokakuussa 1739 työskennellessään Lincoln Inn Fieldsin teatterissa. Tiiviistä työtahdista huolimatta kyseessä oli tärkeä projekti. Händel valmisteli Corelli-tyylisten konserttojen materiaalin tällä kertaa huolella kustantaja John Walshille. Aiemmat kuusi konserttoa (op. 3) Walsh kokosi omakätisesti. Op. 6:n 5. konsertossa concertinon ja orkesterin vuorottelu ei ole kovin tärkeää. Händel orkestroi tyypilliset elementit nokkelasti ja päättää teoksen variaatiomuotoiseen menuettiin.
Bachin väkevän ja levottoman d-molli-cembalokonserton (BWV 1052) taustalla on kaksi kantaattia. Ensimmäiset osat perustuvat Jeesuksen jäähyväisiä käsittelevään kantaattiin Wir müssen durch viele Trübsal, jossa kuullaan näyttävä urkuobligato. Kolmas osa on puolestaan kantaatista Ich habe mein Zuversicht. Se löytää turvaa keskellä maailmantuskaa. Rakastetut Brandenburgilaiset konsertot tarjoavat ainutlaatuisen perspektiivin concerto grossoon. Neljännessä konsertossa (BWV 1049) solisteina ovat kaksi nokkahuilua ja viulu, jotka luovat mieleenpainuvan sointivärin.
Telemann ei ollut uransa alussa kiinnostunut konsertoista, mutta löysi myöhemmin oman tapansa suhtautua sävellyslajiin. Konsertossa nokkahuilulle ja traversolle (TWV 52:e1) korostuvat dialogisuus ja yllättävyys. Hidas osa on pizzicatojen säestämää intiimiä yömusiikkia, ja päätteeksi kuullaan hurja poloneesi-rondo.
Suomen-konsertit järjestetään yhteistyössä Puolan instituutin kanssa.
Kesto: 1 t 45 min (sis. väliajan)
FiBOn taiteellinen suunnittelija Anthony Marini alustaa konsertin Ritarihuoneella 4.2. kello 17–17.30.