Tässä esitellään kuusi tavallista barokkipuhallinta, joista puupuuhaltimiin kuuluvat nokkahuilu ja traverso sekä ruokolehtisoittimet oboe ja dulcian. Vaskipuhaltimia edustavat trumpetti ja käyrätorvi. Soitinten historia ja kehitys käydään lyhyesti läpi ja lopuksi selvitetään niiden rakennetta.
Nykyään käytössä olevat periodisoittimet ovat kopioita tai moderneja mukaelmia alkuperäisistä historiallisista soittimista. Muusikot kertovat millaista tällaisilla instrumenteilla on soittaa ja miten ne eroavat nykyisistä orkesterisoittimista.
Nokkahuilu
on eräs ihmiskunnan vanhimpia soittimia. Ontoista luista rakennetuista huiluista on jäänteitä jo kivikaudelta 30 000 vuoden takaa. Puusta valmistettuja huiluja ei käytännössä kuitenkaan ole säilynyt keskiaikaa vanhemmalta ajalta. Nokkahuilu oli erityisessä suosiossa keskiajalta aina barokkiin asti, ja esimerkiksi monet Vivaldin nykyään poikkihuilulla soitettavat teokset (sekä mm. J.S. Bachin Brandenburgilaiset konsertot no. 2 ja 4) oli alun alkaen sävelletty nokkahuilulle. 1700-luvun alun jälkeen muut puupuhaltimet, kuten traverso, oboe ja klarinetti vähitellen syrjäyttivät sen. Pitkän historiansa ja arkaaisen äänensä vuoksi nokkahuilua on käytetty kuvailemaan paimen- ja maalaistunnelmia, linnunlaulua ja erilaisia ihmeellisiä tapahtumia.
Renessanssiajan nokkahuilut olivat suuria nokkahuiluperheitä, joihin saattoi kuulua jopa parikymmentä erikokoista nokkahuilua pienestä parikymmensenttisestä sopraanosoittimesta yli kaksimetriseen subbassoon. Renessanssinokkahuilujen poraus on suurempi kuin barokkinokkahuiluissa. Tämän vuoksi soittimissa on vahvemmat matalat äänet ja sointi, joka soveltuu erittäin hyvin yhtyesoittoon. Renessanssinokkahuiluyhtyeet tulivat tärkeäksi osaksi Euroopan hovien musiikkielämää 1500-luvulla: mm. Englannin kuningas Henrik VIII oli innokas nokkahuilisti ja palkkasi hoviinsa vuonna 1540 viisi kuuluisan venetsialaisen Bassano-muusikkoperheen jäsentä. He soittivat hovin nokkahuiluyhtyeessä, ja heidän valmistamansa soittimet olivat käytössä Englannin hovissa yli 90 vuotta. Nokkahuiluyhtyeet kuuluivat olennaisena osana niin hovin tanssiaisiin kuin kirkollisiin tilaisuuksiinkin.
Keski- ja renessanssiajan nokkahuilun kehitys täysiveriseksi barokkisoittimeksi luetaan usein ranskalaisen Hotteterren soitinrakentajasuvun ansioksi. He kehittävät soitinta rakentamalla sen useammasta osasta, joka mahdollisti tarkemman porauksen ja muotoilun. Myös sormireikien paikkoja siirrettiin ja näin laajennettiin huilun äänialaa. Nokkahuilut rakennetaan mm. puksipuusta, vaahterapuusta ja eebenpuusta ja niiden tavallisimmat koot ovat sopraano, altto, tenori ja basso. Lisäksi barokkimusiikissa tavataan usein sopraninonokkahuilu (flautino). Barokkinokkahuilujen rakenne eroaa renessanssimallista mm. kapean porauksensa ja kolmiosaisen rakenteensa suhteen. Kapea poraus vaikuttaa mm. äänialaan, joka barokkisoittimissa onkin huomattavasti laajempi kuin renessanssinokkahuilussa. Nokkahuilu saikin jo paljon solistisemman roolin barokin ajan musiikissa. Soolosoittimena suosituin oli alttonokkahuilu.
Barokin ajan keskeisintä nokkahuiluohjelmistoa ovat mm. Antonio Vivaldin virtuoosiset nokkahuilukonsertot, napolilaisten A. Scarlattin sekä F. Mancinin konsertot, G. Ph. Telemannin konsertot ja kamarimusiikki sekä tietysti J. S. Bachin Brandenburgilaiset konsertot 2 ja 4. Lisäksi nokkahuilun rooli barokin ajan kantaattien obligatosoittimena oli erityisen yleinen. Barokin aikana nokkahuilu oli myös hyvin suosittu kotisoitin. Kotimusisointi olikin yksi yläluokan suosituimmista harrastuksista ja nokkahuilulle löytyy aikalaissovituksia mm. Händelin oopperoista.
Nokkahuilu koki uuden renessanssin 1900-luvulla ja suosio jatkuu suurena 2000-luvulla. Nokkahuilulle onkin kirjoitettu valtava määrä ohjelmistoa 1900-luvulla, ja 2000-luvulla yhä useampi nykysäveltäjä on löytänyt nokkahuilun tuotantoonsa. Soittajan kannalta sekä rakenteeltaan soitin on kuitenkin säilynyt barokkinokkahuiluna. Kouluissa käytössä olevat muovihuilut ovat myöhempiä kehitelmiä ja poikkeavat radikaalisti oikeista nokkahuiluista.
kirjoittaneet Kalle Helminen ja Hanna Haapamäki
kiitokset Petra Aminoffille kommenteista
Trumpetti
on tunnettu jossain muodossa lähes kaikissa kulttuureissa, tosin trumpetiksi on kutsuttu hyvin monenlaisia puhallinsoittimia. Egyptiläisillä, assyrialaisilla, israelilaisilla, kreikkalaisilla (salpinx), etruskeilla, roomalaisilla (jotka saivat omat trumpetti-instrumenttinsa nimeltään tuba, lituus ja cornu nimenomaan etruskeilta), alkugermaaneilla (viikinkien lur) kuin myös kelteillä (karnyx) on ollut tämäntyyppisiä metallitorvia. Putken taivutus lenkille vakiintui Länsi-Euroopassa 1400-luvun lopulla metallitekniikan kehityksen myötä, sitä ennen trumpetit olivat olleet yleensä suoria. Trumpetin sointi luo juhlavaa tunnelmaa barokkimusiikkiin, onhan sitä perinteisesti käytetty fanfaareihin sotatantereilla, hoveissa sekä kirkollisissa seremonioissa. Useissa hoveissa olikin trumpettiryhmiä juuri tällaisia tapauksia varten. Taitavat trumpetistit olivat hyvin arvostettuja ja palkattuja ammattilaisia, jotka järjestäytyivät kiltoihin etujaan varjellakseen. Muusikkous kulki usein suvussa ja esimerkiksi Bachin toinen vaimo Anna Magdalena oli trumpetinsoittajan tytär.
Huolimatta pitkästä ja kunniakkaasta historiastaan trumpettimusiikki kohoaa uudelle tasolle erityisesti barokin aikana. Tuolloin soittimelle sävellettiin runsaasti vaikeaa ja virtuoosista ohjelmistoa. Trumpettikonsertot ovatkin saattaneet osaltaan vaikuttaa viulukonserton kehitykseen. Keskeiseen renessanssi- ja barokinajan trumpettikirjallisuuteen kuuluvat muiden muassa useat pohjoisitalialaisten säveltäjien konsertot ja sonaatit, böömiläis-itävaltalaisen Heinrich Ignaz Franz Biber von Bibernin sonaatit sekä Bachin Brandenburgilaiskonsertto nro 2. Tämän lisäksi trumpetin korkealla ja kirkkaasti soivalla äänellä oli keskeinen osa lukuisissa kirkkomusiikkiteoksissa.
Barokin aikana trumpetit soivat ylipäätään aina korkealta, koska venttiilittömän putken vuoksi jouduttiin pitäytymään luonnontrumpetin yläsävelsarjassa, clarinorekisterissä. Käytössä olleen venttiilittömän trumpetin rajoittunutta äänialaa yritettiin laajentaa erilaisin kehitelmin ja liukuputkin, kunnes venttiilikoneisto keksittiin vuonna 1818. Näitä eri versioita käytettiin rinnakkain jonkin aikaa ja venttiilein varustettu vakiinnutti paikkansa vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Makumieltymykset ja venttiiliversion monipuolisuus olivat tähän syynä. 1900-l. lopulla kiinnostus alkuperäiseen trumpettiin on jälleen palannut vanhan musiikin liikkeen myötä.
Trumpetti on vaskipuhallinten korkein soitin ja se valmistetaan messinkiputkesta taivuttamalla. Putki on lähes koko matkaltaan tasapaksu ja putken pituus määrittää putkessa värähtelevän ilmapatsaan sävelkorkeuden. Kuten muissakin vaskipuhaltimissa ääni syntyy jo soittajan huulissa tämän päristäessä huuliaan suukappaletta vasten. Barokin aikana käytössä oli niin sanottu luonnontrumpetti jossa ei ollut venttiileitä lainkaan – putken pituutta ei voinut siis muuttaa ja käytössä oli vain perussävel, tavallisimmin C tai D. Luonnontrumpetin sointi on nykytrumpettia paljon hiljaisempi ja pehmeämpi minkä vuoksi se soi hyvin yhteen myös puupuhallinten kanssa.
Pitkä soitin (D-trumpetti n. 220 cm), siis oktaavia matalampi viritys kuin modernissa trumpetissa, mahdollistaa yläsävelien aistimisen, joka tuntuu soinnin rikkautena. Neljällä venttiilillä varustettu piccolotrumpetti, jollaisella myös barokkistemmoja voidaan soittaa, on 65 cm, joten sen yläsävelsarja on niin korkealla, että lähinnä kai koirat voivat siitä nauttia. Kaikki yläsävelet muodostetaan huulilla ja oikean ansatsin eli huuliotteen hallitseminen on äärimmäisen vaativaa. Luonnontrumpettia on hyvin vaikea soittaa ja joissain nykyisissä niin sanotuissa barokkitrumpeteissa saattaakin olla käytössä yksi, kolme tai neljä apureikää intonaatiota ja soittovarmuutta parantamassa. Pääsääntöisesti pyritään kuitenkin alkuperäisiin soittotekniikoihin, alkuperäisillä luonnontrumpeteilla, siis soittamaan ilman ylimääräisiä reikiä. Barokkimusiikin upeus pääsee oikeuksiinsa vasta periodisoitinten myötä.
kirjoittanut Kalle Helminen
kiitos arvokkaista kommenteista Juhani Listolle
Esittelyt muista puhaltimista tulossa....