Aluealtisti Kaarelassa

 

Aluealtisti on alttoviulisti, joka altistaa Kaarelan alueen asukkaita barokkimusiikille ja eläville esityksille lyhyiden musiikkituokioiden muodossa. Musiikkituokioita on tapahtumissa, kokoontumisissa ja itsenäisenä toimintana esimerkiksi Malminkartanon kesän yhteydessä. Aluealtistin toiminta on myös tiedon levittämistä ja alueen ominaispiirteisiin tutustumista sekä keskusteluja ja kohtaamisia alueen asukkaiden kanssa. Aluealtisti voi myös kertoa barokin ajasta, soittimista ja Suomalaisen barokkiorkesterin toiminnasta. Altistujina ja altistajina voi alttoviulistin lisäksi olla jonkun muun soittimen soittajia. Lisätietoja löytyy tapahtumakalenterista.

 

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
2.4.2019 Kuntoutussäätiön hävikkiruokajakelupiste

Ihmiset tulivat oven ulkopuolelle kasseineen hyvissä ajoin ennen ovien avaamista. Tilan keskellä oli pitkä pöytä, joka täyttyi vihanneksista, hedelmistä, leivistä ja monista muista ruoista. Asetuin alttoviuluni kanssa nurkkaukseen siten, että myös rollaattorien kanssa tulleet mahtuivat kiertämään pöytää kassejaan täyttäessään.

Soitin Bachia. Se yllätti tulijat. Ikään kuin he olisivat kokeneet itsensä arvokkaammiksi, näin vaistosin, vaikken suoraan asiasta puhunut. Osa jäi ujosti kuuntelemaan kulman taakse. Tilaisuuden äänimaailmaan ei kuulunut puhetta kuin vähän. Bach ja kassien rapina, muusikko ja hävikkiruokapöytä loivat epätodellisen tunnelman.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
10.4.2019 Kannelmäen palvelutalo? Kaarelantie 86 / Naapuripöytä

Kansallisteatterin Naapuripöytä -konsepti oli itselleni huikea kokemus. En ollut varautunu siihen, että lopputulos olisi niin koskettava, että yleisön lisäksi kyyneleet vierivät meillä esiintyjillä. Konseptissa kaivettiin taitavasti ja elegantin hienovaraisesti esiin osallistujien kokemuksia elämän varrelta ja ne saivat improvisaatioteatterin ja musiikin kautta näyttämöllisen ilmaisun.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
25.4.2019 Jenny, yhteisruokailu

Olin kuvitellut seurakunnan järjestämän yhteisruokailun tilaisuudeksi, jossa on paljon ihmisiä suuressa tilassa. Kuvittelin, että soppalautaset kilisevät ja ihmiset pulisevat naapurin kanssa ja soittaisin taustamusiikkia. Saapuessani tilaan huusi heti joku: “ah, tuolla tulee nyt se viulisti”. Sopat oli jo syöty ja touhuni sai kaiken huomion. Nuottiteline oli jäänyt kotiin, mutta rakensin telineen korkeasta tuolista. Esittelin lyhyesti tekemisiäni ja annoin luvan vapaalle keskustelulle, mikäli sellainen innostaa. Kukaan ei jutellut, keskittyminen musiikin kuunteluun oli harvinaisen intensiivistä. Olen joskus aiemminkin kokenut vastaavia tilanteita. Silloin voin soittaessani päättää, mihin tunnelmaan vien kuulijoita -kummallinen vallan tunne.

Soiton ja eri osien väleissä kerroin vähän lisää barokkisoittimista ja kuulijat kyselivät innoissaan lisää. Puhuttiin myös tunnelmista, rakenteista ja tulkinnoista moneen kertaan. Erään mielestä tämä musiikki on parasta terapiaa. Toisen mielestä surua oli liikaa, tarvittiin välttämättä duurissa meneviä iloisia osia mukaan. Osien jälkeen kysyin aina, vieläkö tahdotaan lisää ja lopulta soitin lähes kahden soolosellosarjan verran musiikkia. Lopuksi minulle tarjottiin kahvit ja moni tuli kertomaan omista musiikillisista kohokohdistaan. Sovimme, että tulen toisen kerran, mutta niin, että ennen seuraavaa kertaa ihmiset pohtivat itselleen tärkeitä kappaleita ja niiden taustoja. Soitan sitten myös näitä kappaleita tullessani.

Jälkipalaute sähköpostitse: “Ja oikein lämpimät kiitoksemme Sinulle ainutkertaisesta elämyksestä! Ja siitä vielä miten otit kuulijakuntasi Jennyssä!”

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
26.4.2019 Kanneltalo / Naapuripöytä

Monikulttuurinen osallistujakaarti (yleisö) toi kivaa väriä toiseen Naapuripöytä-kokemukseen. Kokeilin tällä kerralla keskusteluosioiden taustamusiikkina 1500-luvun yksiäänistä gambamusiikkia, joka vei tunnelmaa hyvinkin eri suuntaan kuin edellisessä tilaisuudessa soittamani Bach & Bartók. Keskustelujen ja niistä seuranneiden improvisaatio-osuuksien sisällöt eivät muodostuneet yhtä vakaviksi kuin viimeksi. Nyt tilaisuutta leimasi humoristinen ote kertojalle tärkeisiin aiheisiin. Tapahtuman jälkeen juttu osallistujien ja esiintyjien välillä luisti pitkään. Oli hienoa jakaa taiteilijakokemuksia yleisön kanssa.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
5.5.2019 Ihme Arki

Perhejumppatunti oli loppumaisillaan kun pöllähdimme saliin Ihme Arki -yllätystä varten raapustamani 20 sekunnin fanfaarin saattelemana. Kansallisteatterin väki oli pukeutunut juhlallisesti frakkiin ja yllätetty jumppatunnin vetäjä oli hämmentynyt, jopa säikähtynyt. Ihme Arki -konseptissa kiitetään yllättävän tempauksen muodossa valittuja henkilöitä erinäisistä asioista ja nyt kiitettäväksi oli päätynyt jumppatunnin vetäjä. Hän sai osakseen näytelmäkohtauksen, jonka materiaalina oli se, mitä kaikkea positiivista hänestä oli näyttelijöille kerrottu. Musiikki komppasi tilannetta, joka lopulta oli täynnä kyynelten virtaa kun kiitoksin yllätetty jumppavetäjä perheineen ihmetteli tapahtunutta.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
8.5.2019 Palvelutalon Peräkammari / Naapuripöytä

Tällä kertaa Naapuripöydässä kohtasivat ikäihmiset ja yläasteen oppilaat. Muodoltaan aiempia Naapuripöytiä vastaavan tapahtuman suurinta antia oli huomio siitä, kuinka lopulta eri ikäisillä ihmisillä on hyvin samankaltaisia tunteita, toiveita ja tarpeita. Nuoret osallistuivat pareittain käytyihin keskusteluihin yhtä intensiivisesti kuin vanhemmat. Avoimen keskustelun osiossa vanhemmilla oli enemmän rohkeutta kokemustensa jakamiseen. Eräskin rouva muisti tapauksen lapsuudestaan: kioskilta löytyi lehti, jonka kannessa oli harvinaisen kauniin naisen kuva ja niinpä tyttö osti lehden. Hämmästys oli suuri kun lehti olikin aivan täynnä naisten kuvia ...Herkullista materiaalia improvisaatioteatteriin sekä nuorten ja vanhempien välisen humoristisen yhteyden löytämiseen!

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
10.5.2019 Pelimannin päiväkoti / Lauluja juurilta -äitienpäiväkohtaaminen

Pelimannin päiväkodissa tarjottiin äitienpäiväaamukahvi klo 7.30. Aluealtisti oli Lauluja juurilta -hankkeen tiimoilla kyselemässä perheille tärkeitä lauluja, joita jotkut olivat lähettäneet jo etukäteen. Samalla äidit ja lapset saivat kuulla barokkialttoviulunsoittoa. Pehmeästi reilun soitettu Bach sai pikkulapset hiljentymään ja ihmettelemään soittoa silmät apposen avoimina! Muutama äiti empi ovella -olettivat että eivät pidä klassisesta musiikista. Rentoutuneista olemuksista päätellen kokemus oli kuitenkin riittävän miellyttävä. Muutaman minuutin Bach-soittojen ja juttelun lisäksi ohjelmassa oli Valko-Venäjältä peräisin oleva kehtolaulu ja Menninkäinen. Äidit kertoivat itselleen tärkeistä lauluista ja niiden nimiä saatiin kerättyä koko joukko. Varastossa on nyt musiikkia Somaliasta, Kosovosta, Venäjältä ja vaikka mistä! Jossain vaiheessa kirjoitamme nuotille näitä lauluja ja niihin liittyviä tarinoita ja nämä sidotaan kirjaseksi.
Eri maiden kehtolaulujen tunnelmia pohdin, kuinka erilaisiin sielun kohtiin osuukaan eri maiden musiikki.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
11.5.2019 Ihme Arki

Kiitos, että annat aikaasi siihen, että kantsulaisilla on oma kierrätyspiste.
Kiitos kun jaksat paneutua kierrätyskeskuksen pyörittämiseen palkatta.
Kiitos, kun saat ihmiset innostumaan kierrätyksestä.
Kiitos kun olet saanut leipähävikin jakoon.
Kiitos. Ihailen sitoutumistasi ja ajankäyttöäsi yhteiseen hyvään.
Kiitos ihanien tempausten järjestämisestä ja ihmisten innostamisesta.
Olet iloinen, kekseliäs, auttavainen.
Olet oma-aloitteinen, maanläheinen ja idearikas.
Kiitos kun sinulla on lämmin sydän ja haluat auttaa ihmisiä.
Ihailen järkähtämätöntä sinnikkyyttäsi toimia epäitsekkäästi muiden ihmisten hyväksi.

Kiitos kun olet aina sydämellinen, hymyilevä ja ystävällinen.
Ihailen silmiäsi. Sinulla on lumoava katse. Kiitos, että olet aito ja välittävä ihminen.
Kiitos kaikesta avusta, jota olen sinulta saanut.
Kiitos, että olet aina valmiina yhteiseen toimintaan.
Kiitos kun uskallat olla oma itsesi.

Tällaisen hehkutuksen sai luettavakseen pian seitsemän vuotta vapaaehtoistyönä Kannelmäen kierrätyspistettä pyörittänyt Christian. Hänet yllätettiin fanfaarin säestämänä kierrätyspisteeltä, minkä jälkeen pieni kävelyretki johdatti hänet puiden luo, joissa luki kiitosviestejä. Retki huipentui hävikkileipien jakelupisteellä, jossa odotti joukko tuttavia. Arki jatkui ihmeellisenä tilanteessa, jossa teatterityyliin Christian kruunattiin Kierrätyspisteen kuninkaaksi. Musiikki korosti kuninkaallista tunnelmaa ja nosti arkea entistäkin ihmeellisemmäksi. Kiitosten kohteen silmät olivat kyyneleitä täynnä ja sydän oli pakahtua. "Tällä jaksan seuraavat seitsemän vuotta", totesi hän.

Alueviulistin päiväkirjamerkintöjä
13.5.2019 Ihme Arki, Jennyn toimintakeskus

Tänään tuli suuri yllätys Toimintakeskus Jennyn lounaan vapaaehtoisille! Heikki, joka käy siellä usein, halusi kiittää vapaaehtoiseja ja me (pieni porukka Kansallisteaterista, Kannelmäen koulun 2. luokkalaiset ja minä) järjestettiin näyttämöllinen ja musikaalinen yllätys. Tila oli aika pieni, mutta löysin paikkani pianonurkassa ja laitoin telineeni pystyyn. Musiikki soi, lapset tulivat sisään, ja ihana esitys alkoi. Lapset esittivät Heikin tarinan (jolloin improvisoin viululla), ja vapaaehtoiset saivat kunniakirjoja. Lopussa soitin vähän Bachia, ja tila, joka oli muuten täynnä ihmistä, oli myöskin täynnä kiitoksia!

Viuluvirtuoosi tuurasi aluealtistia.

 

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
19.5.2019 Omenapuutarhassa

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön yhteisen kevään päätti JAMKin opiskelijoiden järjestämä piknikretki Malminkartanon Omenapuutarhaan. Alttoviulu kuului tuulettomassa puutarhassa yllättävän hyvin. Pari pikkulasta koukuttui soittoon, yksi ryhtyi johtamaankin. Varta vasten musiikkia kuulemaan tulleiden lisäksi paikalla oli muutakin väkeä. Alle kolmekymppisten ryhmästä saapui mies jakamaan kokemuksiaan: "Luulin, että klassinen musiikki on tylsää, mutta tämähän oli hienoa".