Muusikkoesittely: Tiina Aho-Erola
Muusikkohaastattelu 10.10.2016
Lähes aina iloisen hymyn kera nähtävä viulisti Tiina Aho-Erola tunnustaa olevansa Concerto Grosso -barokkispektaakkeleiden suuri fani.
Nimi
Tiina Aho-Erola
Soitin
Barokkiviulu
Lyhyt esittely
Olen freelancebarokkiviulisti ja viulunsoiton lehtori Keravan musiikkiopistossa.
Kerro itsestäsi.
Synnyin Forssassa, ja olen viisilapsisen perheen nuorimmainen ja todellinen iltatähti. Äitini ja isäni kuuluivat siihen sukupolveen, jonka haaveet opinnoista sota katkaisi aika totaalisesti. He halusivat antaa kuitenkin lapsilleen parhaimman mahdollisen koulutuksen ja yleissivistyksen, ja heidän mielestään soitonopiskelu oli osa sitä. Isäni oli näin ollen perustamassa Forssaan musiikkiopistoa ja kuului pitkään musiikkiopiston johtokuntaan. Meillä kaikki soittivat: vanhin veljeni oli myös viulisti, toinen veljeni oli oboisti ja siskoni olivat pianisteja. Molemmat veljeni päätyivät myös ammattimuusikoiksi.
Barokkiviulistiksi päätyminen oli jälkikäteen ajateltuna hirveän selkeä tie. Muistan, että minua tökki jo pienenä se, mitä sain ulos Ecclesin g-molli-sonaatista. Koin, että tämä musiikki ei nyt mennyt ihan näin (soitin sitä hyvin romanttiseen tyyliin), jotakin puuttui, ja jäin sitä etsimään. Voisi melkein sanoa, että kohtalo johdatti ensin minut ensimmäisten suomalaisten barokkityylistä kiinnostuneiden ihmisten pariin: Ensin päädyin kesäkursseilla Pekka Helasvuon orkesterien kautta Juha Kankaan johtamaan Keski-Pohjanmaan kamariorkesteriin. Sitten tapasin Teetan eli Kreeta-Maria Kentalan ja Sirkka-Liisa Kaakisen, jotka ensimmäisinä suomalaisina viulisteina päätyivät opiskelemaan myös barokkiviulun soittoa. Opiskelin itsekin viulunsoittoa ja barokkiviulunsoittoa yhden välin Hollannissa. Olin mukana FiBOn eli silloisen Kuudennen kerroksen orkesterissa miltei ihan alkuajoista lähtien: ensimmäinen konserttini taisi olla Anssi Mattilan johtama Corelli-konsertti Vanhassa kirkossa.
Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Ei mitään mielikuvaa! Muistan kyllä, kuinka kapusin ekaluokkalaisena silloisen musiikkiopistotalon portaita ylös hirmuisen jännittyneenä ja innoissani tähtäimessä ensimmäinen viulutuntini.
Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Monenlaiset asiat; jokapäiväisen arjen huumori, ihmisten erilaisuus, elämän energia, kauneus ja hurjuus.
Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Kirjallisuus ja kuvaamataiteet, toisaalta usein elokuva ja ooppera, näyttämötaidekin… Mikä milloinkin vahvasti puhuttelee.
Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Se, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus halutessaan soittaa ja ilmaista itseään myös musiikin avulla.
Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Ensimmäisenä tuli mieleen Ranska, sillä olen jo pienestä asti ollut aivan hulluna ranskan kieleen (jota tosin edelleen puhun aivan auttavasti) ja kulttuuriin. Yksi lempikirjoistani lapseni oli tietokirjasarja Kaunis maailma, josta lempiosioni oli Ranskan linnat. Muusikon työn hyviä puolia on se, että pääsee parhaimmassa tapauksessa reissaamaan paikkoihin, jonne ei muuten tulisi välttämättä mentyä. Ikimuistoisiin orkesterireissuihin kuuluu muun muassa kaksi kiertuetta Japaniin Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin riveissä. Kiertueiden välissä lensin Sambiaan moikkaamaan miestäni, joka oli kehitysaputöissä perustamassa uutta sahaa Ngolan lähelle. Afrikka oli käsittämätön paikka ja aiheutti tajunnan räjäyttävän kulttuurishokin! Toisaalta erityisesti mieleen ovat jääneet muutamat kiertueet Saksaan ja Espanjaan barokkimuusikkona. Näistä erityisesti piirtyi mieleen FiBOn, silloisen Kuudennen kerroksen orkesterin, ensimmäinen reissu Saksan Regensburgiin, mutta myös konsertit Bachin jalanjäljillä Leipzigissä ja Köthenissä ja tietysti huikea San Sebastianin reissu Baskimaalla Atlannin aaltojen tuoksussa ovat jääneet mieleen erityisinä.
Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Metsässä, sieniä tähyillen, sammaleen tuoksua ja tuulen huminaa haistellen… Toisaalta sieluni lepää myös erityisesti keväisin omassa puutarhassa, kädet upoten vielä kosteaan multaan, kaikkea orastavaa vihreää hellien.
Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Koen, että musiikki on yksi kaiken inhimillisen toiminnan perusteista; se mikä tekee meistä ihmisen. Musiikki vaikuttaa syvästi meihin, ja uskon vahvasti sen voimaan positiivisessa mielessä. Nykyiset aivotutkimukset valottavat, miten vahvasti esimerkiksi lasten säännöllinen pitkäaikainen soitonharrastus kehittää muun muassa oppimista, keskittymistä, kielten omaksumista, matemaattisia taitoja, ryhmässä toimimista, esiintymistaitoja... Musiikkiharrastus muovaa ja muuttaa aivojamme, yhdistää niin sanotusti piuhat ihan uudella tavalla. Se todistetusti edistää kansanterveyttä, parantaa elämänlaatua aikuisilla ja vanhuksilla, muistisairailla… Koen olevani äärimmäisen vastuullisessa työssä välillisesti sekä opettajana että muusikkona.
Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Renessanssin ja barokin ajan musiikki muodostaa perustan koko länsimaiselle taidemusiikille. Barokkimusiikissa on vahva poljento, tanssillisuus, rakenteellinen selkeys ja useimmiten tonaalinen yksinkertaisuus, joka tekee siitä helposti lähestyttävää kaikille. Ihminen on perusominaisuuksiltaan lopulta ihan samanlainen nyt ja 300 vuotta sitten. Barokin ajan estetiikka ja esityskäytännöt ovat olleet suuri löytöretki minulle. Haltioidun suunnattomasti esimerkiksi Monteverdin ja Gesualdon musiikista: joskus koen, että barokin ajan musiikki on mitä romanttisinta musiikkia, jos ajatellaan romanttisen musiikin määritelmän olevan sitä, miten se on ohjelmallista, julistuksellista, täynnä tunnekylläisiä melodioita, musiikin ja runouden yhteyttä!
Valitse suosikkisi FiBOn syyskauden 2016 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Lokakuun konsertit Metro-Grosso ja Tyttö ja Kuolema.
Eräitä isoimpia konserttielämyksiä minulle FiBOn riveissä ovat olleet Concerto Grossot eli esimerkiksi viimevuotinen Concerto Sporty. On ihan käsittämätön tunne, kun on osa monen sadan soittajan orkesteria; lapset, nuoret ja aikuiset soittamassa yhdessä loppuunmyydyn Musiikkitalon lavalla Lullyn hypnoottista Turkkilaisten marssia satojen taitavien voimistelijoiden pyörähdellessä nauhojen viuhkeessa ympärillämme. Mikä mieletön määrä hyvää energiaa! Siinä tavoitti juuri tuon maagisen tunteen, jolloin aika kertakaikkisesti laajentuu hetkessä, aikaa ei ole, vain tämä pakahduttava hetki, tässä ja juuri nyt.
Toisaalta Schubertin käsittämättömän hieno musiikki Tyttö ja kuolema -kvartetossa aiheuttaa juuri saman tunteen: sydän pakahtuu, sielu kääntyy nurin ja muljahtaa, aika pysähtyy… Katharsis?
Kerro jokin paheesi?
Minulla on ihan liikaa salaisia paheita, muun muassa salmiakin syönti ja erilaiset eväshedelmien olomuodot tai -jäänteet laukussani… Ääh!
Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Olen mahdoton pomppimaan, joten varmaan säntäilisin innokkaasti Cooperin testiin laitettuani sitä ennen herkut uuniin. Rakastan juoksemista ja tanssimista ja toisaalta herkkujen väsäämistä ja juhlien suunnittelua!