Flamenco colours during the Baroque

PROGRAM

Antonio Bertali (1665–1669)
Sonata a 6, d-molli

Maurizio Cazzati (1616–1678)
Ciaccona, D-duuri, op. 23

Fahmi Alqhai (s. 1976)
Mariona

Colombiana

Siempre contigo

Zamba

Antonio Bertali (1665–1669)
Passacaglia teoksesta Sonata a 4, d-molli (Partiturbuch Ludwig, 1662)

Fahmi Alqhai (s. 1976)
Improvisaatio: Aires de Peteneras

Sefardijuutalainen kansanmusiikki / Alqhai
A la una Yo nací

VÄLIAIKA

Santiago de Murcia (1673–1739) / Alqhai / Carles Blanch (s. 1993)
Folías gallegas (Codex Saldívar IV)

Trad.
Folía de Espana

Biagio Marini (1594–1663)
Passacalio a 4, g-molli

Henry de Bailly (k. 1637)
Yo soy la locura

Fahmi Alqhai (s. 1976)
Fandango

Juan Arañés (n. 1580–1649)
Un sarao de la chacona

Fahmi Alqhai (s. 1976)
Canarios

ABOUT THE PROGRAM

Fahmi Alqhai and Marianna Henriksson, programme planning

The gambist Fahmi Alqhai, together with the singer Alba Carmona and the Accademia del Piacere, brings FiBO along on a journey to the world of flamenco! The concert programme also contains 17th-century court music from Southern Europe.

Alqhai was born in Seville and his parents have roots in Syria and Palestine. The gambist performs as a soloist and has played with renowned ensembles, such as Jordi Savall’s orchestra Hespèrion XXI. Alqhai is the founder and leader of the Accademia del Piacere, which specialises in 17th-century music. In the imagination of this early music specialist from Andalusia, the charm of flamenco blends seamlessly with Baroque basso ostinato patterns. The concert programme features Alqhai’s arrangements of flamenco music, made especially for this joint project.

Antonio Bertali (1605–1669) was born in Verona and worked as court Kapellmeister in Vienna. His sonatas possess Mediterranean terpsichorean warmth and charming polyphony. The programme also contains lively violin duos by Maurizio Cazzati (1616–1678), who worked at the renowned courts of Mantua and Ferrara, as well as in Bologna.

Flamenco was recognised as a genre of Spanish Roma music at the end of the 18th century. Andrea Falconieri’s (1585–1656) Folia variations and Juan Arañés’ (d. 1649) Chacona a la vida bona offer a glimpse into the musical landscape of the courts on the Iberian peninsula. Arañés was the Kapellmeister of the Spanish embassy in Rome. In his work, the Neapolitan Falconieri employed a pattern that was known throughout Europe and associated with the Iberian peninsula.

Duration: 1 h 30 min (incl. intermission)

FiBO's artistic planner Marianna Henriksson introduces the concert at the House of Nobility on 8 October from 6 pm to 6.30 pm.

Program texts

Taidemusiikissa historiallinen jatkuvuus ymmärretään usein tekniikoiden, muotojen ja teostyyppien siirtymisenä esteettisestä ympäristöstä toiseen. Käsitteet tosin jäävät elämään usein vasta, kun ne ovat saaneet varhaisesta käytöstä poikkeavan merkityksen. Barokiksi kutsutun aikakauden perintöä ovat myös keskeiset orkesterisoittimet, tonaalinen järjestelmä ja kuvailevat musiikilliset eleet eli figuurit.

Nuottiteksti on ollut taidemusiikin tapa säilyä historiassa, mutta kansanmusiikissa painotus on toinen. Keskeistä on suullisesti ja soittaessa välitetty tieto sekä paikallisidentiteetti – eivät nuottitekstin pysäytyskuvat ja pyrkimys sulauttaa eri vaikutteet yleiseen tyyliin. Kyse on myös valtasuhteista ja kirjallisten lähteiden säilymisestä.

Jako kansan, kirkon ja hovin kulttuuriin on lopulta keinotekoinen niin käsitteistön kuin soivan musiikin tasolla. Taidemusiikin vauraat instituutiot ovat ikuistaneet kansanmusiikin piirteitä, jotka ovat samalla kehittyneet toisissa perinteissä eri suuntaan. Myöhemmin myös kansanmusiikki on institutionalisoitunut. Äänitysteknologia ja tiedonvälitys ovat tuoneet kaikki tyylilajit lopullisesti tekemisiin toistensa kanssa.

Tällaiselle maaperälle asettuu gambisti Fahmi Alqhain ja Accademia del Piaceren projekti, jossa flamenco ja muut espanjalaiset kansanmusiikkityylit kohtaavat barokin basso-ostinatoille eli toistuville kuvioille rakentuvat sävellykset. Solistina laulaa Alba Carmona.

Alqhai on kirjoittanut uusia sovituksia oman yhtyeensä ja Suomalaisen barokkiorkesterin yhteistyötä varten. Dialogi flamencon kanssa on vanhan musiikin parissa toimivalle luontevaa. Barokkimuusikon praktiikassa improvisaatio bassokulkujen pohjalta tekee kirjoitetun ja nuotintamattoman materiaalin rajasta häilyvän.

*

Hovimuusikko Antonio Bertali (1605–1669) avioitui kollegansa Maria Toppan kanssa Wienin Hofburgissa vuonna 1631. Samana vuonna häitä juhli myös koko kaupunki. Tuleva keisari, Unkarin, Kroatian ja Böömin kuningas Ferdinand, nimittäin vihittiin serkkunsa Maria Anna Espanjalaisen kanssa. Habsburg-prinsessan matka Madridista Wieniin kesti vuoden, väisti ruttoa ja kulki Napolin, Kirkkovaltion ja Triesten kautta. Myös Bertali sävelsi musiikkia juhlallisuuksiin.

Veronalainen Bertali oli soittanut Wienissä jo 18-vuotiaasta ja nimitettiin hovikapellimestariksi vuonna 1649. Virassaan hän sävelsi kymmenkunta oopperaa, mutta myös kirkkomusiikkia vanhaan tyyliin. Moni muukin hovimuusikoista oli kotoisin Venetsian tasavallasta.

Sonaatti kuudelle d-molli (1662) alkaa huokauselein ja kenraalitauoin, ja sitten fraasien suunta vaihtuu. Adagion harmonisen koukun kautta siirrytään jäljittelyyn. Myös monikuoroisuuden periaate näkyy viulun ja alttoviulun vuorottelussa. Basso-ostinato esitellään ensin homofonisessa tekstuurissa.

Maurizio Cazzatin (1616–1678) variaatiot kahdelle viululle (1669) on ciaccona (esp. chacona). Tämä soitinsävellyslaji rantautui Espanjaan siirtomaista kiihkeänä tanssina ja muuntui hoveissa hitaammaksi kolmijakoiseksi musiikiksi bassokuvion yllä. Cazzatin veikeästi vuorottelevissa variaatioissa yksinkertainen harmonia ja melodiat antavat tilaa koristelulle. Variaatio syntyy aina myös esittäjän mielessä. Sävellys voi olla improvisaation tallenne tai sen lähtöpiste.

Cazzati edisti viulumusiikkia Bolognassa vähentämällä Petroniuksen basilikan laulajien ja puhaltajien määrää ja tuomalla tilalle jousisoittajia. Hän ajautui myös konfliktiin valtaapitävien kanssa ja palasi vuonna 1671 aiempaan työkaupunkiinsa Mantovaan. Cazzati levitti sävellyksiään määrätietoisesti myymällä julkaisujaan esimerkiksi Venetsiassa. Säveltäjästä tuli vuosisadan julkaistuimpia.

Flamenco-kulttuuri on jaettu perinteisesti kolmeen osa-alueeseen. Ne ovat toque, joka viittaa kitaransoittoon, cante, joka viittaa lauluun, ja baile, joka viittaa tanssiin. Itse tyylilajin nimi johtuu sen historiasta romanikulttuurissa. Espanjan romaniväestöön alettiin viitata flaamilaisuutta tarkoittavalla käsitteellä ehkä Sierra Morenan malmipitoiseen vuoristoon 1760-luvun lopulla saapuneiden flaamilaisten ja saksalaisten uudisasukkaiden vuoksi. Sosiaaliset ristiriidat ja ennakkoluulot siirsivät käsitteen uuteen käyttöön, johon liittyi erottelua ja syrjintää.

Varhaistakaan flamencoa ei voi rajata vain romanikulttuuriin. Siitä tuli nopeasti osa espanjalaisia taiteita, joiden perintöön kuului eri paikallisten identiteettien ja eurooppalaisten ilmiöiden lisäksi esimerkiksi arabialainen valtakausi. Taiteilijat vähät välittivät rajoista, vaikka myös omivat ja kommentoivat tyylipiirteitä omassa toiminnassaan.

Kirjallisessa lähteessä flamenco-musiikkiin viitataan ensi kertaa vuonna 1774. Flamencolaulujen aines matkusti muun musiikin tapaan valtameren yli kohti kolonialismin rikkauksia ja sortoa ja palasi Andalusiaan muuttuneena.

Myös Accademia del Piaceren ensimmäinen oma kappale Mariona käsittelee Etelä-Amerikasta tullutta ainesta. Colombianan ja Siempre Contigon yhdistää edeltäviin barokkikappaleisiin basso-ostinato. Sanoitusten sydänsuru puetaan elämänhalua henkivään musiikkiin.

Kivulias Zamba kertoo muistamisen ja unohtamisen tuskasta. Hitaan kolmijakoisen argentiinalaisen tanssin juuret ovat afrikkalais- ja alkuperäisväestön musiikissa.

*

Antonio Bertalin kohtalonomaista passacagliaa sonaatista neljälle d-molli (1662) hallitsee basson yksinkertainen astekulku, joka siirtyy oktaavista toiseen. Passacaglian (esp. pasacalle) nimi viittaa tiellä kulkemiseen. Tyylilaji sai alkunsa Espanjassa ja vakiintui variaatiomuotoiseksi Italiassa.

Aires de peteneras edustaa 12 iskuun jakautuvaa metristä flamenco-tyyppiä. Peteneras liitetään traagisiin naiskohtaloihin. Tuskainen, tilavasti hengittävä musiikki kertoo nyt paremman maailman kaipuusta.

Vitsikkäästi elämänkiertoa ja kohtalonoikkuja käsittelevä A la una yo nací on sefardijuutalaista alkuperää. Juutalainen kulttuuri kukoisti keskiajan islamilaisella valtakaudella pitkään, kunnes joutui ahtaammalle. Viimein 1400-luvun lopun katolinen Espanja karkotti ne juutalaiset, jotka eivät olleet kääntyneet kristinuskoon.

*

Santiago de Murcia (1673–1739) loi maineen kitaristina Madridissa ja työskenteli lyhyen aikaa kuningatar Maria Luisan palveluksessa. Savoijilaisen kuningattaren puoliso oli kuningas Filip V, Aurinkokuninkaan pojanpoika. Myöhemmin Murcia toimi aatelisten palveluksessa, mutta vietti vanhuutensa köyhyydessä.

Murcian kolme tunnettua sävellysjulkaisua on löydetty 1900- ja 2000-luvulla Etelä-Amerikasta, Meksikosta ja Chilestä. Codex Saldívar (1732) poikkeaa muiden kokoelmien ranskalaisista vaikutteista. Se sisältää ajan espanjalaisia suosikkisävelmiä, kuten variaatiot galicialaisesta teemasta, Folías Gallega.

Espanjalaisesta ja portugalilaisesta nopeasta tanssista kehittynyt folia on barokkiajan tunnetuin harmonis-melodinen kaava. Se vakiintui hoveissa kolmijakoiseksi, tunnelmaltaan arvokkaaksi sävellystyypiksi. Suomalaisessa kansanmusiikissa kaava tunnetaan lampaanpolskana.

*

Biagio Marini (1594–1663) syntyi Pohjois-Italian Bresciassa ja kuoli Venetsiassa. Hän toimi Venetsian Pyhän Markuksen kirkon viulistina Monteverdin virkakaudella, mutta ehti soittaa ja säveltää myös muissa italialaiskaupungeissa ja aina Düsseldorfissa saakka. Passacalio neljälle g-molli (1655) tarjoaa harmonista ja äänenkuljetuksellista korvanruokaa. Yllättävien modulaatioiden maailmasta siirrytään johtopäätöksiin: alemmat äänet alkavat liikkua yhtäaikaisesti.

Ranskalainen Henri de Bailly (n. 1590–1637) palveli Ludvig XIII:n hovissa. Siellä syntyi espanjalaissuuntaus kuninkaan avioiduttua Filip III:n tyttären Anna Itävaltalaisen kanssa. Bailly, joka toimi kuninkaan kamarimusiikin yli-intendenttinä, oli itse laulaja. Vetävä Yo soy la locura rakentuu passacaglian ylle. Sen sanoituksissa ihmetellään maailman hulluutta. Osion päättää fandango. Kirjalliset lähteet kuvaavat paritanssia 1700-luvun alusta lähtien.

*

Espanjan Rooman-lähetystön kapellimestarina työskennellyt Juan Arañes (n. 1580–1649) on osavastuussa harvinaisen espanjalaisen lauluaineksen säilymisestä. Vuonna 1624 julkaistu Libro Segundo de tonos y villancicos esittelee tyylejä, joilla oli takanaan vuosisatojen historia Espanjassa ja Uudessa maailmassa. Un sarao de la chacona tempaa yhteiskunnan eri kerrokset satiirisella otteella tanssin hurmaan. Riemu jatkuu canarios-kansantanssissa.

Justus Pitkänen

Close

Laulutekstit

(Turn your phone to landscape mode!)

Laulutekstit

Colombiana
(Mi son que trajo la mar.
Cantes de ida y vuelta)

Señora, ahí está el cochero
que viene muy disgustado
pues dice que lo han mandado
por una carta a Correos,
y le ha parecido muy feo
que le llamen sin galón.

Tristes estilos de amor
la vieja sonanta gime
y una pena negra oprime
la garganta del cantor.

Quisiera, cariño mío,
que tú nunca me olvidaras,
que tus labios con los míos
en un beso se juntaran
y que no hubiera en el mundo
nadie que nos separara.

Ven a mí, cantemos los dos,
porque cantando por colombianas
así se vive la vida mejor.

Zamba para olvidarte

No sé para qué volviste,
si ya empezaba a olvidar.
No sé si ya lo sabrás:
lloré cuando vos te fuiste.
No sé para qué volviste.
Qué mal me hace recordar.

La tarde se ha puesto triste,
y yo prefiero callar:
¿para qué vamos a hablar
de cosas que ya no existen?
No sé para qué volviste.
Qué mal me hace recordar.

¡Qué pena me da
saber que al final
de este amor ya no queda nada!
Solo una pobre canción
da vueltas por mi guitarra.
Y hace rato que te extraña
mi zamba para olvidar.

Mi zamba vivió conmigo
parte de mi soledad.
No sé si ya lo sabrás:
mi vida se fue contigo.
Contigo, mi amor, contigo.
Qué mal me hace recordar.

Mis manos ya son de barro,
tanto apretar el dolor,
y ahora que me falta el sol
no sé qué venís buscando.
Llorando mi amor, llorando,
también olvídame vos.

¡Qué pena me da...

Aires de peteneras

Ábrase el camino de la tierra.
Danos señor el descanso eterno.
Danos la luz perpetua.
De las llamas del demonio,
del abrazo del infierno,
líbranos, Señor.

Mi madre me metió a monja
por heredar de mi dote.
Me cogieron entre cuatro,
me metieron en un coche,
me pasearon por pueblos,
a la una, a las dos y a las tres,
me fui yo despidiendo
de las amigas que tengo.

Quisiera yo renegar
de este mundo por entero.
Volver de nuevo a habitar,
madre de mi corazón,
por ver si en un mundo nuevo
existiera más verdad.

A la una yo nací

A la una yo nací,
a las dos m’engrandecí,
a las tres tuví amante,
y a las cuatro me casí.

Dime niño de dónde vienes,
que te quiero conocer,
y si no tienes amante,
yo te haré defender.

Yéndome para la guerra
dos besos al aire di:
el uno era para mi madre
y el otro era para ti.

Me pararon en la puerta,
me metieron para adentro,
me quitaron gargantillas,
las alhajas de mi cuerpo.

Pero yo no siento más
que me cortaron el pelo,
y en una fuente de oro
a mi padre se lo dieron.

Yo soy la locura

Yo soy la locura,
la que sola infundo
placer y dulzura
y contento al mundo.

Sirven a mi nombre
todos, mucho o poco.
Y no haya hombre
que piense ser loco.

Un sarao de la chacona

Un sarao de la chacona
se hizo el mes de las rosas,
hubo millares de cosas
y la fama lo pregona:
¡A la vida, vidita bona,
vida, vámonos a chacona!

Porque se casó Almadán
se hizo un bravo sarao,
danzaron hijas de Anao
y los nietos de Milán.
Un suegro de don Beltrán
y una cuñada de Orfeo,
comenzaron un guineo
y acabólo una macona,
y la fama lo pregona:
¡A la vida, vidita bona,
vida, vámonos a chacona!

Salió la zagalagarda
con la mujer del enclenque
y de Zamora el palenque,
con la pastora Lisarda.
La mezquina doña Albarda
trepó con paso [a] Gonzalo
y un ciego dio con un palo,
tras de la braga lindona
y la fama lo pregona:
¡A la vida, vidita bona,
vida, vámonos a chacona!

Colombiana
(Meren tuoma sävel.
Cantes de ida y vuelta)

Rouva, täällä on kuski,
joka hyvin tuohtuneena sanoo,
että hänet pyydettiin
postittamaan kirje
ja hänestä oli kovin rumaa
kutsua hänet ilman maksua.

Surullisia rakkauden sävelmiä
vanha kitara valittaa
ja tumma tuska puristaa
laulajan kurkkua.

Rakkaani, haluaisin,
ettet unohda minua koskaan,
että huulemme
yhtyisivät suudelmaan
eikä kukaan maailmassa
meitä erottaisi.

Tule luokseni, lauletaan yhdessä,
koska colombianoja laulaen
elämä sujuu paremmin.

Unohduksen zamba

En tiedä, mitä varten palasit,
kun minä aloin jo unohtaa.
Mahdatko jo tietää:
itkin kun lähdit.
En tiedä, mitä varten palasit.
Tuntuu niin pahalta muistaa.

Ilta on kääntynyt surulliseksi,
ja mieluummin vaikenen:
mitä varten puhumme
asioista, joita ei enää ole?
En tiedä, mitä varten palasit.
Tuntuu niin pahalta muistaa.

Kuinka tuskallista on
tietää, että tästä rakkaudesta
ei lopulta jäänyt mitään!
Vain mitätön laulu
kiertelee kitarani kielillä.
Ja unohduksen zambani onkin jo
kaivannut sinua.

Zamba eli kanssani
osana yksinäisyyttäni.
Mahdatko jo tietää:
elämäni lähti sinun mukanasi.
Sinun mukanasi, rakas.
Tuntuu niin pahalta muistaa.

Käteni ovat jo puristuneet
tuskasta jähmeiksi,
ja nyt kun olen vailla aurinkoa
en tiedä, mitä oikein haet.
Itkien, rakkaani,
unohda sinäkin minut.

On niin tuskallista...

Aires de peteneras

Katketkoon maan matka.
Herra, anna meille ikuinen lepo.
Anna meille iankaikkinen valo.
Paholaisen lieskoista,
helvetin vallasta
päästä meidät, Herra.

Äiti lähetti minut nunnaksi
saadakseen myötäjäiseni.
Heitä oli neljä, he tarttuivat minuun
ja työnsivät kyytiin,
kuljettivat kylien halki,
yksi, kaksi, kolme,
lähdin hyvästellen
vanhat ystäväni.

Haluaisin luopua
tästä maailmasta kokonaan.
Palata asumaan toiseen maailmaan,
sydämeni äiti,
nähdäkseni, olisiko siellä
enemmän totuutta.

Synnyin yhdeltä

Synnyin yhdeltä,
kahdelta vartuin isoksi,
kolmelta sain rakkaan
ja neljältä menin naimisiin.

Kerro, mistä tulet,
haluan oppia tuntemaan sinut,
ja jos sinulla ei ole rakasta,
minä suojelen sinua.

Lähtiessäni sotaan
lähetin kaksi lentosuukkoa:
toisen äidilleni
ja toisen sinulle.

Minut pysäytettiin ovella,
vietiin sisään,
minulta riisuttiin kaulakorut,
koristukseni.

Mutta minä en tunne enää mitään,
sillä he leikkasivat hiukseni
ja kultalautasella
antoivat ne isälleni.

Minä olen hulluus

Minä olen hulluus,
joka yksin levittää
iloa ja nautintoa
ja mielihyvää maailmaan.

Minun nimeäni palvelevat kaikki,
enemmän tai vähemmän.
Eikä yksikään
pidä itseään hulluna.

Chaconne-tanssit

Chaconne-tanssit
järjestettiin ruusujen aikaan,
siellä sattui ties mitä,
kuten huhu kertoo:
Ah, ihanaa elämää,
lähdetään mukaan chaconneen!

Almadánin häiden kunniaksi
järjestettiin mahtavat tanssiaiset,
siellä karkeloivat Danaoksen tyttäret
ja Milánin lapsenlapset.
Beltrán-herran appi
ja Orfeuksen käly
aloittivat guineo-tanssin
ja sen päätti eräs hutsu,
kuten huhu kertoo:
Ah, ihanaa elämää,
lähdetään mukaan chaconneen!

Sinne lähti elämöivä joukko
raihnaisen miehen vaimon kanssa,
ja Zamorasta teatteriväki
paimentyttö Lisardan kanssa.
Pikkuinen Albarda-rouva
hypähteli Gonzalon kanssa
ja sokea tökki kepillään
sieviä alushousuja,
kuten huhu kertoo:
Ah, ihanaa elämää,
lähdetään mukaan chaconneen!

Suomennokset:
Riitta Bergroth

Close