Ke 21.1.2015 klo 10 Sellosali, Espoo
Ke 21.1.2015 klo 13 Sellosali, Espoo
To 22.1.2015 klo 13 Sellosali, Espoo
To 22.1.2015 klo 18 Sellosali, Espoo
Ti 27.1.2015 klo 12 Sibeliustalo, Lahti
Ke 28.1.2015 klo 10 Sibeliustalo, Lahti
Ke 28.1.2015 klo 18 Sibeliustalo, Lahti

URGELE-KEIJU

Marionettiooppera

Pleyel

Laulusolistit: Piia Komsi, Niall Chorell, Jakob Bloch
Kertoja: Teppo Lampela
Taiteellinen suunnittelu: Gabriel Bania
Konserttimestari: Arek Golinski

×

WASA-MARIONETTIOOPPERA

Wasa –marionettiooppera perustettiin vuonna 1989. Tarkoituksena oli 1600- ja 1700 -lukujen oopperaperinteen tutkiminen ja käyttö uusissa esityksissä. Niinpä viime aikoina muusikoiden piirissä suurta innostusta herättänyt barokkibuumi sai myös nukketeatterin puolella merkittävän ja ainutlaatuisen alkusysäyksen: näyttämö ja nuket on rakennettu perinteitä kunnioittaen, ajan näytelmälliset periaatteet on huomioitu ja musiikista vastaa vanhaan musiikkiin erikoistunut orkesteri.
Wasa –oopperan nimi ja taustat linkittyvät sekä Ruotsi-Suomen että Puolan historiaan: kolme 1600-luvun puolalaista kuningasta on ruotsalaisen Wasa -kuningassuvun jäseniä ja ainakin kahdella heistä oli yhteyksiä nukketeatterioopperaan. Wasa-oopperan ydintyöryhmä koostuu ruotsalaisista ja puolalaisista tekijöistä.
Wasa-oopperan ensimmäiset esitykset vuonna 1991 toteutettiin yhteistyössä ruotsalaisen International Vadstena Academyn kanssa. Kyseessä oli Jacopo Melaninin säveltämä Il Girello. Seuraava produktio, Ignaz Pleyelin Fée Urgele, esitettiin ensimmäisen kerran 1996. Wasa –oopperaesityksiä on sittemmin nähty Ruotsissa ja Ranskassa sekä kansainvälisillä festivaaleilla, joista mainittakoon Utrecht Festival, Copenhagen Early Music Festival, Musikfest Bremen, Baroque Festival Malmö ja Northlands Festival Scotland. Lisäksi Pleyelin oopperasta tehtyä lasten versiota on esitetty eri puolilla Ruotsia. Wasa-oopperan ideoija ja taiteellinen johtaja on Gabriel Bania.

”…instrumentale prestaties begeleidden het werkelijk virtuoze poppenspel…” Trouw, Holland

Akkeli

TEATTERI JA NUKET

Wasa-oopperan lavasteet ja rakenne ovat nähtävyys jo itsessään! Rakenteet perustuvat 1600- ja 1700 –lukujen kuvauksiin nukketeattereista, jolloin pyrittiin mahdollisimman suureen samankaltaisuuteen suurten teatterien kanssa. Wasa-työryhmä on tutkinut barokkioopperoiden näyttämöitä ja tehnyt tiivistä yhteistyötä alan asiantuntijoiden kanssa. Kuvalinkki
Wasa-oopperan 5 metriä leveä, 3,5 metriä syvä ja 4,5 metriä korkea rakennelma on tekninen taidonnäyte, jota esitellään sopimuksen mukaan näytösten yhteydessä. Käytössä on mm. satoja metrejä köyttä. Kulississa olevien vipujen, väkipyörien, valolaitteiden ja muiden avulla yksi näyttämön sivussa seisova henkilö voi hoitaa koko lavastetekniikan. Kynttilänvalo on korvattu pienillä mekaanisesti ohjattavilla sähkölampuilla. Lavasteet on maalattu kankaalle.
Nuket on tehty 1600- ja 1700-lukujen mallin mukaan. Ruumiit on tehty puusta, pään materiaalina on puu tai paperimassa, käsivarret on tehty narusta tai hiekalla ja sahanpurulla täytetystä kankaasta. Kämmenet ja jalat on tehty lyijystä. Entisaikojen nuket olivat 30-150 cm:n pituisia. Wasa-teatterin nuket ovat 60 cm:n korkuisia. Nukkeja ohjaillaan pään kohdalta metallivavalla. Käsien ja jalkojen ohjaamiseen käytetään naruja.
Barokin aikaan teatteriväen asusteet vaihtelivat hahmon mukaan hyvin loisteliaasta arkiseen asuun. Värit olivat usein kirkkaita ja tyypillisenä materiaalina oli hopealla, kullalla ja jalokivillä koristeltu silkki.
Marionettien lisäksi Wasa-oopperalla käytössä on uria pitkin liikkuvia hahmoja, kuten eläimiä.

Court of loveNUKKETEATTERIN JA MARIONETTIOOPPERAN HISTORIAA

Nukketeatteri saavutti jo muinoin huomattavan korkean teknisen tason. Traditio on jäljitettävissä kreikkalaisten, roomalaisten ja bysanttilaisten valtakuntiin ja sieltä keskiajan mysteerinäytelmiin.
1700-luvun aikoihin marionettiteatteriryhmät kiersivät ympäri Eurooppaa ja esittivät commedia dell´arte –näytelmiä ja koomisia oopperoita. Esitysten lomassa saatettiin tehdä erilaisia temppuja erityisillä niihin erikoistuneilla nukeilla ja myös suurten oopperatalojen näytöksissä käytettiin yksittäisiä ”temppunukkeja”. Ensimmäinen varsinainen marionettiooppera esitettiin Roomassa 1668. Vuosien 1679 ja 1682 välillä Filippo Acciajuoli järjesti Venetsiassa marionettioopperoita. Hän käytti elävien ihmisten kokoisia marionetteja ja asetti muusikot ja laulajat näyttämön taakse. 1700-luvun alussa esitettiin Pariisissa Lullyn oopperoiden (tragédie lyrique – lyyrinen tragedia) parodiaversioita nukeilla. Lontoossa puolestaan Martin Powellin marionettiteatteri esitti parodioita italialaisista oopperoista.
Yksi maailman tunnetuimmista marionettiteattereista oli Esterházan palatsissa, jossa Haydn johti kuusi marionettiteostaan sekä myös muiden säveltämiä teoksia. Marionetti-käsitteen syntysijoiksi ajatellaan Ranskaa. Sanan taustalla lienee pikku Marieta tarkoittava diminutiivi sanoista Marie, Marion, Mariotte tai Mariolle. 1500-luvulle asti marionetillä on tarkoitettu kaikenlaisia pyhiä tai maallisia tai jopa noituuteen liittyviä puusta tehtyjä hahmoja. Tämän päivän marionetti on naruilla ohjattava nukke.

Wasan esitysten myötä on koettu, että ”autenttiseen” ajatteluun on yhdistettävissä kansanomaisempi commedia dell´arte –traditio, joka elää edelleen nykypäivän nukketeatteriesityksissä. Commedia dell´arte oli 1500-luvulla Italiasta lähtenyt kiertueteatterikäytäntö, jossa tyyppihahmojen esittämä juonikuvio oli ennalta sovittu, mutta repliikit perustuivat improvisaatioon.

MIKÄ NAISIA MIELLYTTÄÄ -TARINAN TAUSTAA

Pleyelin ooppera perustuu Bathin lesken tarinaan, jonka muunnelmia on esiintynyt niin keskiajalla, Canterburyn kertomuksissa kuin Voltairen versiona "Ce qui plaît aux dames" (Mikä naisia miellyttää).

CANTERBURYN KERTOMUKSIA

Lontoolainen runoilija Geoffrey Chaucer (1340-1400) on Englannin ensimmäinen itsenäinen runoilija. Hänelle on ominaista syvällinen, vaikeuksissa terävöitynyt suhde elämään sekä hämmästyttävä ihmistuntemus. Canterburyn tarinoiden kehyskertomuksena on pyhiinvaeltajan matka, jonka aikana  samaan majataloon sattuu kirjava joukko matkalaisia. Majatalon isäntä ehdottaa, että jokainen seurueen jäsenistä kertoisi ajankuluksi neljä tarinaa. Niinpä ritari, maalaisherra, Bathin leski, munkki, kauppias, lakimies, merimies ja moni muu kertoo vuorollaan persoonalliseen tyyliinsä hupaisan, jännittävän, herkän, satiirisen, naivin, railakkaan tai vaikkapa romanttisen tarinan. Kehyskertomuksen muoto on Bocaccion Decameronista lainattu. Aiheiden lainaaminen oli taiteissa 1300- ja 1400 -luvuilla tyypillistä.

Vanhalla englanninkielellä runomuotoon kirjoitetuista tarinoista on tehty modernimpia sekä suorasanaisia versioita. Nämä lyhyet, mutta monitasoiset kertomukset toimivat itsenäisinä novelleina, kokonaisena sarjana, johdatuksena Chaucerin runomaailmaan tai ikkunana kirjallisuuden historiaan. Kirjastosta löytyy mm. Otavan 1966 kustantama versio runoista, jotka on proosamuotoon sovittanut E. Farjeon ja suomentanut Eeva-Liisa Manner.

BATHIN LESKEN TARINAN YDIN

Eletään aikaa, jolloin keijukaisia oli vielä olemassa. Tarinassa ritari yksinäisellä metsätiellä häpäisee tytön ja rikosta pidetään niin raskaana, että ritari tuomitaan kuolemaan. Kuningatar ehdottaa kuitenkin, että ritari saisi vuoden ja yhden päivän aikaa selvittää, mitä nainen eniten haluaa ja jos ritari selvittäisi vastauksen, hänen henkensä pelastettaisiin. Yksiselitteistä ratkaisua kysymykseen ei löydy, kunnes viimeisenä päivänä vastaan tulee vanha eukko, joka voisi kertoa vastauksen, mikäli ritari tämän jälkeen naisi eukon. Tiedon ansiosta ritari pelastuu, mutta ruman vanhuksen naiminen ei tunnukaan niin mieluisalta. Ritari kuitenkin pitää lupauksensa ja kas, eukko muuttuukin kaunottareksi.

Oi rakkaaniURGELE-KEIJU, TAI MIKÄ NEITOA MIELLYTTÄÄ –oopperan synopsis

Palatessaan kaukaisten maiden seikkailuretkiltä, urhea ritari Lisuart ja hänen palvelijansa Pedrillo rakastuvat neitokaisiin nimeltään Marton ja Robinette. Mutta eipä Lisuart tiedäkään, että Marton on oikeasti valepukuinen haltijatarprinsessa Urgele. Salaisissa mietteissään haltijaprinsessa pitää Lisuartia maailman komeimpana nuorukaisena. Ennen antautumistaan rakkaudelle, täytyy prinsessan koetella nuorukaisen uskollisuutta, joten hän ujuttaa Lisuartin kohtaamaan rakkauden hovin kuningattaren, Bertan. Kuningatar asettaa ritarille kysymyksen, jonka ratkaisemisessa vanhukseksi pukeutunut valepukuinen haltijaprinsessa itse ovelasti auttaa. Mutta edellytyksenä on vastapalvelus ja ritari saa opetuksen… Oopperassa saamme nähdä, oppiiko ritari lopulta miellyttämään neitoansa!

**********

KANSAINVÄLISESSÄ LEHDISTÖSSÄ SANOTTUA:

”…Att det bakom de hemlighetsfulla skärmarna i hörsalen dolde sig en fullskaleproduktion i bästa Drottningholmsklass, med några av Skandinaviens skickligaste experter på historiska instrument, ett urval svenska och danska förutom Wasaoperans fenomenala team av polska dockskötare, var inte lätt att genomskåda.” Svenska dagbladet

”…Vor einigen Ereignissen, die zu keinem der Themen gehörten, gibt es noch zu berichten. Reizend und sehr interessant war die Aufführung einer Marionettenoper. Der polnische Geiger Gabriel Bania arbeitet in schweden und widmet sich der Geschichte des Marionettentheaters…”

”…instrumentale prestaties begeleidden het werkelijk virtuoze poppenspel…” Trouw, Holland

**********

Olipa kerran keiju niin nätti
nimeltänsä Urgele.
Keijun sydämeen jäljen jätti
ritari-Lisuart, urhea.

Ol´ keijulla taikurin voima ja mahti,
yön, päivänkin kulkua taioillaan vahti
mielensä mukaan maailmaa muutti
sai mitä tahtoi ja siinäpä se.

Mielensä täytti ritarin komeus
sydämen valtasi haave ja lumous
vaalea, pitkä ja komea tuo
hurmaava kuin Jack Sparrow.

Vaan nytpä pulma, huoli niin julma
Lisuart-ritari, lieneekö jalo?
Aatos, miete ja mieli miehen
onko tuo tyhjä kuin autiotalo?

Voiko luottaa komeaan urhoon,
onko varmasti kunnon mies?
Liekö Lisuart konna ja kopea,
tämänhän toki vain kohtalo ties.

Aatoksen sai Urgele-keiju,
kuink´ ritarin kunnian testata vois
kas taikavoimansa käyttöön otti,
näin epäilyt hän sais jo pois.

Niinpä keiju keitoksen keksi
sai taikapadan porisevaksi
ja soppaan heitti yrttejä kaksi
itsensä taikoi kurttu-AKAKSI

Keijusta tuli siis nuhjuinen akka
akasta taas korttipakka
pakasta vaikka takka taikka lakka, sakka, haipakka…! (ja taas akka)

*****

Vaan nytpä vasta tarina alkaa
kaks´neitoa kedolla yhtä jalkaa
kukkaloiston keskellä
leppoisalla retkellä

Urgele, kaunis ja ylhäinen
rakkautta kaihosi Lisuartin
palvelusneito ol´ Robinette
vaan mietteitä neidon arvaa ette!

Ah niin oli Urgele rakastunut
sydänjuuriaan myöten ihastunut
vaan varoitteli Robinette:
R: ”miestähän tuskin tunnette”

R: ”Kun on alhaista sukua komistus tuo,
oi varovaisuutta meille suo.
Maineensa miehen on tuntematon,
no, komea tokikin, ja ratsukin on.”

Vaan sanoi silloin neito ylväs:
M: ”ei huolta häivää, usko vaan,
testini varma saa luottamaan,
jos läpäisee kokeen konsanaan.”

 *****

Lisuart-ritari ratsastaa, laukkaa,
aattele ei hän Pedrillo-raukkaa.
jok ´ jäljessä komean ritarin laahaa
tuo palveluspoika ken taakkaa raahaa.

******

Jalkojaan valittaa Pedrillo tuo,
ulisee, älisee, valittaa, juo.
P: ”Varvasta vääntää, vatsassa kääntää,
tylsää ja mälsää, kuin sataisi räntää!”

 *****

Ulinan lopetti Pedrillo, ploks!
ja loksahti suunsa ammolleen, kloks!
Kun isäntä tuijotti toljotti noin,
ja kauniita neitoja ihannoi.

L: ”Katsopa kaunista ihanaa naista,
tuostapa itsellein puolison saan.
Ja katsopa, Pedrillo, seuralaista,
tyttönen sullekin konsanaan”.

Katsoivat tarkkaan, vaan ei pitkään
ja puiden taakse hipsivät hämillään.

******

Kun vaikeni laulu taivaallinen,
ol´  palvelustyttö niin murheellinen.
R: “Mä luokse Pedrillon tahdon jäädä”
Vaan Marton tuumas kuin mieleltään jäärä:

M:” Nythän on hoppu, aika on loppu,
enhän oo viel´ edes täys ikäloppu!
Koht´ sulhoni Tauno linnaansa saapuu,
ja kun pussaan poskea, hän syliini kaatuu.”

M: ”Taunoni, prinssini, kiiltävähammas,
linnassaan lehmä ja lahna ja lammas.
Tyrmää ei edes löyhkä suun,
kun nenä löytää kohteen muun.”

 Lisuart pomppaa esille

M:” Iik, on varas, lurjus tässä,
elämää leppoisaa häiritsemässä!”
Kiljuu Marton suoraa kurkkua,
muistuttaa vallan teiniä, murkkua:

Hihittelee Robinette,
kihertelee kuhertaa:
R: ”Korvaani kiljut, kuulo ei kestä,
eihän tuo edes mitään estä.”

Juttelun alkaa Lisuart komea,
neidolle vankasti, uljaasti toteaa:
L: ”Näinköhän mahtava herra tuo Tauno,
täytyiskö ottaa miettimistauko?”

Lisuart-ritari Taunoa tummaa,
prinssiä ilkkuu kuin ihmettä kummaa:
L: ”Vai tunteiden paloa Taunosi kohtaa,
no pianhan nähdään, mihin se johtaa.”

M: ”Taunoni, prinssini, bootsien kunkku;
bingon peluri, juomanaan punkku.
Vuosittain vetää hän saappaansa jalastaan
siis myös sukkien vaihdossa tekee parastaan!”

M: ”Kas kaikkihan tietää, on herrasmies Tauno!
Kylpeekin melkein vuosittain!
Taunolta paljon oppia vois,
jos älliä päässä ees hitunen ois!”

Siinäpä mulla on ihana pakkaus,
totean vain, että tätä on rakkaus”

L:” Rakkaus”

P: “Rakkaus”

 ****

L: ”Hipiän hienon, hymynne vienon näin
ja oon vallan rakastunut.”
M:”Ihan sama”, sanoo Marton,
”Taunoni tapaan, nyt oonhan mä vapaa.”

Lisuart mankuu, ei neitoa päästä:
L: ”Oi tuskalta rakkauden sieluni säästä
ja suukkonen suloinen mulle suo,
se varmasti sullekin onnen nyt tuo.”

Kamppailu kiivas, tunteiden tuisku,
ja Martonin mieleen Taunokin muistui:
M: ”Lopettaa täytyy, ei Taunokaan tykkää”
L: “mut haaveeni suukosta tykkänään lykkäät!”

M: ” Oi ei”
L: ”oi juu”
M: ”oi voih voih voih”
Näin riuhtoi Marton itsensä pois.

 *******

Ja kaakki, koni hihittää,
tuumaa nyt heppa, saa riittää tää,

Koli kop-po-ti kop-po-ti kop-po-ti koo…
Koppoti koppoti koppoti koo
Tarpeekseen sain hopi hoppoti hoo.
Nyt saapi riittää ja koppoti koo.

Koni:  ”Hihihihi”

*******

Robinette kalpea ja kauhuissaan,
säikky, suunniltaan ja huolissaan.
Vaan Marton hykerteli innoissaan:
M: “kohta saan kaiken kuin tahdoinkin”

*******

Sit´  eessä arvoisan tuomarin,
kertoo Marton tapauksen:
M: ”Kohteeksi jouduin suutelon,
vaik´ hälle sanoin: tahdo en!

Ja kuningatar hurjistui:
B: ”Polttakaa mokoma, hirttäkää,
puhkokaa silmät, ei mitään jää,
tuomio suuri, ei armoa nää”

Säikähti Marton, perääntyi:
M: ” Oi eihän se aivan noin kamalaa,
riittää jos pienemmän tuomion saa.
ryhtyy hän sitten katumaan.”

Tuomioistuin kohtuuton,
ritarille lohduton.
Onko aivan oikein tää,
ei miesten näkökulmaa nää?

 *******

Ritari potee apatiaa
murehtii aikaista kuolemaa

L: ”On liian aikaista harppua soittaa
ja taivaan portteja koittaa.”
P: ”Sit tylsyyteen kuolen yksinäisyyden
ja enkelikuoroon itsekin liityn.”

L: ”Oi miksi kohtasin Martonin,
oi miksi kohtalo tuskainen,
Voih, päätös tuomioistuimen,
liekö ees oikeudenmukainen?”

Perdillo tuohon toteaa:
P: ”Naisilla kuitenkin sydän on hellä,
jos kohtelee heitä kuin kukkaa kämmenellä
vaan anteeksi nyt saa pyydellä.”

L: ”Nyt naisille olen kuin murhaaja,
kuin kylmäverinen tappaja,
harmia en olis tahtonut
olenhan vain rakastunut!”

 *********

Valmistautui kuolemaan,
kohtalonaan tuonela.
Vastuuta ryhtyi kantamaan,
maineensa pelastamaan

Vaan kas,
armahdusta tarjoaa
kuningatar tämän maan,
vain yksi ehto tälle on,
se sitten vallan ehdoton:

Ratkaistava ritarin,
kysymys on kinkkisin:
Mikä naista miellyttää,
siis,  mitä nainen haluaa?

********

Tapaa tytön, tapaa toisen,
näkee naisen näkee toisen,
kysyy kerran, kysyy toisen
vastauksen saa kaikenmoisen.

Ei kahta löytynyt maasta naista
toiveiltansa samanlaista.

Viimeinen toivo on ritarilla,
henkiin jäädä kunnialla.
Akka jos tietäisi, raihnainen,
mitä tahtoo nainen?

A: ”Tervehdys sulle, mies murheen murtama,
suotta oot synkkkääkin synkempi urpana.
Vaistoni tarkka aatokses näkee,
mik´ miehen noin kauhean surkeaks tekee.”

L: ”Vanha olet ja kurttuinen,
ja varmaan huonomuistinen.
Jospa sulla tieto ois,
siis mikä naisia miellyttää?”

A: ”Vai vanha vaan ja kurttuinen?
Vai vallan huonomuistinen?
Tieto mulla, usko vaan,
ryhdy minuun luottamaan.”

L: ”Vaiko vallan helppoa
kysymys on ratkaista,
siispä luotan ilman muuta,
enkä enää soita suuta”

A: ”Palkkioksi siitä,
ei pikkujuttu riitä,
kun tiedon sulle annan,
vastuus´  siitä kanna”

L: ”Kautta kunnian, kautta kannon,
kautta miekkani valan annan,
tahtosi lailla toimin ja teen
toiveesi toteutan täsmälleen.”

 ******

Kuningatar Berthan palatsiin komeaan
kokoontui kansa oikeutta kokemaan.
Virallinen, viisas ja päätöksissä vakaa
tuomaristo oikeutta kansalle takaa.

Kun trumpettifanfaarit raikuen soivat
uskoa, toivoa, totuuden toivat.
Kuningatar Bertha kuuliainen lain,
on hän tuomari rakkausasiain.

Astukoon saliin arvoisa Marton,
B: ”Astukoon sisään myös ritari Lisuart.” 

Ja niin on koittanut suuri hetki,
päättyy ritarin seikkailuretki,
kääntyvät katseet kohti komeaa,
kohahtaa salissa ihmetellen urheaa 

Vaan Bertha on viileä kuin viilipytty
koettu on ennenkin et ulkonäkö petti
Löysikö arvon ritari Lisuart,
vastauksen pulmaan vallan visaiseen.

Kysymys kaikuu linnassa,
oikeuslaitoksen istunnossa:
B:”Mitä nainen tahtoo,
Siis mikä naista miellyttää?”

 ******* 

Ei tarvita timantteja, turkkeja lain,
ei takkeja, tauluja, tohvelit vain.
Ei kaataa tarvitse lohikäärmettä,
ei valloittaa vieraan valtakunnan vettä
ja tappaa käärmettä.

Vaan vapaus on naisille tärkeää,
naiset siis saakoot asiat päättää.
Onni ja rauha näin kotona säilyy,
muutenhan se vallan häilyy. 

Kohahti tuomiosalissa:
B: ”Viisas on viesti ritarin komean,
itsekö tiesi vastauksen nopean,
niinpä hän ansaitsee elämän jatkuvan.”     

 ********

Sit´ tarina vanhan naisen kuultiin,
ensin kun jutuksi ritarin luultiin.
Oikean vastauksen akka siis ties,
eikä lainkaan ritaris-mies.

Oikeussalissa kohisi taas,
Oih, auttakaa tätäkin jaksamaan!
”Rumaako akkaa uskoa pitäis,
ja mitähän tähän nyt vielä lisäis?!” 

L: ”Tottapa turisee mummeli tuo,
menin siis ensin akkelin luo,
apua, tukea ja tietoa kaivoin
sain sen sitten suurin vaivoin. 

Ja akalle lupasin palkkion,
kun pelasti pinteeltä kohtalon.
Akkelin toiveen toteutan
ja hölmöt seikkailut lopetan. 

Siinä sit akkeli kihersi,
hihitti ja hykersi
A: ”Lupasit mulle kiitoksen,
nyt on aika lunastuksen.” 

A: ”Avioon, auvoon tahdon mä päästä!”
L: ”Oi kauhistus, kurjuus, tältä mut säästä”
A: ”Oot komea, korea, ja kulkiessas nopea”
L: ” Voi tuollainen höpötys oitis jo lopeta!”

Ja niinpä sitten läksi ritari
perässänsä akkeli. 

******

Pedrillo tuumaili tunnelmaa:
P: ”Liekö nyt kovinkaan surkeaa,
ei kolkuta ovella kuolema,
on elo vain hiukkasen ankeaa.” 

Lisuart kaakkinsa Perdillolle antoi,
kilpensä, miekkansa mukaan laittoi.
L: “Tarpeeton on varustus,
kun seurana vain yks vanhus.” 

Pedrillon ilme ol´ huvittunut
vaan kohta jo paikalta poistunut
P: “Rakastavaiset nyt yksin jätän
hurmaavaa vaimoas rakasta tätä.” 

A: ”Surusi syvä turha on,
ikään on ihminen voimaton.
Kaunis kun kurttuiseksi muuttuu
myös Martonin nuoruus aikanaan puuttuu.” 

”Känsäinen naamani kauneuden kätkee,
sielun syvyyden sumentaa
Vaan itse rypistyt, kasvoiltas rutistut,
ja vanhaksi ukoksi kutistut.”

“Rakkauteni on aito ja hyvä,
tunteeni palo suuri ja syvä,
vahvempi kuin valtakin pyhä,
uskollisuudessa ehdoton.” 

Suloisia sanoja, sydämen säihkettä,
hyvyys hellii mieltä ritarin.
Voihkaisee ritari kuitenkin vielä:
L: ”Ei ruma akka sydäntäin saa viedä.” 

Murtuu mummo ja mumisee,
ääni herkkä ja tutisee:
A: ”Miks tietoni, taitoni sulle annoin,
kun uskollisuutta mulle vannoit?” 

A: ”Ois onnesi, palkkasi rajaton,
ja elämänlaatusi ajaton,
jos mielesi ei olis uskoton,
yhtä vain mietit, hän on Marton.”

Näin nähdään kuinka vaikeaa,
on rumaa akkaa rakastaa,
Helpompaa on liskon tappo
tai lohikäärmeen survaisu. 

Vaan hiljaa hiljaa muuttui myös mies,
sielussaan hän nyt sen ties,
ei ruttunaama rumenna,
kurtturouva kammota. 

Mut muuttui myöskin mummonen:
A: ”Tahdon nähdä kuoleman,
tarjota rakkaallein vapauden,
purkaa valan, velvollisuuden.” 

Tunsi Lisuart kyyneleen,
näki sielun itkeneen,
Säikähti, huusi: ”Olin houkka”
Huomasi itse: ”Mikä moukka” 

L: ”Älä kuole, ethän jätä,
vaikken  ymmärtänyt tätä!
Kurttunaamas ei haittaa mua,
aina aion rakastaa sua.”

 ********

Arvoisat katsojat ja kuulijat, hyvä yleisö:

Ilmoitamme tässä vaiheessa, ettei ollut syytä huoleen.  Kaikki kääntyi lopulta parhain päin, sillä ritarin ei kuitenkaan tarvinnut naida rumaa vanhaa akkaa kun ritarillekin selvisi, että muoripa itse olikin Marton ja Marton olikin Urgele-keiju. Niinpä siis keiju, siis Marton, siis muori eri ulkoasussaan oli aina sama nainen, joka alun perin komeaan ritariin palavasti rakastui ja tempuillaan halusi varmistaa ritarin kunnian ja luonteen laadun. 

Ja kävipä tarinassa vielä niinkin onnellisesti, että myös Pedrillo ja Robinette saivat toisensa. Näin oppi ritari ison läksyn ja rakkaus voitti kaiken. 

Tämän tarinan opetus on vankka. Opetus kannattaa muistaa elämän loppuun saakka:
Elo ja olo on helppoa ja leppoisaa, jos naiset saavat kaiken päättää!

 

Auli Särkiön tekemän käännöksen sekä saksan- ja englanninkielisten lähteiden perusteella vapaasti riimitellyt Laura Kajander 

Sibeliustalo ja Sellosali (Lippupiste)