Su 19.10.2014 klo 19 Ritarihuone, Helsinki
Ritarihuoneen residenssisarja
Su 9.11.2014 klo 19 Artborg, Sipoo

FiBO 25 vuotta -Carte Blanche Anssi Mattila

Händel

Anssi Mattila, cembalo ja musiikin johto
Mari Palo, sopraano
Antti Tikkanen, konserttimestari

Neljännesvuosisata barokin ytimessä, konsertin tähtinä orkesterin perustaja ja nykyinen taiteellinen johtaja. Händelin Concerto Grossot ja aariat luovat takuuvarman barokkielämyksen.

×

 Miksi Händel, Anssi Mattila?

”Händel on ollut mukana koko orkesterin historian ajan aina sen esiasteesta, Helsingin Kamarijousista lähtien. Kamarijousissa soitimme etenkin concerto grossoja. Ne ovat hirveän hyvää musiikkia, johon aina palaan.”

Juhlitaan barokkivallankumousta!

25 vuotta sitten Suomen musiikkielämä mullistui. Esiin alkoi pulpahdella muusikoita ja kokoonpanoja, jotka soittivat barokin ajan musiikkia uudella tavalla, uudessa vireessä ja sellaisilla soittimilla, joita täällä ei ennen ollut nähty: selloissa ei ollut lattiapiikkiä, puhaltimissa ei ollut läppiä eikä viuluissa olkatukia. Kuudennen kerroksen orkesteri, nykyinen Suomalainen barokkiorkesteri, kuului tärkeimpiin tuolloin syntyneisiin kokoonpanoihin. Kyse ei ollut siitä, että barokki olisi löydetty uudelleen: ajan musiikkiin muodostettiin uudenlainen suhde.

Vaikka tapahtumat ovat historiaa, samat tunteet, uteliaisuus ja rakkaus musiikkiin, ajavat barokkimuusikoita nytkin. Tämä on tärkeä näkökulma cembalisti-urkuri Anssi Mattilalle, joka oli yksi barokkipioneereista sekä Kuudennen kerroksen orkesterin perustajahahmo. 80-luvun uudistajat ovat yhä vanhan musiikin kentän kärkinimiä, ja heidän rinnalleen on noussut yhä laajempi nuorten muusikoiden polvi. Se on saanut kouluttautua maailmassa, jossa vanha musiikki elää osana musiikkikulttuuria.

Anssi Mattilan mielestä barokkivallankumouksessa ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että historiallisesti informoituneet soittajat olisivat kiiruhtaneet omimaan 1600-1700 -luvun peruukkipäitä itselleen.

”Barokkia voi aivan hyvin soittaa moderneilla soittimilla. Kaikkien pitäisi soittaa barokkimusiikkia jossain vaiheessa”, hän sanoo. ”Barokissa rakennetaan jännitteitä jotka sitten puretaan, selvitetään. Se on kuin hyvä keskustelu ja onnistunut väittely. Se puhdistaa ihmissielun kuonasta.”

Barokinrakkaus yhdisti

Anssi Mattilalle vanhan musiikin villitys ei ollut nuorisokapinaa vaan musiikinrakkautta.

”Olin klassikkofriikki jo 8-vuotiaana. 15-vuotiaana aloin soittaa urkuja juuri barokin takia. En voi selittää, miksi pidin barokista niin paljon”, Mattila toteaa.

Ja 1980-luvulla Mattilan ympärillä oli suuri joukko samanhenkisiä opiskelijoita. Se oli hämmennyksen ja maanisen innostuksen kautta, jolloin kokoonnuttiin, soitettiin yhdessä, kuunneltiin valtavasti levyjä.

”Minun korkeakouluni ovat olleet Nikolaus Harnoncourtin ja Gustav Leonhardtin levytykset Bachin kantaateista. Ne olivat valtavia elämyksiä.”

Sattumalta oikeat ihmiset alkoivat kohdata toisiaan. Kun niin paljon innostusta pakkautui yhteen, alkoi syntyä merkittäviä asioita.

Kuudennen kerroksen orkesteri perustettiin vuonna 1989. Ratkaiseva käännekohta tapahtui kuitenkin jo huhtikuussa 1985, kun Helsingin Kamarijouset järjesti Bach-viikon yhdessä Anssi Mattilan ja nokkahuilisti Rabbe Forsmanin kanssa. Helsingin Kamarijouset oli nuorten musiikinopiskelijoiden perustama orkesteri, joka ei ollut barokkiorkesteri, mutta siinä sattui soittamaan monia niistä, jotka myöhemmin muodostivat Kuudennen kerroksen rungon.

Bach-viikon näyttämönä toimi Ritarihuone, jossa Suomalainen barokkiorkesteri tänä iltana avaa residenssisarjansa. Vuonna 1985 esitettiin kuudessa konsertissa lähes kaikki Bachin orkesteriteokset. Siitä tuli tapaus, joka kokosi yhteen Suomen vanhan musiikin voimat ja toi uudenlaisen, ”puhuvan” musiikin yleisön tietoon.

Kuudennen kerroksen orkesteri otti nimensä treenikämpästään Fredrikinkadun ja Malminkadun risteyksessä sijaitsevassa talossa, jossa Akatemian vanhan musiikin väki oli evakossa. Ensikonsertti pidettiin marraskuussa 1989 Saksalaisessa kirkossa, ja ohjelmistossa oli esimerkiksi Jean-Féry Rebelin Les elemens, joka oli kaoottisia riitasointujaan ja säveltäjän sukunimeä myöten mitä sopivin teos tekemään vanhan musiikin historiaa.

Tässä vaiheessa monet olivat ehtineet myös opiskella ulkomailla. Suomalaiset lähtivät ennen kaikkea Hollantiin ja Sveitsiin.

”Ulkomailla oli todella kivaa, ja soittoni muuttui totaalisesti. Silloin tajusin miltä soiton täytyy tuntua käsissä”, Anssi Mattila muistelee cembalo-opintojaan Utrechtissa.

Suomalaisilla oli valtava uusien näkökulmien nälkä, mutta lähtö ulkomaille ei ollut mikään outo juttu:

”Me olimme sitä interrail-sukupolvea.”

Vaihtoehtoja rutiineille

25 vuoden takainen aika ei ole jäänyt historiaan vain vanhan musiikin tulemisena. Itse asiassa barokkivallankumous oli osa suurempaa murroskautta, jolloin areenalle astuivat sellaiset nykyiset huippuvientituotteet kuin Karita Mattila, Esa-Pekka Salonen, Helsingin Juniorijouset tai Magnus Lindberg. Suomen ”musiikki-ihmettä” ei olisi syntynyt ilman pölyttyneen musiikkielämän roisia kyseenalaistamista, jonka keulahahmo oli Avanti!. Ajan kapinahengen ruumiillistava oli paljon lähempänä silloista vanhan musiikin liikettä kuin usein ajatellaankaan. Monet Avanti!n soittajista olivat myös uudenlaisesta barokista kiinnostuneita muusikoita, Avanti!n ensikonsertissa esitettiin barokkia, ja Suvisoitto-festivaalilla vanhalla musiikilla oli alussa tärkeä rooli.

Uuden polven muusikot horjuttivat käsitystä klassisesta musiikista pelkkänä tuttuakin tutumpien sinfonioiden, konserttojen ja oopperoiden jatkuvana toistona ja kääntyivät vaihtoehtoisen, vanhan ja uuden, repertuaarin puoleen. Nuori sukupolvi nousi orkestereiden virkamiesmäistä rutinoituneisuutta ja musiikin mekaanista toistamista vastaan ja toi musiikkielämään uteliaisuuden ja monipuolisuuden.

Uteliaisuus ei sammu

Vanhan musiikin liikettä energisoi edelleen uuden jano ja kadonneiden aarteiden metsästys. Vuonna 1987 Mattila joutui kopioimaan Rameaun Anacréon-oopperan materiaalin Utrechtin kirjastossa. Nykyään internet helpottaa ja ruokkii vanhan musiikin muusikoiden työtä suunnattomasti.

Internet on suurimpia tekijöitä, joka erottaa 80-luvun 2010-luvusta, mutta moni muukin asia on toisin. Syntyessään suomalainen barokkiliike kohtasi innostuksen lisäksi myös paljon vastustusta ja ivallista naureskelua. Nykyään vanhaa musiikkia soitetaan sinfoniaorkestereissa ja musiikkiopistoissa, se on luonnollinen osa musiikkielämää.

25 vuoden aikana barokkimusiikin taso on koko ajan noussut, mutta Mattila ei näe, että itse barokkityylin sisällä olisi tapahtunut olennaista muutosta.

”Kuunnellessani alkuaikojen konserttien äänitteitä olen hämmästynyt, kuinka ajankohtaisia tulkinnat ovat yhä. Se svengi ja dynamiikka, oli kokonaan uutta 80-luvulla ja se on yhä se meidän juttu. Ettei soiteta vain nuotteja pötkössä, vaan musiikissa tapahtuu koko ajan jotain.”

 

Auli Särkiö

 Anssi Mattilan haastattelun lisäksi lähteenä on käytetty Hanne Lundin kirjallista työtä ”Konserttimusiikin Dingo-ilmiö” – Barokkiorkesterien esiinnousu Suomessa 1980-luvulla (2014) sekä Antti Häyrysen artikkelia ”Oi se ihana 80-luku...” (Rondo Classic 1/2014)

KÄSIOHJELMA pdf

RITARIHUONE 25/10 € (Lippupalvelun palvelumaksu alk. 2,50). Vip-liput kuohuviinitarjoilun kera 42 € (Lippupalvelun palvelumaksu alk. 3,50 €).

ARTBORG 15/10 €, perhelippu 30 €. Ennakkomyynti: Porvoonseudun Musiikkiopiston kanslia puh. 019 520 2549

12.50-45,50 € (19.10.) ja 10-30 € (9.11.)