To 17.4.2014 klo 20 Johanneksen kirkko

BACH: MATTEUS-PASSIO

Suomen Laulu, joht. Jan Söderblom
Håkan Starkenberg, Markus Nieminen, Anna-Kristiina Kaappola, Jenny Carlstedt, Simo Mäkinen, Nicholas Söderlund

Suomen Laulun ja Suomalaisen barokkiorkesterin perinteinen kiirastorstain passio kuullaan jälleen Johanneksen kirkossa. Konsertti kuuluu kevätkauden "Kolme merkkiteosta" -sarjaan.  Muut sarjalippukonsertit:  Graun: Der Tod Jesu 26.3. ja Mozart: Requiem 6.4. 

×

Johann Sebastian Bach syntyi 1685 Eisenachissa Saksassa. Laulun, viulunsoiton ja musiikin teorian alkeet hän oppi isältään Johann Ambrosius Bachilta, joka opetti poikiensa lisäksi näiden kahta orpoa serkkua. Bachien suku tuotti 1500-luvulta aina 1800-luvun alkupuolelle muusikoita hovinarreista kanttoreihin. Johann Sebastiankin opetti omien poikiensa lisäksi ainakin kuutta muuta sukulaistaan. Kaikkiaan tunnetaan yli 60 sukuun kuulunutta muusikkoa.

J.S. Bach työskenteli useissa kirkoissa sekä Weimarin ja Köthenin hoveissa 17-vuotiaasta alkaen. 1723 Bach sai Leipzigin kaupungin musiikinjohtajan ja kanttorin viran Tuomaskoulussa. Omana aikanaan Bach tunnettiin mestarillisena urkurina. Hänen sävellystyyliään sen sijaan pidettiin monimutkaisena ja vanhanaikaisena ja hänen sävellyksensä levisivät vain pieneen piiriin. Hän sävelsi yli tuhat teosta, messuja, oratorioita, passioita, kantaatteja, konserttoja ja sooloteoksia eri soittimille sekä runsaasti urku- ja kamarimusiikkia. Bachin viidestä passiosta vain Matteus-passio ja Johannes-passio (1722-23, BWV 245) ovat säilyneet kokonaisina.

Matteus-passio

Matteus-passio (BWV 244) kuvaa pääsiäisen tapahtumia Jeesuksen Betanian ennustuksesta hänen hautaamiseensa saakka. Se kantaesitettiin Leipzigin tuomiokirkossa 11.4.1727. Libretto on Matteuksen evankeliumin 26. ja 27. luvuista. Aariat kirjoitti runoilija Christian Friedrich Henrici (1700-1764), joka kirjoitti 20 vuoden aikana libreton kaikkiaan yli kolmeenkymmeneen Bachin sävellykseen. Teos jatkaa 1600-luvulla saksalaisella kielialueella kehittynyttä dramaattisten oratoriopassioiden perinnettä. Passioidensa muodon Bach sai Johann Kuhnaulta, jonka Leipzigissä sävelletty Markus-passio (1721) muistutti rakenteeltaan suuresti Bachin passioita. Bachin omasta tuotannosta Matteus-passion syntyyn vaikuttivat eniten Magnificat (BWV 243a 1723) ja Johannes-passio.

Kuhnaun tapaan Bach sävelsi passionsa kaksiosaiseksi osaksi jumalanpalvelusta. On kuitenkin huomattava, että pitkäperjantain Vesper-messu oli Leipzigissä jo tässä vaiheessa vakiintunut ensisijaisesti musiikilliseksi tilaisuudeksi. Näin massiivisen teoksen osien välillä pidetty saarna, olipa se sitten kuinka pitkä tahansa, ei mainittavasti voinut häiritä musiikillista kokonaisuutta.

Koska Matteus-passio on sävelletty yhdellä kertaa ja sen tekstikin on runoilijan ja säveltäjän läheisessä yhteistyössä syntynyt kokonaisuus, Bach ei tuntenut tarvetta suuriin korjauksiin tämän teoksen kohdalla. Merkittävin muutos on 1736 passion kolmannen esityksen yhteydessä tehty ensimmäisen osan yksinkertaisen päätöskoraalin Jesum laß ich nicht von mir vaihtaminen Johannes-passion toisesta versiosta otettuun massiiviseen O Mensch, bewein dein Sünde groß -koraaliin (BWV 244b).  Samassa yhteydessä Bach jakoi continuoryhmän kahteen osaan kuorojen mukaan ja lisäsi ripienokuoron.

Tarinaa vie eteenpäin Evankelistan kertomus ja henkilöhahmojen (Jeesus, Juudas, Pietari, ylipapit, Pontius Pilatus, hänen vaimonsa, väärät todistajat ja kaksi palvelijatarta) vuoropuhelu, johon kuorokin osallistuu vuoroin opetuslasten, vuoroin kansanjoukkojen, sotilaiden, ylipappien tai kirjanoppineiden roolissa. Kaksoiskuoro esittää kaikkia kuororooleja, milloin jakautuneena, milloin yhdessä, mutta kaikki opetuslasten repliikit esittää I kuoro. Kutakin kertovaa jaksoa seuraa kommentoiva resitatiivi, aaria tai koraali. Bach käytti passioissaan vakiintuneita koraaleja, joista Herzliebster Jesu on myös Johannes-passiossa. Herzlich tut mich verlangen -koraali kuullaan Matteus-passiossa viidesti.

Musiikillisesti Bach hyödynsi kaikkia aikansa musiikin tyylilajeja sakraalimusiikista oopperaan sekä teknisiä keinoja: affekteja, symboleja, harmonisia rakenteita, rytmejä ja sävellajeja. Hän hyödynsi myös poikkeuksellisen laajaa instrumenttivalikoimaa ja ihmisäänen koko kirjoa huomattavan monipuolisesti. Hän ei antanut edes viritysjärjestelmien rajoitusten häiritä itseään korostaessaan äärimmäisiä tunteita. Alttoaariassa Ach Golgata lähestytään jo 12-säveljärjestelmää. Siinä esiintyvät niin as-molli kuin fes-mollisoinnutkin ja osa päättyy solistin ratkaisemattomaan tritonukseen des-G. Evankelista laulaa resitatiivinsa continuon säestämänä. Jeesuksen resitatiiveissa hänen viimeisiä sanojaan Eli, eli lama sabaktani lukuunottamatta säestyksenä on continuon lisäksi koko ensimmäisen orkesterin jousisektio, jonka soittamia pitkiä ääniä kuvataan usein Jeesuksen sädekehäksi.

Draamaa ja tulkintaa

Kapellimestarin näkemys vaikuttaa teoksen kokonaisuuteen huomattavasti. Vuosien kuluessa passiota onkin lähestytty milloin hartaudenharjoituksena tai aikansa edustajana, milloin oopperana. Koraaleja eri kapellimestarit ovat käsitelleet rukouksina tai draaman välineinä, niitä korostaen tai niitä häivyttäen, tiettyjä sanoja painottaen tai musiikin topografiaa korostaen. Jopa kuoron istumiset ja ylösnousut on otettu käyttöön draaman välineinä, siinä mitassa kuin se ahtailla kuorotelineillä on mahdollista. Jan Söderblom on ottanut lähtökohdakseen kuulijan kokemuksen, sen mitä hän itse haluaisi kirkonpenkissä kuulla. Niinpä hän on päätynyt lähestymään tarinaa ensisijaisesti draamana, tarvittaessa tyylipuhtaudesta tinkien. "Teos rakentuu mielestäni kuin kolmen haaran palmikko: musiikkinumeroiksi luettavat isot kuoro-osat ja aariat, evankelistan johdattamat kerronnalliset osiot sekä koraalit. Pyrin artikuloimaan kuulijalle näiden keskenäisiä eroavaisuuksia. Minulle on tärkeimmässä osassa kuulijan subjektiivinen kokemus ja tarinan inhimillinen tulkinta, kosketuspisteen löytäminen."

Passion rakenne on haastava, koska tapahtumat lähtevät kunnolla käyntiin vasta ensimmäisen osan loppupuolella. Alun pääsiäisvalmisteluihin ei sisälly suurta dramatiikkaa, vaan jännite syntyy siitä, että kuulija tietää loppuratkaisun. Viimeiseen asti säilyy toivo, että kohtalo voitaisiin vielä välttää.

Evankelistan kertomuksen sekä henkilöhahmojen ja kuoron eri rooleissa käymän vuoropuhelun rinnalla kulkee koraalien muodostama helminauha, joka tuo mukaan seurakunnan tunnereaktiot: ahdistuksen, vakaumuksen, palvonnan, pelon, varmuuden, syytöksen, syyllisyyden, rukouksen ja lohdun kautta kauhuun ja kuolevaisuuden kohtaamiseen. Tämä on kollektiivisen subjektiivinen kokemus, kosketus maahan. Koraalien tarina liikkuu omassa tahdissaan, joten tunnetila muuttuu kuoron vaihtaessa rooliaan osien välillä, kuten heti ensimmäisen, ahdistuksen ja syyllisyyden painaman Herzliebster Jesu -koraalin jälkeen, kun ääneen pääsevät itsetyytyväiset ylipapit: Ja nicht aus das Fest. Vielä rajumpi on siirtymä opetuslasten järkyttyneestä Herr, bin ichs? osasta välittömästi uskonvarmuutta ja uhmakasta taistelutahtoa uhkuvaan Ich bins, ich sollte büsen -koraaliin, toisen osan ivallista Weissage -osaa seuraava syntien taakan alle murtunut Wer hat dich so geschlagen, raivoisan kansanjoukon Laß ihn kreuzigen -kuoroa seuraava transendentaalista iloa kuvaava Wie wunderbarlich ist doch diese Strafe sekä sotilaiden Gregrüset -pilkkalaulua seuraava kauhuntäyteinen O Haupt voll Blut und Wunden. Suurin draama on kuitenkin ristillä riippuvaa Jeesusta ivaavien kansanjoukkojen Der rufet dem Elias ja Halt! halt! laß sehen -repliikkien jälkeen Jeesuksen kuolema ja sitä seuraava viimeinen koraali Wenn ich einmal soll scheiden.

Toisena tasona kertomuksessa ovat solistien aariat sekä solistien ja II kuoron yhteiset osat, joissa kommentoidaan tapahtumia niiden tunnesisällön kautta. Tunnetilojen korostaminen on barokkimusiikille ominaista. Toisin kuin romantiikan teoreettisemmassa lähestymistavassa, barokkityylin tunnetilat ovat voimakkaan henkilökohtaisia, joten niihin samaistuminenkin on helppoa. Lisäjännitettä tuovat madrigalismit, kuten alttoaariassa Buß und Reu, jossa huilut soittavat sadepisaroita muistuttavaa staccatoa, samalla kuin altto laulaa kyynelpisaroista, sopraanoaariassa Blute nur, jossa sana Schlange (käärme) kiemurtelee puolentoista tahdin ajan sekä tenoriaariassa Geduld, jossa kiemurtelevat valheelliset kielet.

II kuoron ja solistin vuoropuhelu tenoriaariassa Ich will bei meinem Jesu wachen korostaa sisältöä: solisti tahtoo valvoa Jeesuksen kanssa, kuoron synnit vaipuvat uneen. Sopraanon ja alton duetossa So ist mein Jesus nun gefangen surraan Jeesuksen vangitsemista. Kuoro keskeyttää pohdinnan vaatien vapautusta. Solistien yhteinen Nun ist der Herr zur Ruh gebracht tuo lohdun: tuska on ohi, synnit anteeksiannettu. Mein Jesu, gute Nacht (hyvää yötä, Jeesukseni) laulaa kuoro. Viestiä vahvistava vuoropuhelu näkyy myös laulu- ja instrumentaalisolistien yhteisissä osissa: alton ja viulun Erbarme dich, basson ja viulun Gebt mir meinen Jesum wieder, tenorin ja viola da gamban Geduld, sopraanon ja huilun Aus Liebe ja basson ja viola da gamban Komm, süßes Kreuz.

Suuret kuoro-osat, alku- ja loppukuoro, ukkoskuoro Sind Blitze sind Donner sekä ensimmäisen osan päättävä suuri koraali O Mensch bewein dein Sünde groß, muodostavat teoksen kolmannen tason. Ne luovat tunnelmaa, kuljettavat osaltaan kertomusta eteenpäin tekevät yhteenvedon tarinasta. Alkukuorossa ripienokuoron O Lamm Gottes, unschuldig saa vastaukseksi kaksoiskuoron dialogin Seht ihn! Wie? Als wie ein Lamm!. Tämä pieni kohtaus sisällyttää itseensä koko passion teologisen sisällön. Siihen vastaa allegorinen valitus Kommt ihr Töchter, jonka Bach on kirjoittanut ranskalaistyyliseksi surumarssiksi. Samalla esitellään vaihtuvien sävellajien ristiriidasta syntyvä draama, joka hallitsee koko teosta. Teoksen alku määrittelee sen lopun:  e-mollin ja G-duurin vuoropuhelun laukaisee loppukuoron c-molli vain osittain. Lopullinen ratkaisu tulee vasta Pääsiäiskantaatissa kaksi päivää myöhemmin.

Matteus-passio ja Suomen Laulu

Kun vuonna 1900 perustettu mieskuoro Suomen Laulu Heikki Klemetin johdolla päätti 1907 ryhtyä sekakuoroksi, taustalla oli Klemetin toive päästä harjoittamaan suomenkielisen kansallisromanttisen ohjelmiston lisäksi kuoromusiikin suurteoksia, oratorioita, messuja ja passioita.

Ensimmäisen Matteus-passionsa Suomen Laulu esitti Johanneksen kirkossa 21.3. ja 23.3.1921 sekä Nikolainkirkossa 25.3.1921. Kaikki kolme esitystä täyttivät kirkot ääriään myöten. Klemetin suomentama lyhennetty Matteus-passio sai hyvän vastaanoton ja toistettiin ensimmäisenä vuotenaan neljä kertaa. Pääsiäiskonsertin aika ja paikka vakiintui pian, mutta teoksen vakiintuminen vei vielä pari vuosikymmentä. Vuodesta 1945 Suomen Laulu on esittänyt Matteus-passion lähes jokaisena kiirastorstaina.  Siksi ei olekaan ihme, että Matteuksesta on muodostunut kuorolaisille ajanlaskun yksikkö: kuoron perusmerkkikin luovutetaan laulajalle hänen toisen Matteus-passionsa päivänä.  Vuodesta toiseen esityksissä on mukana niin ensikertalaisia, kuin teoksen useita kymmeniä kertoja esittäneitä laulajia.

1970 saakka Matteus-passio esitettiin poikkeuksetta Klemetin käännöksenä, vuosina 1979 ja 1981 käytettiin Hilkka Norkamon suomennosta. 1971 Ensti Pohjolan aloitteesta teos esitettiin ensimmäistä kertaa lyhentämättä  ja alkukielellä. Tämä kohtasi kuorossa myös paljon vastustusta. "Tärkein käännös Matteus-passion suomennoksessa on kuitenkin Bachin oma käännös. Hänhän on kääntänyt ja samalla tulkinnut saksankielistä Raamattua musiikinkielelle ja vieläpä selityksineen, jota aariat resitatiiveineen ja koraalit tavallaan edustavat. Tämä Bachin teoksen tulkinnan tulkinta onkin sitten jo aika henkilökohtaista", Pohjola kirjoitti 1990.

 Teosesittely: Irja Kajander-Vierkens

Liput alk: 59, 49, 42, 27/22 € 

Osta lippu ovelta tai Lippupalvelusta