Ke 30.10.2013 klo 19 Lappeen Marian kirkko, Lappeenranta
Pe 1.11.2013 klo 19 Hämeenlinnan kirkko, Hämeenlinna
Pe 8.11.2013 klo 19 Vanha kirkko
La 9.11.2013 klo 17 Estonia-konserttisali, Tallinna

TÄYSKATTAUS VIVALDIA

Suomalainen barokkiorkesteri
Peter Spissky, viulu ja musiikin johto
Markku Luolajan-Mikkola, barokkisello  ja 5-kielinen sello

×

LIPUT:

Ovelta ja lipunmyyntipisteistä. Alk. hinnat:
30.10. 20/10 € Lippupalvelu
1.11. 22/10 € Lippupalvelu
8.11. 20/10 € Lippupiste
9.11. Lippulinkki

Vivaldin konsertot: liukuhihnatuotantoa vai avantgardea?

Venetsian ”punatukkainen pappi ”Antonio Vivaldi (1678–1741) oli jo elinaikanaan erittäin tunnettu taiturillisena viulistina ja demonisen tuotteliaana säveltäjänä, joka saattoi poistua kesken messuntoimituksen sakaristoon fuugaideaa kirjaamaan. Hänen musiikkiaan ihailtiin, imitoitiin ja sovitettiin laajalti myös Italian ulkopuolella, fanien joukossa myös muuan Johann Sebastian Bach. Tänä päivänä Vivaldi on barokin dream teamin popularisoiduimpia edustajia, jonka viulukonserttokokoelma Neljä vuodenaikaa on vakiintunut kärjistetyimmillään koko klassisen musiikin arkkityyppiseksi edustajaksi.

Jo jotkut aikalaiset rypistivät kulmiaan Vivaldin massiiviselle konserttotuotannolle, mutta käsitys Vivaldista ”perusbarokkina” ja mielikuvituksettomasti samoja ideoita kierrättävänä liukuhihnasäveltäjänä on syntynyt vasta myöhempinä aikoina (elämään on jäänyt esimerkiksi 1900-luvun säveltäjien Luigi Dallapiccolan ja Igor Stravinskyn letkautus, että Vivaldi sävelsi saman konserton 500 kertaa). Oman aikansa kontekstissa Vivaldi oli radikaali uudistaja, jonka vaikutus ulottuu perustavalla tavalla paitsi oman aikansa musiikilliseen tyyliin myös aina wieniläisklassiseen sinfoniaan ja romantiikan kuvalliseen ilmaisuun asti.

Vivaldin säveltäjänura olisi epäilemättä muotoutunut toisenlaiseksi ilman Pio Ospedale della Pietàn orpokoti-konservatoriota, jossa hän toimi ensin viulunopettajana ja sitten orkesterinjohtajana vuodesta 1703 aina vuoteen 1740. Ylhäisiä orpoja ja lehtolapsia suojiinsa ottavia orpokoteja toimi Venetsiassa Vivaldin aikoihin neljä, ja ne tarjosivat aikansa korkeatasoisinta musiikillista koulutusta. Pietàn ospedale oli vain tytöille, ja siellä toimi legendaarinen nuorien muusikkoneitojen orkesteri ja kuoro. Tyttöjen sunnuntaiset vesper-konsertit olivat paikallisen aateliston mielitapauksia ja yksi Venetsian hittinähtävyyksistä.

Alun perin papillisen koulutuksen saanut Vivaldi työskenteli siis luostarimaisen suojatussa, jopa hivenen taianomaisessa musiikin pyhätössä, jonka lahjakkaat neitokaiset tarvitsivat jatkuvasti uusia teoksia soitettavakseen. Huippusolistien taidot mahdollistivat teknisten kokeiluiden lähes rajattoman vapauden, ja jatkuva kysyntä ─ Vivaldi tehtaili parhaimmillaan pari tilauskonserttoa viikossa ─ antoi aiheen koluta läpi kaikki tyylit, instrumentoinnit ja tunnelmat.

Ideoiden paljoutta, rakenteen kirkkautta

Vivaldin taiteilijuuden lippulaiva oli konsertto, joita hän sävelsi moninaisille sooloinstrumenteille aina fagotista luuttuun sekä erilaisille sooloryhmille ja jousiorkesterille. Näissä tyypillisesti noin kymmenminuuttisissa kappaleissa Vivaldi vakiinnutti kolmiosaisen, selkeästi tonaaliselle jatkumolle rakentuvan konserttomuodon – siis modernin konserton. Konsertoissaan Vivaldi kiistatta loi selvästi tunnistettavan ja menevän idiomin, perustavanlaatuisen musiikillisen kielen, jonka perinne näkyy suoraan vaikkapa tämän päivän popissa, mutta toisin kuin musiikkiväki usein ajattelee, se ei suinkaan ole toisteinen. Perivivaldiaanisten tikuttavien sekvenssikulkujen alla porisee jatkuva epäsäännöllisyys, ideoiden ylenpalttisuus ja fantasian oikukkuus.

Vivaldin jousiorkesterikonsertot, ripieno concerti tai concerti a quattro, ovat läheistä sukua säveltäjän oopperoiden ─ joita niitäkin löytyy miltei sata ─ alku- ja välisoitoille. Tämän konsertin käynnistää alkusoitto-sinfonia oopperasta L'Olimpiade, jonka kiihkeä ihmissuhdedraama sijoittuu Olympiaan keskelle urheilukisojen tiimellystä. Oopperoiden orkesterivälisoitoissa ja orkesterikonsertoissa tuntuu selvänä Vivaldin konserttotyylin perustekniikka, jossa tiettyä teematekstuuria, ritornelloa (”pikku paluu”), toistetaan ja kehitellään vapaasti. Kyseessä ei ole rondo-tyyppinen kertosäe, vaan jatkuvasti palaava perusaines, josta muu materiaali kasvaa ja joka myös itse luovasti kehittyy.

Ritornello-rakenne kuuluu hyvin rakastetussa jousikonsertossa G-duuri RV 151, lisänimeltään ”Alla Rustica”, jossa rytmikkäät, juurevan mutkattomat teema-aiheet palaavat yhä uudestaan erilaisissa muodoissa. Maalaismaisuus on aistittavissa raisussa menossa, jonka iloluontoinen koomillisuus kuvittaa myös hovielämän naurettavia rutiineita Sofia Coppolan elokuvassa Marie Antoinette (2006).

Ehtymättömän laajalla tunneskaalalla

Soolokonsertoissaan Vivaldi vei rakenteellisen tasapainon huippuunsa. Säestävän yhtyeen (eli ripienon) ritornello-osuudet tarjoavat kiinteän, asteittain muuntuvan kehikon, jonka lomassa virtuoottinen soolostemma kiemuroi. Tukeva perustus syntyy puolestaan basso continuosta eli cembalon ja yhden tai useamman bassosoittimen ”komppiryhmästä.”

Viulu oli Vivaldin eniten suosima soolosoitin ─ hänen 350 soolokonsertostaan yli puolet on sävelletty viululle ─ mutta sellollekin hän sävelsi liki 30 konserttoa. Markku Luolajan-Mikkola levyttää tänä syksynä seitsemän Vivaldin sellokonserttoa. Sello oli 1700-luvun alussa tuore soolosoitin, kun kehittyneet alakielet olivat edellisen vuosisadan lopussa mahdollistaneet nopeasti soitetut kuviot. Tutun neliäänisen sellon lisäksi käytössä oli tuolloin todennäköisesti myös viisikielinen sello, johon oli lisätty korkea e-kieli. Lähteitä on tosin säilynyt vain vähän ja ne ovat usein hämäriä. Osassa Vivaldin sellokonsertoista äänialue liikkuu selvästi muita korkeammalla – noin kvintin verran – mistä voidaan päätellä, että nämä konsertot oli mitä todennäköisimmin sävelletty viisikielisen sellon soittajalle. Usein näitäkin konserttoja soitetaan normaalilla sellolla, mutta tässä konsertissa viisikilisen sellon kirkkaampi sointi otetaan käyttöön. Markku Luolajan-Mikkola soittaa viisikielistä Claude Pieray -barokkiselloa vuodelta 1715. 

OHJELMAT:

Lappeenranta, Hämeenlinna, Tallinna

 
Antonio Vivaldin konserttoja
 
Ouverture C-duuri oopperasta L'Olimpiade jousille ja bassocontinuolle RV 725
Sellokonsertto* a-molli RV 418 
                Allegro - (Largo) - Allegro
Viulukonsertto e-molli RV 275
                Allegro - Adagio - Allegro
Sellokonsertto* G-duuri RV 413
                Allegro - Largo - Allegro
Konsertto C-duuri jousille, ja bassocontinuolle RV 114
                Allegro – Adagio - Ciaccona
Sellokonsertto h-molli RV 424
                Allegro non molto - Largo - Allegro
"Alla Rustica" konsertto jousille G-duuri RV 151
                Presto - Adagio - Allegro
 
Suomalainen barokkiorkesteri
Peter Spissky, konserttimestari
Markku Luolajan-Mikkola, sello ja 5-kielinen sello*

 
 
Helsinki
 
Antonio Vivaldin konserttoja 
 
Ouverture C-duuri oopperasta L'Olimpiade jousille ja bassocontinuolle RV 725
Sellokonsertto* a-molli RV 418 
                Allegro - (Largo) - Allegro
Viulukonsertto e-molli RV 275
                Allegro - Adagio - Allegro
Sellokonsertto* G-duuri RV 413
                Allegro - Largo - Allegro
Sellokonsertto d-molli RV 405
                Allegro - Adagio - Allegro
Sellokonsertto h-molli RV 424
                Allegro non molto - Largo - Allegro
"Alla Rustica" konsertto jousille G-duuri RV 151
                Presto - Adagio - Allegro
 
Suomalainen barokkiorkesteri
Peter Spissky, konserttimestari
Markku Luolajan-Mikkola, sello ja 5-kielinen sello*

 
Vantaa (elokuu)
 
Antonio Vivaldin konserttoja 
 
Ouverture C-duuri oopperasta L'Olimpiade jousille ja bassocontinuolle RV 725 
Sellokonsertto c-molli RV 401 
                Allegro non molto - Adagio - Allegro ma non molto
Konsertto no. 11 d-molli kahdelle viululle, jousille ja bassocontinuolle kokoelmasta L'estro Armonico Op. 3
                Allegro - Adagio e Spiccato - Allegro – Largo e Spiccato – Allegro4. Sellokonsertto F-duuri RV 410
                Allegro - Largo - (Allegro)
Konsertto C-duuri jousille, ja bassocontinuolle RV 114
                Allegro – Adagio - Ciaccona
Sellokonsertto g-molli RV 416
                Allegro non molto - Adagio - Allegro
"Alla Rustica" konsertto jousille G-duuri RV 151
                Presto - Adagio - Allegro
 
Suomalainen barokkiorkesteri
Peter Spissky, konserttimestari
Markku Luolajan-Mikkola, sello