Su 13.5.2012 klo 18 Pyhän Laurin kirkko, Vantaa
Vantaan kaupunkijuhla

J.S. BACH: KANTAATTEJA

Vantaan kaupunkijuhlan konsertti
Audite
Jani Sivén, johtaja
Tuuli Lindeberg, sopraano
David Hackston, kontratenori
Olavi Suominen, tenori
Elja Puukko, baritoni

Äitienpäivää vietetään tunnelmallisessa Pyhän Laurin kirkossa J.S. Bachin kolmen upean kantaatin merkeissä. Nuoren Bachin nerous kuuluu teoksissa, joissa kuoro on keskeisessä osassa.

×

Anu Karlson kirjoittaa:

Bach osasi kielioppinsa

Lauletun musiikin ja nimenomaan hengellisen musiikin säveltäjän odotettiin 1700-luvulla noudattavan taiteilijan vapauttaan tiukkojen sääntöjen puitteissa. Tärkeintä oli, että tekstistä sai selvän. Toiseksi tekstin esittämille tunnetiloille oli olemassa omat musiikilliset vastineensa; tämä musiikin kielioppi tunnettiin affektiopin nimellä.

Tuskaa piti kuvata pienillä, yleensä alaspäisillä intervalleilla, riitasoinnuilla ja tempon jähmeydellä. Surua ilmaistiin mollisävellajilla ja matalalla sävelalalla. Ilon kokemus saatiin aikaan suurilla intervalleilla, duurisävellajilla, korkealla sävelalalla, nopealla tempolla ja usein kolmijakoisella tahtilajilla.

Bach oli hyvin perillä sekä pyhistä kirjoituksista että vaatimuksista, joita kirkkomusiikin säveltäjille asetettiin. Olihan hän kanttorina myös jumaluusoppinut – siitä vaadittiin Leipzigin Tuomaskoulussa jopa virkatutkinto.

Bachilla oli ainakin kolme Raamattua, joista yksi oli yksiosainen ”käsiraamattu” vuodelta 1736, toinen viiteen niteeseen jaettu muhkea opus, jossa oli teologi ja virsirunoilija Johann Oleariuksen selitykset, sekä wittenbergiläisen teologin Abraham Calovin toimittama kolmiosainen laitos, joka sisälsi Lutherin kommentaarit. Tätä Calovin Raamattua Bach lienee käyttänyt ahkerimmin. Siitä löytyy peräti 70 hänen käsin kirjoittamaansa merkintää. Sieltä ovat peräisin myös Bachin musiikkikäsityksestä usein siteeratut lauseet ”Hartaan musiikin soidessa Jumala on kaiken aikaa läsnä armossaan” ja ”Musiikin on Jumalan henki säätänyt”.

Bachin suhde Raamattuun ja uskontoon yleensäkin oli paljon käytännöllisempää laatua kuin normaalisti nykyihmisellä. Koska uskonto oli itsestäänselvyys eikä yksi maailmankatsomus muiden joukossa, se kulki läpi hänen niin yksityisen kuin ammatillisenkin elämänsä. Elämän ja kuoleman keskinäinen vuorovaikutus koski jokaista perhettä, sillä melkein jokainen äiti ja isä joutui hautaamaan useamman lapsensa, ennen kuin hänen oma aikansa koitti. Jos kuolema oli arkipäivää, vielä enemmän sitä olivat sairaudet, epävarmuus jokapäiväisestä leivästä ja ristiriidat eri työnantajatahojen kanssa.

Yhdessä kolmesta äitienpäivänä kuultavasta kantaatista otetaan kantaa myös elinkeinoelämään. Leipzig oli vilkas kauppakaupunki, ja voi kuvitella, että pysyäkseen väleissä yhtaikaa maallisen ja hengellisen vallan kanssa runoilijan oli huolella aseteltava sanansa. Niin tekivät myös Bachin libretistit, joista useimmat ovat jääneet tuntemattomiksi. Kantaatin BWV 105 (”Herr, gehe nicht ins Gericht”) teksti perustuu Luukkaan 16. lukuun, jossa Jeesus puhuu vertauksen epärehellisestä taloudenhoitajasta. Se on Raamatun vaikeimpia vertauksia, sillä siinähän Jeesus tuntuu suoraan kehottavan ihmisiä epärehellisyyteen. (”Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”)

Tässä kantaatin tekstinkirjoittaja on vetänyt mutkat suoriksi ja palannut perusasioihin, mikä epäilemättä sopi myös Bachille. Ihmisenä olemisen ongelmista keskiössä on velka synnin vertauskuvana ja saatavista luopumisen vaikeus rinnastettuna anteeksiantamisen vaikeuteen. Bachilla on nyt käytössään tunnetiloja, joita varten on olemassa selkeä musiikillinen kielioppi. Alun ahdistuksesta edetään vapisemisen ja horjumisen kautta lopun riemukkaaseen uskonvarmuuteen syntien anteeksi saamisesta.

Jani Sivén kertoo:

” On aivan mahtavaa päästä tekemään tätä äitienpäiväkonserttia Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Orkesterin muusikot ovat tuttuja jo vuosien takaa erilaisista yhteisistä projekteista. Yhteistyö on aina ollut hyvin antoisaa. Viimeksi esitimme Purcellin musiikkia Vantaalla ja aikaisempina vuosina Audite on esiintynyt usein barokkimuusikoiden kanssa juuri Pyhän Laurin kirkossa. Niinpä siis myös Auditen kannalta on erityisen kiva päästä musisoimaan yhdessä.

Bachin musiikki periodisoittimilla esitettynä on hienoa, vaikka olen työskennellyt myös modernien soitinyhtyeiden kanssa. Barokkisoittimien lämpö ja pehmeys tekevät soittimista erityislaatuisia.

Yhteistyölle Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa on myös jatkosuunnitelmia.

Hyvää äitienpäivää toivottaen!”

Keskustelu Tuuli Lindebergin kanssa:

Kuinka kuvailisit konsertin teoksia? Onko jokin niistä erityisen mieluinen sinulle?

En ole laulanut tämän konsertin kantaatteja ennen. Konsertin kantaattiaariani on todella kaunis, rauhallinen ja leijuva. Se on kuitenkin teknisesti vaativa, koska aaria istuu rekisterissä melko korkealla, kuten Bachin sopraanoaariat yleensäkin.

Oletko aiemmin tehnyt yhteistyötä Fibon kanssa?

Olen saanut laulaa vuosien varrella useita kertoja Fibon erilaisten kokoonpanojen kanssa. Ensimmäistä kertaa muistaakseni jo vuonna 1999, kun olen ollut laulajana vielä aika alkuvaiheissa. Kaikki työskentelykokemus on ollut kullanarvoista.

Mitä erityispiirteitä laulajan kannalta tulee vastaan kun orkesterina on periodisoittimilla soittava orkesteri?

Periodiorkesterin sointivärit ovat monipuolisia ja persoonallisia, kauniita ja pehmeitä. Periodisoitinten soittajilla on yleensä hieno kyky pyrkiä ”puhumaan” vivahteikkaasti tai jäljittelemään laulamista soittimensa välityksellä. Absoluuttisella sävelkorvalla varustettu laulaja joutuu kyllä aluksi orientoitumaan matalaan viritykseen, kun kaikki tuntuu aluksi soivan ”väärin” puolikasta sävelaskelta kirjoitettua alempaa, mutta siihen on jo tottunut vuosia, vuosia sitten.

Millä tavalla barokkiliike on mielestäsi vaikuttanut suomalaiseen konserttielämään viimeisten 20 vuoden aikana?

Mielestäni periodimusiikin tekijät ovat tuoneet tekemisellään tervehenkistä, aitoa musikanttisuutta joskus hieman akateemiseen ja usein vahvasti romantiikan perinteeseen nojaavaan konserttiperinteeseemme. Hyvät barokkimuusikot saavat musiikin sykkimään elämää, ja todella liikuttavat kuulijoiden tunteita ”puhumalla” instrumenttiensa välityksellä. Musiikin rohkea ekspressiivisyys, sydäntä riipivä kauneus, kyyneleinen herkkyys tai rempseä tanssillisuus ovat usein läsnä juuri barokkimusiikin esityksissä, missä ei kanneta perinteen ja konventioiden taakkaa samalla tavoin kuin tyypillisesti romanttisen aikakauden ohjelmistossa.

Kuinka itse kiinnostuit vanhan musiikin esityskäytäntöaiheista?

Minulla oli jo nuorena vanhan musiikin esittämiseen soveltuva ääni, sellainen kirkas ja instrumentaalinen, ja lisäksi kyky kontrolloida lauluäänen vibratoa. Pitkän pianonsoittotaustan jälkeen innostuin kuoro- ja yhtyelaulusta, ja sain sieltä paljon ensemblekokemusta. Yhä edelleen rakastan kamarimusisointia! Ohjelmiston työstäminen kamariyhtyeessä, varsinkin barokkiohjelmiston kohdalla, voi olla niin mahtavan yleismusiikillista, kekseliästä, ennakkoluulotonta ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä. Luovuutta saa ja pitää käyttää, eikä pelkkä lauluäänen tuottaminen ole pääasia. Vuosien varrella ja opetustyön myötä on myös tullut perehdyttyä aikalaislähteisiin ja vanhan musiikin esittämiskäytäntöihin teoriassa, ja sekin on ollut hyvin kiinnostavaa ja valaisevaa.

BWV 73 Herr, wie du willt, so schicks mit mir

BWV 105 Herr, gehe nicht ins Gericht mit deinem Knecht

BWV Aus der Tiefen rufe ich zu dir