WIENILÄISTÄ BAROKKIA 1720!
Caldara-Fux-Matteis-Reinchardt-Reutter
Suomalainen barokkiorkesteri
Georg Kallweit, johtaja/konserttimestari
11.3.2010 Wieniläistä barokkia 1720!
Wien ennen Haydnia
Wieniläisklassisen käsite ankkuroituu mielissämme vahvasti Haydnin, Mozartin ja Beethovenin nimiin. Tonavan kaupungin musiikkielämä koki kuitenkin ensimmäisen kukoistuskautensa jo 30−40 vuotta aikaisemmin.
Johann Georg Reinhardt, Georg Reutter, Antonio Caldara ja Johann Joseph Fux olivat 1700-luvun alkukymmenien suursuosikkeja. Heistä Reutter, Pyhän Tapanin tuomiokirkon urkuri ja kapellimestari, oli sitä paitsi Haydnin opettaja. Fux palveli pitkän uransa aikana kolmea keisaria ja vaikutti merkittävästi oopperan ja orkesterimusiikin kehitykseen. Reinhardtin teokset ovat nykyään melkein kokonaan unohtuneet, mutta niitä soitettiin hänen elinaikanaan ja vielä pitkään hänen kuoltuaankin monissa Euroopan hoveissa.
On meidän barokkimusiikille omistautuneiden muusikoiden kunnia-asia viimeinkin paikata nämä wieniläisbarokin tuntemuksen aukot!
Georg Kallweit
Georg Kallweit on kotoisin Greifswaldin hansakaupungista Itä-Saksasta. Jo Berliinin Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa opiskellessaan hän kiinnostui esi- ja varhaisklassisen musiikin tyylikysymyksistä ja jatkoi niihin perehtymistä toimiessaan Berliinin radion sinfoniaorkesterin muusikkona. Berliinin Akademie für alte Musik ja Berliner Barock-Compagney -orkesterien vuorottelevana konserttimestarina ja solistina sekä monien muiden tunnettujen yhtyeiden vierailijana hän on jo pitkään ollut alansa kysytyimpiä spesialisteja. Yhä enenevän osan hänen ajastaan vievät nykyisin solistinen ohjelmisto sekä kapellimestarin tehtävät.
Georg Kallweit on toiminut useiden maineikkaiden kokoonpanojen taiteellisena johtajana ja/tai konserttimestarina. Näistä mainittakoon Ensemble Resonanz Hamburg, Deutsches Sinfonieorchesterin piirissä toimiva Deutsche Kammervirtuosen Berlin, Ensemble Kaleidoskop ja Lauttencompagney. Konserttimestari-kapellimestarina hän on tehnyt yhteistyötä myös Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa, vuodesta 2010 alkaen sen päävierailijana.
Georg Kallweitin diskografia käsittää yli 50 cd:tä, joista monet on huomioitu merkittävillä palkinnoilla. Harmonia mundille hän on levyttänyt viulukonserttoja ja Capricciolle sekä Raumklangille laajan kirjon kamarimusiikkia. Konserttimatkoillaan hän on ehtinyt lähes kaikkiin Euroopan maihin ja vieraillut säännöllisesti myös Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa. Vuosina 1998−2001 hän hoiti opetusvirkaa Leipzigin musiikkikorkeakoulussa. Nykyisin hän antaa säännöllistä workshop-opetusta barokkiviulussa ja kamarimusiikissa; erityinen kummisuhde hänellä on ”Bachin perilliset” -nimiseen Sachsen-Anhaltissa toimivaan nuorisobarokkiorkesteriin.
Teosesittelyjä:
Wieniläisklassismia olemme tottuneet pitämään musiikin historian merkittävimpiin kuuluvana tyylikautena. Nimet Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven ovat edelleen konserttimusiikin kulma-kiviä. Mutta Wienissä elettiin ennenkin. Tonavan rannalla vaikutti myös barokin aikakautena säveltäjiä, joiden vaikutus kuuluu yhä meidän kuuntelemassamme musiikissa. Vaikka heidän nimensä eivät enää juuri esiinny konserttiohjelmissa, omana aikanaan he olivat tunnettuja ja arvostettuja säveltäjiä ja musiikkielämän toimijoita.
Aina 1500-luvulta lähtien Wien oli oopperakaupunki. Italialaisten esikuvien mukaan siellä luotiin ja esitettiin intohimoisesti musiikkidraamoja. Intohimot olivat helposti toteutettavissa, koska ne lähtivät itsensä keisarin sydämestä. Ferdinand III aloitti 1630-luvulla säveltävien Habsburgien komean ketjun, johon sitten liittyivät hänen seuraajansa Leopold I, Joosef I ja Kaarle VI. Kaikki soittivat erinomaisesti useita instrumentteja ja johtivat myös orkesteria. Kaarlesta kerrotaan, että hänen johdettuaan Johann Joseph Fuxin Elisaoopperan säveltäjä olisi lipsaut-tanut, että oli sääli ettei noin taitavasta kapellimestarista ollut tullut ammattimuusikkoa…
Wienin barokin satavuotinen musiikin kukoistuskausi päättyi Kaarlen kuolemaan vuonna 1740. Uudella keisarinnalla Maria There-sialla oli jo muita murheita.
Tämän illan säveltäjät Plattia lukuun ottamatta tekivät pääasial-lisen elämän-työnsä juuri Wienissä. Siellä niin kuin muuallakin ooppera oli kaikista musiikin lajeista ylivoimaisesti arvostetuin. Ooppe-raesityksiin käytettiin rahaa ja inhimillisiä voimavaroja tuhlailevuuteen asti. Ensimmäiset esitykset tapahtuivat keisarillisten merkkipäivien yhteydessä, eikä musiikki aina ollut pääosassa, vaan taiturilliset lavasteet myrsky- ja ukkoskoneineen saivat yleisössä aikaan ihastuksen kohahduksia.
Säveltäjistä suurimmiksi tähdiksi kohosivat Antonio Caldara ja Johann Joseph Fux, joka vuonna 1715 mursi italialaisten maestrojen ylivallan nousemalla hovin ensimmäiseksi saksalaissyntyiseksi ylikapellimestariksi. Fux oli syntynyt Steiermarkissa Grazin lähistöllä ja tullut vuonna 1696 Schottenin luostarikirkon urkuriksi. Hänen nuoruusvuosistaan ei ole varmaa tietoa, mutta oletettavasti hän opiskeli jonkin aikaa Italiassa. Sekä kirkkomusiikin että oopperoiden säveltäjänä hän vaikutti ratkaisevasti musiikin kehitykseen. Nykyään hänet muistetaan parhaiten perinpohjaisesta kontrapunktin oppikirjastaan Gradus ad Parnas-sum, jota Haydn ja Mozartkin pänttäsivät. Hänen nyt kuultava rondonsa on oikeastaan chaconne violino piccololle ja fagotille.
Antonio Caldara (1670−1736) oli syntynyt Venetsiassa ja suorittanut opintonsa Roomassa ja Manto-vassa. Hänet kiinnitettiin Wienin Habsburgien hoviin vuonna 1716, ja hänestä tuli ennen pitkää Fuxin oikea käsi. Ooppera- ja oratorio-säveltäjänä hän oli yhtä tuottelias kuin esimiehensä, ja hänen sävelkielessään yhdistyi etelämainen sulokkuus pohjoisen ankaran tyylin älylliseen viehätykseen. Tässä konsertissa kuultava alkusoitto on alun perin sävelletty oratorioon ”Meidän Herramme Kristuksen kärsimys”.
Johann Georg Reinhardt (n. 1676−1742) toimi sekä säveltäjänä ja kapellimestarina hovissa että ur-kurina Stephansdomin tuomiokirkossa. Georg Reutter (1708−1772) oli puolestaan luutunsoittaja sekä urkuri ja kapellimestari niin ikään Stephansdomissa. Hänet muistetaan myös Haydnin opettajana, kun tämä kahdeksanvuotiaana tuli tuomiokirkkoon kuoropojaksi. Pojilla laulatettiin laajaa ohjelmistoa, ja Haydnin tulevaisuudelle säveltäjänä Reutterin opetuksella oli epäilemättä ratkaiseva merkitys, vaikka nykyisillä lastensuojeluviranomaisilla saattaisi olla huo-mautettavaa hänen kasvatusmenetelmistään.
Giovanni Benedetto Platti syntyi Padovassa tai Venetsiassa vuonna 1692 tai 1697. Musiikkikoulu-tuksensa hän joka tapauksessa sai Venetsiassa, todennäköisesti Fran-cesco Gasparinin, Vivaldin, Lottin ja Albinonin sekä Marcello-veljesten opissa. Hän on illan säveltäjistä ainoa, joka ei ole henkilökohtaisesti lainkaan vaikuttanut Wienissä – musiikkinsa välityksellä toki sitäkin enemmän. Hän muutti pienen käsinpoimitun italialaisten muusikoiden ryhmän mukana Würzburgiin vuonna 1722, ja sille tielleen hän jäi.
Platti palveli Schönbornin aatelis-sukua, jonka piirissä rakastettiin hartaasti musiikkia, ja erityisesti italialaista musiikkia. Suvulla oli hyvät suhteet useisiin Euroopan hoveihin ja se toteutti harrastustaan muun muassa keräämällä nuottikäsikirjoituksia. Tässä konsertissa kuultava Plattin concerto grosso pohjautuu Corellin viulusonaattin op. 5, ja sen nuotit ovat peräisin Schönbornin käsikirjoitus-kokoelmasta.
Anu Karlson