Su 18.7.2010 klo 18 Saarijärven kirkko
Saarijärven Kirmot

BAROKKIORKESTERIKONSERTTI

Lully - Vivaldi - Bach - Händel

Suomalainen barokkiorkesteri
Andres Mustonen, johtaja
Olavi Suominen, tenori

×

 Andres Mustosen muusikonura on seurannut epätavallisia polkuja. Hänen nuoruudenaikainen kiinnostuksensa uuteen musiikkiin sai rinnalleen vanhaan musiikkiin perehtymisen. Andres Mustonen esiintyy sekä viulistina että kapellimestarina. Hän johtaa säännöllisesti Venäjän suuria orkestereita ja orkestereita Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Alakomaissa, Latviassa ja Liettuassa.

Tapasin Andres Mustosen

Istuimme keikkabussissa matkalla Saarijärvelle jutellen niitä näitä. Kerroin Andrekselle orkesterimme kotisivun muusikkosivusta, jonne kerään haastatteluja soittajista. Kerroin, että ajatuksena on kertoa muusikoista muutakin kuin kenen opissa ja kenen kanssa itse kukin on soittanut. Andres on värikäs ja innostava henkilö ja hetkessä olimmekin jo muusain maailmassa. Juttelimme tähän tapaan:

Minkälaisia merkityksiä musiikilla on?

Musiikissa on vahva sisäinen tunne ja oma viesti. Mukana on voimaa, energiaa…ja siis viesti, oma henkilökohtainen viesti on tosiaan tärkeä. Viesti kasvaa suureksi energiaksi, jonka yleisö tajuaa. Musiikki ei ole ulkokohtaista, sisäinen luovuus on tärkeää. Hetkessä samaistutaan säveltäjän kanssa, ylhäällä yhdistytään säveltäjään. On kuin olisin tuolloin itse Vivaldi tai Schubert tai Bach tai…

Tai sitten säveltäjät ovat kuin hyviä kavereita, eläviä. Kavereiden kanssa on hyvä olla. Hei Antonio! Mitä kuuluu Franz?

Musiikin kautta ihmiset ovat lähellä ja tunne on hyvä.

Minkälaisia taustoja sinulla on muusikkouteen, mistä kaikki lähti?

Olin hirmuisen innostunut uudesta musiikista kuten Stockhausenista ja Cagesta 14- ja 15-vuotiaana. 70-luvulla gregoriaaninen musiikki teki minuun syvän vaikutuksen.

Miksi, mitä tapahtui?

Gregoriaanisessa musiikissa on syvä spirituaalinen ulottuvuus, mikä on minulle tärkeää. Musiikin merkitys on henkistä, tarvitaan hyvä syy, miksi tarvitaan taidetta. Taide ei voi olla vain viihdettä.

Oletko edelleen kiinnostunut myös Cagesta ja muista vastaavista säveltäjistä?

En ehkä niin. Minulla on tällä hetkellä useita moderneja säveltäjiä, joista pidän…Gubaidulina, Pärt…

Oletko sinäkin säveltänyt joskus?

Kyllä, nuorena paljonkin – suuria teoksia. Vanhan musiikin innostukseni myötä minulle tuli kuitenkin selväksi, kuinka korkea taso sävellyksillä jo on länsimaalaisessa musiikissa. Nykyisin sävellystarpeeni tyydyttyy sovitustöitä tehden, erityisesti renessanssimusiikin osalta.

Miksi olet muusikko?

Ainoa mahdollisuus!!!

Suurin asia maailmassa, musiikin kautta tulee täysi vapaus.

Musiikin maailma on mystistä, musiikkia emme voi mitata, ei ole kahta kiloa tai kolmea metriä musiikkia. Hetkessä syntyvä esitys on korvaamaton, ikuista. Kosketus elävään musiikkiin on aina ollut ja säilyy ikuisesti. …äänitteet eivät voi korvata elävää hetkeä; kaupallista…

Minua itseäni kiinnostaa musiikin ja sanan suhde. Mitä ajattelet tästä aiheesta?

Joka nuotissa on sana, sanoma. Yhteys sanaan ei ole suora, emme voi suoraan kääntää vaikkapa sanaa ”tuuli” ääniksi. Musiikissa itsessään on omat sanastot, sanoista tulee fraasi, musiikin muoto. Bachin musiikissa on runoutta, jonka voi löytää.

Tekeepä mieleni kommentoida, että halusin kerran kokeilla, kuinka tämä sanan ja musiikin yhteys toimii ja analysoimalla Bachin soolosellosarjan tunneilmapiirejä, kirjoitin teoksen runomuotoon. Siis pohtimalla kunkin fraasin tunnetta on mahdollista kirjoittaa vastaavaa tunnetta kuvaavia sanoja. Musiikin kertomus on loogista, tunneilmapiiristä toiseen edetään loogisesti. Samoin voi tehdä sanoilla. Mutta tulkintaa ei saa lukita, koska soittaessa tarina saattaakin ajautua uuteen suuntaan. Tällaista siis vain omaksi iloksi.

Juuri niin. Musiikki on tarinaa ilman sanoja, mielikuvituksella herkuttelua. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: Alussa oli sana. Kreikaksi ”logos”. Logos-sana merkitsisi kuitenkin enemmän ääntä, ”sound”…äänestä syntyy sana. Ääni, musiikki; alussa oli ääni, värinä, vibraatio. Musiikki on siis jo ennen sanaa ja siksi musiikin maailmassa olemisesta tulee mystinen tunne. Musiikkia on joka paikassa. Katso, metsä huokuu musiikkia, on oltava korvat auki. Maalauksissa ja kirjallisuudessa liikutaan konkreettisemmalla tasolla.

Ja niinpä musiikkia voi ymmärtää riippumatta siitä, mitä kieltä puhuu

…kyllä, kielestä riippumatonta, mutta silti musiikki on itsessään kieli. Opiskelemme vieraita kieliä. Täytyy osata ja opiskella myös musiikin kieltä. On kyllä sellaisiakin ihmisiä, muusikoitakin, jotka eivät niin osaa musiikin kieltä. Soittotaito, instrumentin hallinta ei ole sama asia kuin musiikin kielen osaaminen. Musiikin kielen opiskelu ei lopu koskaan, emme ole koskaan valmiita. Puhekielissä voidaan kenties helpommin saavuttaa jokin ns. hyvä osaamistaso. Musiikki on siis niin elämää täynnä, ikuista, ewichkeit…

Mitä konkreettisia kieliä puhut? Entä eri maiden kielten ja musiikin yhteys?

Puhun saksaa, venäjää, englantia, suomea, ranskaa… olen kiinnostunut saksankielisten alueiden kulttuurista, kieli auttaa. Kielen kautta opitaan myös musiikillisia tyylikysymyksiä.

Mitä muuta tärkeää on elämässäsi?

Jokainen hetki!

Tämä hetki!

En voi sanoa, että jokin konsertti tai tapahtuma olisi ylitse muiden; jokainen hetki on täyttä elämää. Elämän arvostus…meillä on vastuu tästä hetkestä..

Minustakin tämä hetki on hyvä

Positiivisuus tuo energiaa

Tämä on muuten ensimmäinen kerta elämässäni kun tällä tavoin ketään haastattelen, olen kyllä kirjallisesti ”haastatellut”…

Kaikki on yhtä ensimmäistä kertaa! Ja musiikkikin on aina ensimmäistä kertaa, esitysten pitää aina olla kuin kantaesityksiä. Koko ajan tapahtuu uutta, emme tiedä, mitä on tulossa, mitä tapahtuu

Onko sinulla musiikin lisäksi muita kiinnostuksen kohteita?

Aasialainen elämäntapa kiinnostaa minua kovasti, Intia, Japani. Käyn joka vuosi Intiassa, olen erilaisissa paikoissa. Intiassa vaistoan ymmärrystä ja kauneutta. Vaikka tämä ei liitykään Bachiin tai länsimaiseen musiikkiin, auttaa sekin musiikin ymmärtämisessä. Intiassa voi kokea 5000 vuoden takaista ajattelua, muutokset ovat vähäisiä. Intiaan matkaaminen on sisäinen tarve. Joogaan, tapaan ihmisiä, teen intialaista musiikkia ja monenlaisia asioita. Asun erilaisissa ympäristöissä.

Entä esimerkiksi Etelä-Amerikka?

Olen käynyt, mutta en niin paljon. Etelä-Amerikassa on vahva oma kulttuuri, kirjallisuus kuvaa hyvin paikallista kulttuuria. Taidemusiikin keskus on kuitenkin Eurooppa, taidemusiikin näkökulma tyydyttää minua parhaiten Euroopassa.

Olen kyllä ikuisesti utelias. Maailma on meidän kaikkien paikka, maailma on luoto koko ihmiskunnalle. On tärkeää pitää muista ja arvostaa myös erilaisia ihmisiä; näin olet myös itse rikkaampi.

Nythän muuten on aika pinnalla tämä maahanmuuttokeskustelu, tuli mieleeni

Outo sanonta muuten ”meikäläiset”. Mehän kaikki olemme meikäläisiä tässä maailmassa.  Sekä Euroopassa että islamilaisissa maissa on pieni osa fundamentalisteja, mutta suurella osalla ihmisistä on avarakatseisuutta ja rakkautta. Uutisvälineiden tavalla käsitellä asioita on myös oma merkityksensä. Usein uutisia ovat negatiiviset asiat, ne saavat liian suuren arvon.

Pian tämän jälkeen saavuimme konserttipaikalle, järjestelimme nuottitelineitä, etsimme cembalolle hyvän paikan ja aloitimme kenraaliharjoituksen. Tunnelma oli iloinen ja vahva, kirkossa oli kiva soittaa. Konsertissa oli vieläkin hauskempaa; musiikki virtasi (niin kyllä hikikin kun heinäkuun helle oli lämmittänyt kirkon). En voi unohtaa sivustaa kuulemaani Andreksen kommenttia siitä, ettei hän väsy yleensä koskaan. Hetki, luonnollisuus, positiivisuus…väsyttävää on vain, jos asiat ovat tukossa ja hankalia.

Paluumatkalla mietimmekin jo, mitä kaikkea uutta hauskaa voisimme tehdä yhdessä. Jatkoa seuraa!

Laura Kajander